Tilkkutyö alkaa pikkuhiljaa valmistua. Muutama palanen puuttuu vielä, mutta enää ei ole paljosta kiinni. Näpertäminen on terapeuttista. Siinä pysähtyy olemaan ja ajatukset saa kulkea omia reittejään samalla kun kädet toistavat samaa kuviota uudelleen ja uudelleen. Jossakin kohtaa tuli kuitenkin haava sormeen ja se kyllä vei ajatukset kokonaan, sen verran kipeältä tuntuu, jos neulalla tökkäsee pari kertaa keskelle haavaa, auts. Auttaisi kun muistaisi käyttää säännöllisesti käsivoidetta.
Ajattelin tätä tilkkujuttua aloittaessani, että jos oikein innostun niin kukapa tietää tuleeko tästä oikein tilkkutäkki. Nyt tiedän, että tällä tekniikalla kokonaiseen täkkiin menisi muutama vuosi. Ei ehkä minulle sopiva projekti se. Siinähän ehtisi kyllästyä koko ideaan jo ennen kuin se edes valmistuu! Tässä Lexingtonin joulumainoksessa on samalla kuvioinnilla tehty täkki. Aika mahtavalta se kyllä näyttää. Idea toimisi, kärsivällisyys taas ei.
----
My little patchwork project is soon ready. Few more pieces, and that's it! Sewing is really therapeutic activity. Everything else stops and thoughts can just wander while hands just keep repeating the same stitches again and again... At some point I got a blister in my finger though and once it healed the skin bursted open while sewing. It hurt that much that I was not really able to let my thoughts wander anywhere on those couple of days when the wound was still open. Regular use of hand cream could certainly help!
Originally I thought that if I get really exited about the paper piecing technique I might expand it into a blanket project. Well, now I know that by using this technique a blanket takes easily a year or two to complete. Not my kind of project, things have to get ready before I get tired with the entire idea... I found a similar pattern in a patchwork blanket in this Lexington Christmas advertisement. It does look beautiful, though it probably isn't handmade.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti