Tuoksuvaa

Yhdestä äitienpäiväpaketista paljastui tuubi ihanaa pioninkukilta tuoksuvaa L'Occitanen käsivoidetta. Olisipas jossakin kaupan paperipussin näköistä pellavakangasta... Ja kirjekin saatiin. Ihan oikea pitkä käsinkirjoitettu kirje. Nykyään sellaiset ovat harvinaisia aarteita! Mukava istahtaa teekuppi kädessä lukemaan kuulumisia ihan niinkuin silloin ennen, kun kirjeitä tipahteli postiluukusta monesti useampikin viikon aikana. Kuvitella, että siitä ei ole aikaa kuin reilut kymmenen vuotta ja nyt on jo tuntuu niin nostalgiselta, kun saa oikeaa postia... Maailma on muuttunut, ei voi muuta sanoa! Ja sitten vielä: ystäväni pyysi lisäämään edes lyhyen englanninkielisen tekstin, jotta blogin seuraaminen helpottuisi. Kuka on ikinä kokeillut kääntää suomea millekään muulle kielelle google translator -ohjelman avulla, ymmärtänee yskän... Älkää siis antako loppurivien häiritä!

I found a tube of wonderfully scented L'Occitane hand cream in one of my Mothers' Day presents. I loved the packaging, too! I wish it was possible to find a woven linen material pictured in the paper bag... Lately we also received a long, handwritten letter. Today such letters are rare treasures! Do you remember the time when handwritten letters landed regularly in our mailboxes and we actually sat down with a cup of tea to read them??? It was only a bit more than 10 years ago! Yet, already now it seems so nostalgic to receive real mail. The world has really changed, hasn't it?     

Vaihtelua

Tiistaina saatiin hurja raekuuro. Vartin verran suuria rakeita toukokuussa!!! Ehdin laittaa kattoikkunat kiinni ja hakea parvekkeelta atsalean sisään. Orvokit olivat onneksi pakkasta kestävää lajia. Myöhemmin oli vielä ukkostakin ja lisää sadetta. Erikoiset säät tänä keväänä. Juuri kun kuvittelee kesän lopulta tulevan, tuleekin jotakin ihan muuta. Lapsilla oli urheilupäivä koulussa, joten rakeet olivat yllättäneet kesken pyörämatkan paikassa, jossa ei voinut pysähtyä pitämään sadetta. Osa oli ollut pelkät shortsit jalassa, mutta innoissaan rakeista. Eksoottista kai sekin on, jos ei ole koskaan aikaisemmin joutunut raekuuron yllättämäksi.    

Neljänkymmenen loppu

Kuuntelin Joosuan elämästä kertovaa laulua ajellessani. Tuli mieleen, että neljäkymmentä vuotta on aika pitkä aika kuljeskella autiomassa. Mooses, joka Israelilaiset johti pois Egyptistä, ei itse ikinä päässyt luvattuun maahan, vaan Jumala valitsi Joosuan viemään kansan perille. Joosua oli ehtinyt nähdä kaikenlaista autiomaavuosien aikana. Vaeltajien usko oli mennyt jo monta kertaa. Neljäkymmentä vuotta ihmiselämässä on pitkä aika odottaa lupauksen täyttymistä, jos ei näe ympärillä muuta kuin hiekkaa. 

Joosua oli varmasti uljas, uskollinen ja rohkea, mutta silti Jumala ensimmäistä kertaa Joosualle puhuessaan sanoo kolme kertaa: "Ole rohkea ja luja!" Joosua eli murrostilanteessa. Kaikki oli muuttumassa ikuisuudelta tuntuneen neljänkymmenen vuoden jälkeen. Kauan odotetun lupauksen täyttyminen oli lähellä, mutta ei vielä kohdalla. Miltä Joosuasta mahtoi tuntua tehtävään astuessa? Historiasta oli varmasti hyötyä, mutta ehkä se joskus myös pelotti. Neljäkymmentä vuotta eteenpäin siirtynyt lupauksen täyttymys olikin yhtäkkiä lähellä. Ajattelikohan Joosua ikinä, että vieläkin jotakin saattaisi mennä pieleen? Kansa oli edelleen luvatun maan rajalla ja silti sen ulkopuolella. Sukupolvi oli vaihtunut. Kukaan heistä ei ollut asunut elämänsä aikana muualla kuin autiomaassa. Heidän koko elämänsä perustui lupaukseen, joka oli aikoinaan annettu heidän vanhemmilleen. Vaikea kuvitella, että Joosuan tehtävään olisi ollut montaa innokasta yrittäjää.

Joosua sai vietyä kansan perille. Neljäkymmenen vuoden lupaus sai täyttymyksensä. Jälkikäteen Joosuasta kirjoitettiin: "Kansa palveli Herraa koko Joosuan elinajan ja sen jälkeenkin, niin kauan kuin oli elossa vanhimpia, jotka olivat nähneet, mitä suuria tekoja Herra oli Israelin hyväksi tehnyt." Neljäkymmenen vuoden kokemuksen jälkeen, se oli Jerikonkin muureja suurempi asia.

Vielä yhdet juhlat

Kielierojen vuoksi synttäreitä juhlitaan aina monessa erässä. Äitienpäivänä vietettiin tältä erää viimeiset juhlat. Ensin askarreltiin esim. ranne- ja kännykkä/nintendokoruja. Sitten syötiin Cupcakes & Co. Huijausta ne cupcakesit olivat moneltakin osaa. Ostin nimittäin työkaverin suosituksesta amerikkalaista valmiskakkujauhetta, koska silloin taikinasta tulee erityisen kuohkea. Jauheiden vieressä oli myös kuorrutetta valmiina purkissa. Ja nonparellitkin mukana... Leipominen sujui sutjakkaasti. Ja lapset olivat puhuneet Amerikasta koulussa äskettäin, joten innostus aitoihin amerikkalaisiin cupcakeseihin oli taattu.  Ai niin, minulla ei ollut oikeaa cupcake tarjotinta. Siitä meinasi muodostua pieni ongelma. Laitoin sitten kaksi jalallista tarjoiluvatia päällekkäin ja päälimmäisen keskelle espressokupin väärinpäin, joten lopputuloksena oli "kolme kerroksinen" astia. 

Löysin Suomessa käydessäni Tiimarista berliiniläisen muotisuunnittelijan pahvisilmälaseja puoleen hintaan, parilla eurolla, monissa eri väreissä. Koska lapsille joka tapauksessa annetaan jotakin kiitokseksi osallistumisesta juhliin, ajattelin, että pahvilasit toimivat sekä ohjelmanumerona, että kotiin viemisenä. Viimeisenä ohjelmanumerona oli siis viisi "muotikuvaa" jokaisesta lasit päässä. Tytöt olivat ihan innoissaan. Illalla tein jokaiselle vielä oman kollaasin photoscape-ohjelmalla, jotta voin käydä tulostamassa jokaiselle ison arkin omia kuvia valokuvausliikkeessä muistoksi juhlista. Päätin yksittäisten kuvien sijasta tehdä kollaasit, joissa kuvien välissä on valkoiset reunat, jotta ne voi leikellä irti helposti.  

Sitten alkoivat äidit ja isät tulla pikkusiskojen ja -veljien kanssa. Istuttiin iltaa ja syötiin cupcakesit melkein loppuun. Vanhempien kanssa vitsailtiin, että niissä on oikeita aineita vain kananmunien, öljyn ja vesitilkan verran. Lopusta ei kukaan tiedä, mitä niissä on. Vuosivuodelta nämä synttärien jälkeiset "juhlat" pitenevät. Ihmiset tulevat tutummiksi ja näyttävät viihtyvän paremmin ja paremmin. Mukavaa porukkaa.    

Äitienpäivänä

Ihana, aurinkoinen sunnuntai! Aamulla kuului alakerrasta hiljaista puhetta, rapinaa ja kolistelua. Ulko-ovi avautui ja sulkeutui monta kertaa... Yhdeksän jälkeen minut herätettiin ja käskettiin tulla portaat alas silmät kiinni. Ihania yllätyksiä aamu täynnä!

Omalle äidilleni: Onnentoivotukset näiden ruusujen muodossa, Äiti! Kiitos kivoista jutteluhetkistä vuosien aikana - ennen nukkumaan menoa, shoppailun lomassa, keittiön pöydän ääressä, kävelylenkillä... :-) 

Hyvää äitienpäivää teille muillekin! Ihania hetkiä perheen parissa! 

Aamupalaksi

Olen varmasti ennenkin kirjoittanut meidän lauantaiaamun perinteestä. Mies lähtee herättyään juoksulenkille ja tuo tullessaan leipomosta sämpylät aamupalalle. Nykyinen lähileipomomme ei ole sämpylätarjonnaltaan yhtä hyvä kuin edellisen kotimme lähellä sijainnut leipomo. Erilaisia sämpylöitä maisteltuamme, totesimme aamulla tämän vanhanajan tyyliin leivotun patongin parhaaksi. Kuori on paksu ja rapea, sisällä on enimmäkseen vehnää, mutta myös hiukan siemeniä. Sitten vain appelsiinimehua lasiin, teetä/kahvia kuppiin ja täytettä leivälle... Lauantaiaamut ovat aamuista parhaita!