Sunnuntai-iltana oli tulossa iltateevieraita, joten leivoin pellillisen luumupiirakkaa. Se on aina syksyn merkki, vaikka oikeastihan täällä on vielä ihan kesä. Tähän piirakkaan ei ole mitään oikeaa ohjetta, mutta pohjaksi teen tavallisen, pienen pullataikinan, johon laitan kardemumman sijaan ripauksen kanelia. En kohota sitä sen kummemmin, vaan taputtelen taikinan suoraan leivinpaperille. Sitten leikkaan luumut suikaleiksi ja ladon ne siihen päälle. Sitten vielä sokeria ja kanelia. Seuraavaksi teen murupäällisen margariinista, sokerista ja jauhosta. Siihen myös reilu ripaus kanelia mausteeksi. Muruset levitän luumujen päälle ja paistan piirasta puolisen tuntia 200 asteessa. Kermavaahto maistuu hyvältä siinä päällä. Kuten aina pullataikinajuttujen kanssa, tämäkin on parhaimmillaan paistopäivänä. Kannattaa kokeilla.
Ai niin, tyyliblogeja matkien, kynsilakka on Mavalan Vegas pink. Heheh, sen lähemmäs Vegasia en ole ikinä päässyt ja rahapelitkin rajoittuvat minulla kahteen luontoarpaan vuodessa. Meillä on tytön kanssa sellainen Suomi-loma-perinne, että ostamme molemmille aina kaksi luontoarpaa raaputettavaksi. Se siitä, mutta piirakka maistui hyvälle. Ihan alkusyksylle, kuten aina. Tänä aamuna kävin töissäkin kääntymässä, vaikka hiukan lomaa vielä onkin onneksi jäljellä. Palaveerasimme syksyn tenttijuttuja. Siitä se taas alkaa.
----
We had guests coming for tea in the Sunday evening and I decided to bake them a tray of plum pie. It's always a sign of autumn approaching. I don't have a proper recipe for this one, but it does always taste good with a pinch of cinnamon and some whipped cream on the top. This morning we had a meeting at work about exam and essay questions for this fall semester. That meeting does not officially mark the beginning of the new academic year, but yet inevitably it always draws attention to the summer season which is slowly but surely coming to an end.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti