Löysin tämän antiikkikulhon kirpputorilta jo muutama vuosi sitten. Kassalla edelläni asioiva kääntyi tutkimaan sitä ja kysyi, mitä meinasin tehdä sille. Ei minulla mitään suunnitelmaa ollut. Suurimman osan aikaa se onkin joko ollut kaapissa odottelemassa käyttöä tai sitten palvellut yksinkertaisesti tavallisena kulhona eri tilanteissa. Sen tumman sininen kuvio on poikkeuksellisen runsas ja kaunis, vaikka lasituksen alla se onkin tummunut ja krakeloitunut voimakkaasti. Elämän jäljet eivät kuitenkaan ole sen kauneutta vähentäneet.
Monen erillisen yhteisvaikutuksen summana pääsin jokin aika sitten erääseen tilaisuuteen, missä huomasin konkreettisesti, että säröiksikin luokiteltavat elämänkokemukset voivat joskus muuttua käyttövaraksi. Nykymaailmassa tuntuu kuitenkin hallitsevan sellainen ajattelutapa, että elämän haasteista yritetään heti alkaa takoa näkyvyyttä, julkisuutta ja rahaa. Viihdeala tästä on varmasti kaikista karuin esimerkki, mutta yhtä lailla tätä piirrettä tuntuu löytyvän media ja kirja-aloilta, ja joskus jopa hengellisistä piireistä. Juuri ja juuri ehkä selvitään voiton puolelle, jos aina ihan vielä sinnekään, mutta rahan tai julkisuuden vuoksi tuodaan oma rikkonaisuus kaiken kansan nähtäville.
Ehkä monet ihailevat sellaista avoimuutta ja rohkeutta, koska selvästi tälle käytökselle on markkinarakoja ja kiinnostusta yhteiskunnan eri aloilla. Ehkä se olisi kuitenkin paljon terveempää antaa ihmisten ensin toipua, nousta jaloilleen ja normalisoida elämänsä takaisin raiteilleen, ennen kuin yritetään kääntää kovin musertavia haasteita kenenkään hyväksi tai varsinkaan kaupalliseksi eduksi.
Järisyttävien kokemusten jälkeen ihminen kuitenkin yleensä tarvitsee aikaa ja rauhaa rakentaakseen itsensä uudelleen. Yksittäiset palat voivat tietysti loksahtaa yllättäenkin kohdalleen jonkin äkkinäisesti tapahtuvan kokemuksen kautta. Tällaisia kokemuksia voi olla esim. terapian avulla auennut uusi näköala, jonkinlainen nopea ulkoisten olosuhteiden muutos, tai hengellisessä mielessä aika tyypillisesti uskoon tulemisen kokemus tai jonkinlainen yliluonnollinen ihme. Kaikki näistä voivat ilman muuta olla arvokkaita ja vahvoja kokemuksia, ja myös muuttaa radikaalilla tavalla henkilön tapaa kokea elämää. Silti niistä kaikista on vielä aika paljon matkaa siihen, että arkinen tasapaino päivittäiseen elämään löytyy pysyvästi. Sen löytymiseen tarvitaan yleensä enemmän aikaa ja tukea, kuin pelkkä käänteen tekevä hetki.
Säröistä voi ilman muuta tulla käyttövaraa, mutta jos kokonaisvaltaista tervehtymistä toivoo itselle tai toiselle, niin kannattaa ensin antaa pölyn laskeutua ja elämän palautua tukevasti raiteilleen. Sen jälkeen henkilö on sekä vahvempi, että myös viisaampi, pohtimaan, missä muodossa niistä kokemuksista voi ammentaa muille. Joskus voi mennä pitkäänkin ennen kuin haasteelliseen elämän vaiheeseen saa tarpeeksi etäisyyttä, mutta tässä asiassa ei kannattaisi kiirehtiä. Sen verran itsesuojelua olisi hyvä harrastaa, että tiedostaa, missä kohtaa alkaa oikeasti olla jo niin vahvoilla, että vaikeuksista kumpuaa voimaa sen sijaan, että ne repisivät joka kerran asiat auki uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti