From Poldark to disappointments

Source

Source

Pari ihanaa Poldark-kuvaa vielä, vaikka nyttemmin on ehtinyt jo koko sarja alkaa harmittaa. Että sitä voikin niin pettyä johonkin roolihahmoon! Ohjaajat tietysti tarvitsevat jännitettä ja sarjassa pitää tapahtua jotakin, jotta se säilyy kiinnostavana yleisölle, mutta minua kyllä alkoi tympäistä ihan täysillä jossakin kohtaa toista kautta. (Toivon, että ehkä kolmas kausi vielä pelastaa tilanteen!?!) Poldarkin muutosta harmitellessa mietin, että niin se on oikeassakin elämässä, että pettymys on aina synkeä juttu, kun joku esimerkillinen tyyppi lakkaakin yllättäin seuraamasta periaatteitaan. 

Joskus minulle on sattunut, että jotkut henkilöt, jotka ovat olleet minulle sellaisia tärkeitä mallihahmoja joillakin elämänalueilla, ovatkin jostakin syystä muuttuneet niin, että lopulta olen todennut, että taitaa olla parasta lakata seuraamasta heidän malliaan. Sellaisissa tilanteissa tuntee tulleensa jotenkin petetyksi ja hetken aikaa epäilee kaikkea saamaansa hyvääkin. Tuosta Poldarkista tuli mieleen, että varsinkin nuorena sitä helposti idealisoi sellaisia "mallihenkilöitä" ja silloin helposti kuvittelee, että jonkinlainen tähtipöly on pysyvä osa heitä. Mallit ovat ilman muuta tärkeitä kaikissa elämänvaiheissa. Nyt kuitenkin mietiskelin, että ehkä se olisi yleisesti ottaen reilumpaa pyrkiä hahmottamaan itselleen tarkemmin, mitä asiaa kenessäkin ihailee. Että ei suhtautuisi ihmiseen kuin kokonaiseen pakettiin, vaan ottaisi mallia niistä hyvistä puolista tiedostaen sen, että hyväkään ei ole kaikelta osin välttämättä täydellinen, ja että se tähtipöly ei asetu pysyvästi kenenkään olkapäille. Silloin ei pettymyksenkään tullessa ihan kaikki romutu. Silloin on myös odotuksissaan hiukan armollisempi sitä malliakin kohtaan menettämättä kuitenkaan kykyä arvostaa.

Pettymysten toinen puoli on sitten se, että itsekin joutuu hiukan miettimään, minkälainen malli on muille. Ja kuinka sitä voisi olla esimerkkinä niin avoin, ettei tue vääränlaista idealisointia, mutta kuitenkin antaa mahdollisuuden kasvaa samaistumisen kautta. Ja sitten vielä sekin, että jos on joskus ollut jollekin tärkeänä mallina jollakin elämänalueella, niin sitä ei saisi unohtaa myöhemminkään. Jos on pystynyt estämään vääränlaista idealisointia, niin asiat ovat varmaankin aika hyvin todellisuuspohjalla. Mutta silti pitkänkin ajan kuluttua pettymys mallia kohtaan voi olla kova pala. Ihan kyllä outo juttu, että Poldarkista tulee mieleen niin monta vakavaa ajatusta. Senhän pitäisi olla suhteellisen kevyttä viihdettä! ;)

----

I got so disappointed with Poldark at some point in the season two. Obviously directors need some variation in a story to keep it exiting to their audience, but I felt almost personally betrayed as Poldark started to make compromises. I know I took it bit too seriously, but it made me think about real life disappointments.

Couple of times in my life I have noticed that a person whom I considered as a model in my life was no longer worth following. In those kind of moments one easily feels disappointed, and even betrayed. One might also begin to question all good things one has learned from the model. Poldark made me think that though it is important to have models for different areas of real life, it would be wise to avoid idealization of persons. Idealization leads one to expect more from the model than what is reasonable in a human realm. It might be more helpful to specify what are the exact skills, attitudes or other aspects that are worth admiring and following, rather than take a person as a entire package. I think that could help to be more realistic in one's expectations. It might also guard against too severe disappointment, in case it turns out that stardust is not laying permanently on anyone's shoulders.   

     

There is yet another side of a coin to this matter. Everyone is namely also a model to others. I have been wondering, how could one be so vulnerable as not to encourage false idealization, and yet offer someone a chance to grow through modelling? Besides, if one has ever acted as a model to someone, one should not forget the continued responsibility of that role in the future either. Though one may have successfully avoided idealization, a disappointment in the case of failure can still be a difficult process even when it happens many years later. I wonder how one acting Poldark can generate so many sober thoughts, though it is supposed to be just light entertainment. ;)        

One day at the time. No more no less.

Joskus on sellaisia viikonloppuja, että tuntuu ihan viisaalta odottaa maanantaiaamua. Mieheltä murtui nilkka perjantai-iltana. Lauantaiaamuna hän ei pystynyt astumaan jalalla enää, joten oli paras ottaa suunta kohti ensiapua. Autolle linkuttamisessa meni aikaa, kun parhaillaan sattui olemaan koko korttelin kattava vuosittainen toritapahtuma. Onneksi oltiin kuitenkin parkkeerattu auto perjantaina kauemmas, että se nyt kuitenkin oli käytettävissä, eikä jumissa takapihalla. Muutama tunti meni ensiavussa ja sitten saatiin potilas kotiin. Minä jatkoin autokuskina tanssituntien suuntaan. Siihen väliin ruoanlaittoa ja vielä toinen kauppakeikka päälle, kun kaikkea ei saanutkaan yhdellä kierroksella. Lopulta meinasi jo hiukan alkaa hermostuttaa se torimeininki, kun iltakuudeltakaan ei kolmanneltakaan reissulta vielä päässyt autolla kotiovelle saakka. Lauantai-illaksi oli sovittu naapureiden kanssa ruokatreffit saksalaiseen ravintolaan, mutta ne tietysti peruuntuivat kipsijalan vuoksi. Illalla naapurit soittivat ovikelloa ja toivat meille ateriat tullessaan. Kuulema jos mies ei pääse Schnitzelin luo, niin Schnitzel tulee miehen luo, tai jotakin sellaista. Jotkut on niin sydämellisiä, että ei voi melkein uskoa todeksi.

Sunnuntai on onneksi mennyt ilman suurempia häslinkejä! Tämä viikko tytön leukojen, miehen nilkan ja mun flunssan kanssa alkaa olla kiitettävän hyvin paketissa. Nilkka oli, kuten täkälaiset ironisesti sanovat "als een kers op de taart," kirsikkana kakun päällä. Leuat on muuten aika hyvin jo kunnossa, flunssa alkaa pikkuhiljaa väistyä ja piikityksetkin sujuu kuin leikki. Ai niin, en varmaan ole kertonut, että olen kunnostautunut niin, että olen jo muutaman viikon ajan pistellyt tytön piikit itse. Eilen sairaalassa käskivät piikittää miehellekin verenohennuslääkkeitä siihen asti, että kipsi poistetaan. Että jos joku piikkejä tarvitsee niin tervetuloa vaan, täällä palvelu pelaa! Eilen tuli mieleen, että jos tästä tautien täyttämästä puolivuotisesta ei ole mitään muuta oppinut, niin sen olen huomannut, että tosiaankin kannattaa vaan koittaa elää yhtä päivää kerrallaan. Jos jotakin sattuu ja elämä jostakin syystä monimutkaistuu, niin jokaiselle päivälle on aina vain oma kuormansa. Ei enempää eikä vähempää. Päivät kuluvat yksi kerrallaan ja voimia ei kannata tuhlata muuhun kuin siihen hetkeen, mikä on milloinkin menossa. Senkin olen tähän asiaan liittyen oppinut, että kannattaa iloita silloin, kun kalenteri näyttää vaikka, että ei kokonaiseen viikkoon ole yhtään lääkäriaikaa kenelläkään. Sellainen ihanan rento tilanne voi nimittäin muuttua silmänräpäyksessä. Sitä ei kuitenkaan kannata ajatella yhtään aikaisemmin kuin on pakko, muuten hyytyy helposti hymy. Jotkut jutut oppii, kun joku opettaa, toiset taas on näköjään koettava todeksi ihan itse.

Ai niin, sunnuntai-iltapäivälle sain hiukan taikinaterapiaa, tästä omenaisesta pullapitkosta. Tuli herkullista, vaikka ei niin kuvauksellista, mitä ohjeen kuvissa. Tajusin nimittäin kesken taikinan teon, että vehnäjauhot loppuvat kesken ja jouduin käyttämään lisänä gluteenitonta kakkujauhoa, mikä on täällä koostumukseltaan perunajauhomaista. 

----

Sometimes there are such weekends, that it seems wise to wait for a new Monday to dawn. This has certainly been one like that. It began by my husband breaking his ankle on Friday. After several hours in the emergency room on Saturday morning we got a patient back with an impressive cast. Just on that day, when besides the emergent hospital visit a million of other things were supposed to get done, our neighborhood turned into a yearly market event. Once I tried to drive home for the third time that day and the streets were still closed it started to feel bit annoying. We had plans to go to a German restaurant with our colleagues on that night, but had to cancel due to the broken ankle. Can you believe though, these lovely people brought us schnitzels on their way home!?! They said something like, if a man can't go to his schnitzel, the schnitzel comes to the man... Incredible thoughtfulness! 

I feel quite happy to say that this weekend is soon turning to a new week! We already had everything from a cracked jawbone to severe flu this week, and finally still that broken ankle. "Als een kers op de taart," as a cherry on the top of a cake, would the locals say.  Did I tell you that I give nowadays also injections? No, perhaps I didn't, but give me anything with a needle on it and I can show you how it goes. I started few weeks ago to administer our daughter's medication, and now with the foot in a cast my husband needs daily shots, too. If you ever happen to need one, you are very welcome, I'm starting to be really good at it. During this last four months when we have been multiple times with different health professionals every single week, I have learned one thing. I have finally started to seriously believe that each day has its own sorrow. One should take one day at the time (and rejoice like crazy immediately when you notice that there are no health related appointments on the calendar). Whatever kind of days there will be they go by one by one, and it's best to focus on the moment. It saves strength to manage things that just can't be avoided. Some lessons in life can be learned by instruction, but others just have to be experienced. 

Gluten free crisp bread

Löysin ihan mainiota gluteenitonta näkkäriä. Vastaavia itse tehtyjä näkkäreitä on näkynyt blogeissa jo kauan aikaa. En ole itse viitsinyt vaivautua tekemään niitä, kun aina tympeys iskee, kun huomaa, että joka paikassa kaikki tekee samaa...  Nyt kun se hypetys on melkeinpä jo mennyt, niin minunkin tuli ostettua tämä näkkäripaketti. Kyllä se hyvältä maistui ja kuitua on kivasti! Seesamin siemenet tekee ainakin tästä punaisen paketin näkkäristä niin kivan suolaista, että tekee mieli syödä koko paketillinen kerralla. Jos näkkäristä tykkää, eikä ehtinyt hurahtaa vastaavan leipomiseen, niin tämä kannattaa laittaa ostoskoriin seuraavalla kauppareissulla.

Ja sitten tähän vielä sellainen juttu, että jos leuka loksahtaa paikoiltaan niin fysioterpeutista tulee nopeasti paras kaveri. Tyttö haukotteli perjantaina vahingossa niin suuresti, että toiselta puolelta leukanivel raksahti pahasti. Sitten olikin viikonlopun aikana aikamoinen korvakipuvalitus särkylääkkeistä huolimatta. Maanantaina soitin tutulle fysioterapeutille. Tänä aamuna ennen töihin ja kouluun lähtöä olikin sitten ohjelmassa leukojen venyttelyä ja napsauttelua, ja nyt on kipu suurimmaksi osaksi poissa. Karmealta näytti ne hoidot, mutta onneksi tiesin tuon fyssarin osaavan asiansa. En tiedä, miten se leukanivel olisi ihan itsekseen parantunut, koska fyssari sanoi, että leukojen liike ei ollut symmetrinen... Siihen ajattelin, että ääks ja kääks, me ei nyt tosiaan tarvita tähän mitään isompia vaivoja perusjuttujen lisäksi. Juuri vasta viime viikolla neuvoteltiin yläkoulun rehtorin kanssa tytön koulujuttujakin. Täytyy sanoa, että saatiin kyllä ihan huippuhyvää palvelua ja lopputuloksena oli toimiva suunnitelma. Ongelma oli, että tytön ihosairauden lääkitys väsyttää niin paljon, että puolitoista kuukautta tilannetta tarkkailtua oli pakko hiukan palaveerata. Näiden juttujen kanssa tuli taas muutaman kerran mieleen, että onneksi tämä kieli ja kulttuuri ovat tulleet vuosien aikana tarpeeksi tutuksi... Niin paljon helpommin hoituu kaikki asiat, kun kommunikaatio pelaa ja tietää, mitä, missä ja milloin. Siitä tulee aina nöyrän kiitollinen mieli eikä yhtään kaipaile, että pääsisi joskus taas seikkailemaan uuteen maahan. Joskus se unohtuu, miten rankalta sellainen alku aina tuntuu ja miten monta osa-aluetta aikuisen täytyy oikeasti arjessa hallita.  

----

I found recently delicious gluten free crips bread in the supermarket. Many Scandinavian bloggers baked similar ones last winter. I never made it myself, because I'm always put off by the hype of any kind... But now that the hype is almost gone, I bought this crisp bread, and yes, indeed, it tastes good! If you like crisp bread in general and didn't yet bake your own, this one is definitely worth buying. It's made of different kinds of seeds, so just with couple of slices one has fibres for a whole day.   

Already crazy about Poldark?

BBC:n period drama -sarjat ovat kyllä ihan parhaita! Tytön kanssa innostuttiin viikonloppuna katsomaan ensimmäinen kausi Poldark-sarjaa. Sitten aloitettiin jo toistakin kautta, kun ei maltettu lopettaa. Maisemat on ihanat, kuten myös puvustus. Tarinassa on enemmän särmää ja elämä muutenkin raaempaa kuin esim. Downton Abbey-sarjassa. Päänäyttelijät ovat sympaattisia huonompiosaisten oikeuden puolesta taistelijoita. Tykkään aina ihan kamalasti sellaisista idealistisista roolihahmoista, jotka toimivat omien periaatteidensa mukaisesti, vaikka se tarkoittaisikin vastatuulta ja oman edun menettämistä. Yhdessä kohtaa maksettujen valheiden vuoksi vaadittua oikeudenkäyntiä vankilassa odottaessaan Ross Poldarkille tarjotaan tilaisuutta lahjoa tuomari. Epärehellisestä tarjouksesta kieltäytyessään Poldark vastaa kitkerästi tähän tapaan: "Kiitos, kun muistutit minua siitä, mitä rahalla voi ostaa ja mitä ei." Itsekunnioitusta ja todellista jaloutta ei nimittäin saa maksamalla, vaan tekemällä viisaita valintoja. Ehdottomasti sarja, mikä kannattaa katsoa!

 (Kuvakaappaus pinterestistä.)

----

The BBC period drama series are almost always great! My daughter and I began watching Poldark Season 1 this weekend. Landscapes are beautiful and so are also dresses... This story has more rough edges than for example Downton Abbey, and the life is clearly harder even for the upper class. The main actors fight sympathetically for the justice and well-being of their workers. The idealist in me always loves characters that act according to their principles even when it treathens to lead to personal loss. At one point Ross Poldark finds himself in a jail. A dishonest banker offers him a chance to bribe a judge. Poldark despises the deal and answers bitterly something like: "Thank you for reminding me of what money can buy and what it can't." True nobility and self-respect are namely not there to be purchased, but they can be gained only by making wise choices. Poldark is certainly worth of watching!    

(The pictures are from Pinterest.)    

Soul warming tea

Ritualsilla oli tarjolla uutta yrttiteelaatua. Sen pitäisi "lämmittää sielua," jos paketin teksteihin on uskomista. Hiukan turhan henkeviä nuo mainoslauseet minun makuuni. Vähän miedommatkin lupaukset riittäisivät, kun kyse on sentään vain teepaketista. ;) Maussa korostuu makea appelsiini ja kaneli. Kaikki aineosat ovat luonnollisia, joten pyramidipussit on täytetty kivan näköisillä aineksilla. Ei nyt ihan sielu sentään lämmennyt, mutta muuten ihan hyvä, syksyinen yhdistelmä iltaisin (ei kofeiinia) kynttilän loisteessa juotavaksi, kunhan vaan ei anna teen hautua liian vahvaksi. Silloin taustalla oleva hiukan kitkerä lakritsin maku tulee esiin liikaa. Ainesten vahvuudesta ehkä hiukan kertoo sekin, että kannulliseen riittää yksi teepussi.

En ole testaillut muita Ritualsin teesekoituksia, mutta tästä tuli mieleen yleisemmin, että eri merkkien teesekoituksilla on joskus ihan hurja ero laadun kanssa. Juon paljon teetä, joten vihreän ja mustan teen lisäksi hedelmätee-, yrttitee- ja rooibossekoituksia kuluu pakettikaupalla. Äskettäin ostin kahdesta eri paikasta kamomillateetä. Niistä toinen oli todella hyvää ja toinen oli keskinkertaistakin huonompaa. Siinä huonommassa näytti, että ainekset pussin sisällä olivatkin pelkkää silppua. Hintaeroa ei kuitenkaan ollut kuin ehkä reilu euro. Sen huonomman paketin kanssa ostin samalta merkiltä myös paketin vihreää teetä. Sen kanssa kävi samalla tavalla, että varmaan halvinta mahdollista laatua olivat siihenkin käyttäneet. Maku ei ollut lähelläkään hyvää vihreää teetä! Teen kanssa on sama juttu kuin kahvinkin kanssa, että se ihan halvin saattaa myös maistua juuri siltä halvimmalta. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta noin niinkuin yleisesti, teen tuotannossa on sama juttu kuin kaikessa muussakin ruokatuotannossa, että ihan halvimmista aineksista on vaikea tehdä mitään todella hyvää.

----

This fall Rituals has brought out a seasonal herbal tea mixture. The effect is said to be "soul warming" which is an interesting overstatement when talking about a cup of tea! The strongest flavors are sweet orange and cinnamon. All ingredients are natural and one can see that pyramid bags are filled with good stuff.  A good mix of fall flavors without caffeine. Ideal for the evenings with a candle light, thus. 

I have not tested other teas from Rituals so I can't comment on those. However, I have noticed that different tea brands vary strongly in quality. I drink lots of tea. Basically almost anything black, green or herbal. Recently I bought two different packages of simple camomille tea. One tasted exceptionally good and another one was below ordinary. The one below ordinary seemed to consist of poorest clippings. The difference in price was however only one euro. I bought from the same brand also a package of green tea. It turned out to be of similar quality. They had probably used the worst possible quality of tea leaves for that, too. In that tea is similar to coffee (or perhaps to anything in food production), it is difficult to make anything really good by using the cheapest possible resources.       

At the antique market (and dreaming of knitting)

Meillä oli hauska tyttöjen viikko. Veljeni vaimo ja tytär tulivat tänne käymään. Teimme vakkarikierroksen Bruggeen ja rannalle, mutta muuten keskityttiin shoppailemaan tyttöjen vanavedessä ja vain olemaan yhdessä ja höpöttelemään. Yhtenä aikaisena aamuna jätimme tytöt nukkumaan ja ajoimme kahdestaan Waterloon antiikkitorille. Muutama tunti kierreltiin ja katseltiin. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen tori, jos tänne matkustaa! Minulle mukaan tarttui alemman kuvan maalaus. Myyjä väitti sen olevan viime vuosisadan alusta. Veikkaan taustan tutkimisen perusteella, että arvio vippasi ehkä 20-30 vuotta. Hinta oli kuitenkin ihan kohdallaan, joten ostin sen silti. Taulukaupoissa itselläni vaikuttaa enemmän se, tykkäänkö perspektiivistä, väreistä ja siveltimen käytöstä. Tarkoitukseni ei ole sijoittaa taiteeseen. Siinä tapauksessa pitäisi perehtyä asiaan vakavammin ja itseltäni ainakin koko hommasta menisi ilo, kun täytyisi tutkia ja laskelmoida otsa rypyssä. Olen kyllä välillä pystynyt selvittämään joidenkin ostamieni teosten arvoja signeerausten perusteella. Se on sitten kiva yllätys, jos huomaa käyneen paremmin kuin hyvin, mutta ostohetkellä vaakakupissa painaa ainoastaan estetiikka ja hinnan pitää korreloida sen kanssa. Antiikkitorin jälkeen nautiskelimme vielä brunssia Le pain quotidien -kahvilassa. Siellä on hyvä Detox-nimellä kulkeva aamiainen, mikä on gluteeniton ja muutenkin terveellinen. Jugurtistakin siihen aamiaiseen saa valittua soijan, jos tavalliset maitotuotteet eivät sovi. 

Takaisin ensimmäiseen valokuvaan: Vieraat toivat tullessaan monta kerää ihanan pehmeää alpakkalankaa. Nyt vain pitäisi saada hiukan rohkeutta aloittaa neulomisprojekti. Hiukan rimakauhua tässä kohtaa, tunnustan, mutta uskoisin, että alkuun kun pääsee, niin sitten voi jonkin aikaa neuloa vaan samaa rataa edestakaisin ennen kuin täytyy tehdä seuraavia jännittämisen arvoisia päätöksiä. ;) 

----

We had a wonderful ladies week when my sister-in-law and her daughter visited us. We did some sightseeing, but mostly just enjoyed shopping and talking. We left the girls home to sleep in on Sunday morning and headed ourselves to an antique market. It took us couple of hours to walk around to see everything. This market in Waterloo is definitely a must if you travel in Belgium! I found a painting for myself. The antique dealer said that it comes from 1910, but I think it might be 20-30 years younger, but quite old anyway. When buying ancient paintings I'm more interested in perspective, colors and brush strikes than exact age or value of it. I don't have ambitions to invest in art, but buy only if it is something I would simply enjoy looking at. Thinking in terms of investment would mean that I had to take the business more seriously. I wouldn't enjoy that at all because then there were too many other aspects to consider. For couple of paintings I have bought I have afterwards been able to trace some information about actual pricing. In those cases I can be happy about having found something more special than I had anticipated, but all in all I'm only focusing on esthetic value and the price should correspond to it. After the antique market we headed to Le Pain Quotidien cafe for a late breakfast. They have a wonderful healthy gluten free breakfast option called Detox breakfast. One can even make it lactose free by choosing soya yoghurt in stead of dairy.

     

Back to the first photo: I got a bag full of alpaca wool I had wished for. Now I'm trying to gain some courage to begin knitting. I admit I'm feeling little bit afraid, but I assume that once I overcome this initial fear and get started with the project, I can just keep going for quite a while before having to gain courage for a next step. ;)  

Goals, motivation and productivity

Kesä meni tytön sairausjuttujen kanssa meiltä kaikilta hiukan ohi. Oli tietysti monta mukavaakin hetkeä, mutta ei oikein saatu sellasta tunnettä, että oltais ihan saatu rentouduttua kunnolla. Sitten syksy tulikin hiukan yllättäin. Työt alkoi ja opiskelut, mutta jälkimmäiset hidastakin hitaammalla vaihteella. Tarvitaan manteli poikineen, jotta ajatus kulkisi kirkkaasti. ;)

Mietin loppuvuoden tavoitteita sekä työhön liittyen. Minun piti osallistua kesällä yhteen mentorointikoulutukseen, mutta se peruuntui samalla kun kaikki muutkin suunnitelmat menivät uusiksi. Se oli hiukan harmi, koska olin jo ehtinyt iloita siitä, että sen mukana olisi tullut muutama uudenlainen työhön liittyvä haaste. Se olisi teemana kiinnostanut kovasti, koska viime vuosina on alkanut lopultakin tuntua, että työkokemusta on kertynyt jo sen verran, että sitä voisi ehkä sellaisessakin muodossa antaa eteenpäin. Mutta joskus vaan käy miten käy ja ei mahda mitään. Mahdollisuus tulee kuitenkin varmaankin jossakin kohtaa uudelleen.

Nyt tavoitteenani on kehittää kahta kurssia, mitä nyt tänä syksynä opetan. Molempia olen opettanut ennenkin, joten ihan perustyötä ei tarvitse tehdä, mutta kehittäminen on aina kivaa ja innostaa itseäkin. Sitä huomaa kyllä eron puhuessaan, jos on työstänyt materiaalia uudelleen. Silloin se tuntuu jotenkin elävämmältä ja tuoreemmalta. Otin tänä vuonna taas oppilaanohjausryhmän ja hiukan myös ylimääräistä yksilöohjausta siihen lisäksi. Meillä on aika toimiva systeemi ohjaukseen sen puolesta, että jokaiseen opiskelijaan saadaan henkilökohtainen kontakti. Ryhmäohjaukseen on periaattessa standardikaava, mutta se jättää kuitenkin kivasti ohjaajille tilaa luoda omanlaisia ohjaustilanteita. Pidin tänään ensimmäisen tutustumistapaamisen, mutta seuraaville kerroille mielessä pari ideaa, mitä meinasin kokeilla. Erilaisten ohjausmetodien lisäksi oppilaanohjauksessa voi kyllä aina kehittyä monelta osaa muutenkin, varsinkin, kun meillä on sen verran kansainvälinen opiskelijaporukka, että aina tulee jotakin uutta asiaa mietittäväksi. 

Omien opiskelujen suhteen taas pitäisi saada 10-15 sivua hiukan hankalampaa tutkimushistoriaa purkkiin ennen joulua. Peruskauraa sinänsä, mutta kuitenkin hankalampaa sen vuoksi, että siinä kohtaa alkaa hermeneuttiset menetelmät muuttua. Vanhat vielä toimivat, mutta niitä aletaan käyttää huolimattomasti ja uusista taas on vasta aavistus, mutta niitä ei vielä ole selkeästi määritelty. Pitää keksiä, miten sellainen materiaali taipuu edellisten osien jatkoksi. 

Vapaa-ajan tavoitteena on tehdä enemmän käsitöitä. Ainakin alku on lähtenyt hyvin liikkeelle. Ja sain muuten ompelukoneen syntymäpäivälahjaksi, joten nyt on vanhan hajonneen tilalle uusi kone valmiina ispiraatiota odottamassa. Toinen vapaa-ajan tavoite on säännöllinen lenkkeily. Nyt on säät suosineet, mutta kunhan sade ja tuuli kunnolla alkaa, niin sitten joutuu taas hiukan puremaan hampaitaan, että saa väännettyä lenkkarit jalkaan.

Tykkään, kun mielessä on ihan konkreettisia tavoitteita. Se motivoi ja lisää tehoja. Katsotaan vuoden vaihteessa, miten näiden kanssa kävi. 

----         

I like to always set some practical goals for a new season. This fall I had hoped to have some mentoring training, but I missed the course since we were unable to travel during the summer. I was bit disappointed with it, because it would have added an interesting possibility to develop. I hope there will be another chance at some point later.

When I am not teaching I work on improving lectures. I have taught them already before, but it's always good to work on the material again. It makes quite a difference in the classroom if one has re-worked lectures a bit. I also took a tutoring group this semester again. We have quite a good system to get all students to participate in tutoring program. The structure how the group meetings are planned leaves nicely space for testing different methods. I have couple of ideas that I am planning to do with my group this semester. I think it will be lots of fun!

With my own studies is should get at least 10-15 pages of analysis written. The amount does not sound large, but the spot where I am right now with the research is getting a bit tricky. The focus turns to another time period during which the hermeneutic methodology got sort of blurred before the newer methods emerged. Perhaps I should write just that! If I use a finer word such as nebulous, amorphous, or indeterminate, I could begin my first line: Increasingly nebulous use of hermeneutic methodology beclouded also the study of the Gospel of Luke... The word 'beclouded' makes me think of some landscape scenes from the BBC version of Jane Eyre though. 

For leisure time I have two goals. I hope to do more crafts. Doing something with hands helps me to relax. I'm not good at just hanging out doing nothing. Besides creativity sparks energy (which is always welcome). Other than that I hope to exercise regularly. I was totally hopeless last winter season and I want to see some change this time. So far weatherwise it has been easy to get out of the house, but once the rainy period begins, it will be harder to motivate myself. 

Let's see how things develop. Setting some concrete goals is always helpful. They increase easily both motivation and productivity!     

Turning a new page

Meinasin aloittaa, että loppu hyvin kaikki hyvin. Ei se kuitenkaan taida ihan sopia tähän, kun tilastollisesti kuitenkin vasta noin puolivälissä mennään. Täytin viime viikolla neljäkymmentä. Muutaman sitä edeltäneen viikon ajan ehdin jo ihmetellä, että mitä sellaisistakin synttäreistä oikein tulee, jos pelkkä numerokin vain ahdistaa. Kaksi päivää ennen varsinaista juhlapäivää kävelin töistä kotiin ja kysyin itseltäni, että mikäs tässä nyt olevinaan sitten niin paljon mättää. Mietin hetken aikaa ja totesin tyytyväisenä, että kaikki asiat ovat juuri niin kuin haluankin niiden olevan. Kaksi pientä toivomusta lähetin ylöspäin asioista, joihin toivoisin hiukan kohennusta jossakin kohtaa lähitulevaisuudessa. Sen jälkeen päätin, että olen oikeastaan ihan valmis täyttämään pyöreitä. Taitaa sopia standardimääritelmien puitteisiin, mutta silti siis aika kevyt versio ikäkriisistä, heh!

Siitä tuli kuitenkin mieleen, että entäs jos joku asia mättäisikin, niin ei kai sitä kukaan jää odottamaan, että täyttää täysiä kymmeniä sen takia, että sitten keksisi asiaan jotakin muutosta. Tekeehän sitä arkielämässä muutenkin jatkuvaa hienosäätöä oman ja läheisten hyvinvoinnin ja mukavuuden vuoksi. Että ei sitä varmaan sillä tavalla yhtäkkiä vain satu huomaamaan juhlapäivän koittaessa, että jokin asia mättää ihan perusteellisesti. Ajattelen, että sellainen mättäminen on yleensä ennemminkin useamman prosessin yhteistulos. Se tuskin jäisi huomaamatta alkaessaan kasaantua. Sellainen kasauma on vähän niinkuin tiimalasi. Huonokin muutos tapahtuu hiekanjyvä kerrallaan, eikä missään huomaamattomassa hujauksessa. Sen kuitenkin allekirjoitan, että jotenkin pyöreät luvut saavat katsomaan sekä eteen, että taakse. Jos ei muulloin ikinä mieti elämää sen tarkemmin, niin kyllähän sitä siinä tapauksessa joku saattaa yllättyäkin. Mutta noin niinkuin yleisesti, luulen, että ne arkiset päätökset ja teot ovat kuitenkin niitä, minkä mukaan elämää enimmäkseen eletään. Siksi tuo jatkuva hienosäätömahdollisuus on hyvä tiedostaa. Ei sitä nyt ihan päivittäin tarvitse mitään syväanalyysiä tehdä, mutta tasaisin väliajoin kuitenkin, niin pysyy itse kärryillä siitä, missä milloinkin mennään ja miltä elämä milloinkin tuntuu.

Ai niin, nuo kuvan paketit oli niin hauskoja! Sain tytöltä ison laatikollisen tuollaisia pikkupaketteja, mihin oli päälle kirjoitettu, minkälaisena päivänä minkäkin paketin saa avata. Juhlat sen kuin vain jatkuvat. :) 

----

I turned forty last month. My daughter had packed several little presents for me to open in different kinds of days. She had written a tag on each to designate them to special moments. Party goes on!

Couple of days before my birthday I felt a little strange about turning the next page. Actually,  "ittle strange" is perhaps too mild an expression, because it felt almost like some sort of existential angst. In such thoughts I walked home from work one day, and contemplated on life and how fast time goes by. It sounds bit melancholic, but that's just my thinking mode, nothing to worry about. I came up with two minor wishes for improvement, but otherwise I concluded that I feel completely contentabout my life at the moment. That turned out to be a rather short version of an age crisis. I guess it matches pretty well to standard descriptions, but it was finally overcome easier than I had anticipated. :)

However, that miniature crisis did make me think about how one's life is a sum of little decisions. One makes constantly daily choices to adjust not only to one's context and opportunities, but also to the persons whom one holds dear. I'm sure it is possible that there are persons who do not approach life analytically at all and then possible discontent might hit out of the blue, but generally I assume if there's reason for feeling unhappy about some area of life, one notices it all the way through and can make the necessary corrective strikes to get things back to order or find out what could be necessary improvement. Obviously there are many things beyond our contol, but I think it's important, and even somewhat liberating, to think that our own little daily choices can make a world of difference for what happens to us for a long run. It would be silly to carry on feeling discontent and wait for the next round birthday (or a crisis of some kind) to do something about it.  

Something green and a hint of optimism

Vihreä lasipullo tarttui joskus kauan sitten matkaan kirppiskierrokselta. Se on juuri sopivan kokoinen yhdelle kukkavarrelle. Varmaan tuttu juttu jokaiselle, mutta vanhan pullon sisuksen saa puhtaaksi, kun kaataa sinne aimolorauksen etikkaa ja täyttää sen sitten vedellä. Ilman suurempaa hinkkaustakin lasipinta kirkastuu muutamassa tunnissa. 

Me muuten odotellaan loppuviikosta mukavia vieraita tulevaksi, jee! Ehdittiin jo hiukan tehdä suunnitelmiakin, että mitä kaikkea saataisiin lyhyeen aikaan mahtumaan. Täytyy vielä hiukan palaveerata vieraidenkin kanssa, josko heillä on itselläänkin jotakin toiveita. Tein muuten vieraiden mukaan elämäni uhkarohkeimman lankatilauksen. En kovasta yrittämisestäkään huolimatta ymmärrä helpoistakaan neulomisohjeista yhtään mitään, mutta Kalastajanvaimo saa neulomisen kuulostamaan niin helpolta, että hänen projektistaan inspiroituneena keksin itse yhden idean, minkä voisin ehkä osata toteuttaa. Jos itse keksii, niin sitähän ei ikinä tiedä, mitä siitä tulee, mutta ei myöskään ole paineita, että menisi jotakin pieleen. Heh, se siis optimistisesti luottaen siihen, että jotakin siitä aina syntyy. Tämän ajatuksen kun pukee sanoiksi, niin alkaa väkisinkin taas kerran kuulostaa siltä klassiselta hiireltä, joka ompeli kissalle takkia.
 

----

This old green glass bottle was once found in a secohand shop. The size is perfect for one stem of flowers. Glass items don't always look clean when one finds them secondhand. However, an old trick to clean up a glass bottle/vase is to fill it with a good amount of vinegar and water. Usually one does not even need to scrub much, but just let it soak for couple of hours before rinsing.

By the way, we are expecting some special guests towards the end of the week! We have already made some wonderful plans for all things we might be able to fit into the short period of time, but need to consult our visitors first, because quite likely they have some special wishes, too. That brings me to the next point, namely that I made the most risky wool order of my life. I have told you previously that understanding knitting patterns is beyond possible to me. However, I follow some bloggers who make knitting sound very feasible. Following such inspiration I came up with an idea that I might be able to do on my own without any instructions. When one thinks an own plan out, one never knows for sure what will happen, but at least one can't make a mistake... Ha, I'm quite optimistically trusting that something must always come out of it. Do you remember that fairytale about a mouse who was sewing a coat for a cat? I'm once again sounding dangerously like that confident little mouse.

Höstmys

Tuo ruotsalainen sana on kyllä niin kaunis kuvaus kotoisasta syystunnelmasta. Rentoilusta kynttilänvalossa villasukat jalassa ja niin edelleen... Kynttilöitä on täällä jo polteltu ja rennosti istuskeltu, mutta olen silti hiukan koittanut karaista itseäni ja en ole vielä käyttänyt villasukkia tänä syksynä kertaakaan. On taas se vaihe vuotta, että jos alkaa kaivaa villasukkia esiin, niin kohta ei pysty enää ilman minkäänlaisia sukkia astumaan ovesta ulos. Koitan kestää muutaman viikon vielä villasukattomuutta, niin pystyn vielä viuhumaan nilkat paljaana ja käyttämään kesäisiä lahkeita ja hameenhelmoja. Joka tapauksessa sisällä on ihana iltojen pimetessä sytytellä kynttilöitä ja rentoilla. 

----

That Swedish word is the most beautiful description of an autumnal feeling at home. Relaxing with candle light with thick wool socks on... I have lightened candles already for a quite some time, but I have still resisted a temptation to put on wool socks. At this time of the year I try extend the summer shoe season by trying to harden myself a little. What happens to me easily is that the moment I pull on comfy and warm woolsocks at home and I have to get out the winterboots, too, because summer shoes begin immediately feel far too cold... If I can manage a couple of more weeks of socklessness I'll have time to still enjoy wearing my summer trousers and dresses. Anyway, the candle light makes fall always extra special.