Meinasin aloittaa, että loppu hyvin kaikki hyvin. Ei se kuitenkaan taida ihan sopia tähän, kun tilastollisesti kuitenkin vasta noin puolivälissä mennään. Täytin viime viikolla neljäkymmentä. Muutaman sitä edeltäneen viikon ajan ehdin jo ihmetellä, että mitä sellaisistakin synttäreistä oikein tulee, jos pelkkä numerokin vain ahdistaa. Kaksi päivää ennen varsinaista juhlapäivää kävelin töistä kotiin ja kysyin itseltäni, että mikäs tässä nyt olevinaan sitten niin paljon mättää. Mietin hetken aikaa ja totesin tyytyväisenä, että kaikki asiat ovat juuri niin kuin haluankin niiden olevan. Kaksi pientä toivomusta lähetin ylöspäin asioista, joihin toivoisin hiukan kohennusta jossakin kohtaa lähitulevaisuudessa. Sen jälkeen päätin, että olen oikeastaan ihan valmis täyttämään pyöreitä. Taitaa sopia standardimääritelmien puitteisiin, mutta silti siis aika kevyt versio ikäkriisistä, heh!
Siitä tuli kuitenkin mieleen, että entäs jos joku asia mättäisikin, niin ei kai sitä kukaan jää odottamaan, että täyttää täysiä kymmeniä sen takia, että sitten keksisi asiaan jotakin muutosta. Tekeehän sitä arkielämässä muutenkin jatkuvaa hienosäätöä oman ja läheisten hyvinvoinnin ja mukavuuden vuoksi. Että ei sitä varmaan sillä tavalla yhtäkkiä vain satu huomaamaan juhlapäivän koittaessa, että jokin asia mättää ihan perusteellisesti. Ajattelen, että sellainen mättäminen on yleensä ennemminkin useamman prosessin yhteistulos. Se tuskin jäisi huomaamatta alkaessaan kasaantua. Sellainen kasauma on vähän niinkuin tiimalasi. Huonokin muutos tapahtuu hiekanjyvä kerrallaan, eikä missään huomaamattomassa hujauksessa. Sen kuitenkin allekirjoitan, että jotenkin pyöreät luvut saavat katsomaan sekä eteen, että taakse. Jos ei muulloin ikinä mieti elämää sen tarkemmin, niin kyllähän sitä siinä tapauksessa joku saattaa yllättyäkin. Mutta noin niinkuin yleisesti, luulen, että ne arkiset päätökset ja teot ovat kuitenkin niitä, minkä mukaan elämää enimmäkseen eletään. Siksi tuo jatkuva hienosäätömahdollisuus on hyvä tiedostaa. Ei sitä nyt ihan päivittäin tarvitse mitään syväanalyysiä tehdä, mutta tasaisin väliajoin kuitenkin, niin pysyy itse kärryillä siitä, missä milloinkin mennään ja miltä elämä milloinkin tuntuu.
Ai niin, nuo kuvan paketit oli niin hauskoja! Sain tytöltä ison laatikollisen tuollaisia pikkupaketteja, mihin oli päälle kirjoitettu, minkälaisena päivänä minkäkin paketin saa avata. Juhlat sen kuin vain jatkuvat. :)
----
I turned forty last month. My daughter had packed several little presents for me to open in different kinds of days. She had written a tag on each to designate them to special moments. Party goes on!
Couple of days before my birthday I felt a little strange about turning the next page. Actually, "ittle strange" is perhaps too mild an expression, because it felt almost like some sort of existential angst. In such thoughts I walked home from work one day, and contemplated on life and how fast time goes by. It sounds bit melancholic, but that's just my thinking mode, nothing to worry about. I came up with two minor wishes for improvement, but otherwise I concluded that I feel completely contentabout my life at the moment. That turned out to be a rather short version of an age crisis. I guess it matches pretty well to standard descriptions, but it was finally overcome easier than I had anticipated. :)
However, that miniature crisis did make me think about how one's life is a sum of little decisions. One makes constantly daily choices to adjust not only to one's context and opportunities, but also to the persons whom one holds dear. I'm sure it is possible that there are persons who do not approach life analytically at all and then possible discontent might hit out of the blue, but generally I assume if there's reason for feeling unhappy about some area of life, one notices it all the way through and can make the necessary corrective strikes to get things back to order or find out what could be necessary improvement. Obviously there are many things beyond our contol, but I think it's important, and even somewhat liberating, to think that our own little daily choices can make a world of difference for what happens to us for a long run. It would be silly to carry on feeling discontent and wait for the next round birthday (or a crisis of some kind) to do something about it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti