Vuosien aikana olen miettinyt pääni puhki, miten keksisin itselleni sopivan tavan pitää kirjaa ruoka- ja muista talouskuluista. Mies huolehtii meillä kaikista pankkiasioista, mutta minun vastuulle on jäänyt pienempien ostoskulujen miettiminen. Olen testannut monenlaista metodia exeltaulukoista perinteiseen kirjanpitovihkoon ja välillä vain luottanut pidempiä aikojakin vain siihen, että jos elää yleisestikin kohtuullisen säästäväisesti niin arkikulut pysyvät itsestäänkin hallinnassa. Viimeisessä vaihtoehdossa kuitenkin helposti alkaa jossakin kohtaa ärsyttää, että hetken kuluttua alkaa tuntua, että ei kuitenkaan ihan täysin hahmota kulutuksen eri osa-alueita.
Tähän alkuun heti sellainen tunnustus, että minulla ei siis ole minkäänlaisia kaupallisia taitoja tai edes luontaista kiinnostusta marttailuun, joten toimiakseen kotoisen kirjanpitosysteemin täytyy olla niin yksinkertainen, että kuittien kerääminen ja niiden kirjaaminen sujuu melkein itsestään. En kestä ajatusta, että loppukuusta pitäisi kiertää taloa, kaivella laukkujen pohjia ja kukkaroita kuitteja keräten. Exel taas saa minut hermostumaan heti kun ruudukko avautuu. Siinä on varmasti etunsa, mutta se ei ole minulle. Jatkuva numeroiden kirjoittelu ei nappaa myöskään. Nyt kannattaa lopettaa lukeminen tähän, jos olet alan ammattilainen tai muuten vain luontaisesti tarkka kulujen kirjaamisesta. ;)
Jonkin aikaa sitten keksin itselleni lopulta niin helpon systeemin, että homma sujuu kuin rasvattu. Otan kaksi eriväristä kirjekuorta ja kirjoitan molempien päälle kuukauden aloituspäivämäärän. Toiseen kuoreen sana "ruoka" ja toiseen sana "muut." Sitten vain työnnän kuitit kaupasta tullessani oikeisin kuoriin. "Muita menoja" en siis jaa tässä kohtaa mitenkään, ne menevät kaikki ensi alkuun sopivaan kuoreen sillä periaatteella, että jos suurin osa kuitin ostoksista on vaikka ruokaa, niin kuitti menee ruokakuoreen, jos taas suurin osa jotakin muuta, niin se menee "muut"-kuoreen. Kuun lopussa avaan kuoren kerrallaan ja kirjoitan kymmenessä minuutissa summat ylös vihkoon eri otsakkeiden alle: ruoka, auto, koti, vaatteet & kengät, muut menot, ja lasken lopputuloksen. Tarkkuus ei ole mikään huippu, mutta saan kuitenkin selvän käsityksen siitä, mihin rahat suurinpiirtein kuluvat. Senttien laskemisen jätän suosiolla tästä pois, pyöristän nimittäin kirjoittaessani kuittien summat täysiin euroihin ja loppulaskelmatkin kympin tarkkuudelle. Se riittää minulle.
Ole tyytyväinen tähän simppeliin keksintööni. Kuitteja ei tarvitse etsiä mistään, summia ei tarvitse kirjoitella kuin kerran kuussa ja kuitenkin hommassa pysyy ryhti. Yhtenä kuukautena kiristin ruokamenot testaamisen vuoksi täysin minimiin. Silloin kirjoitin ruokakauppasummat aina kuoren reunaan, jotta pystyin seuraamaan kulutusta pelkällä vilkaisulla. Siitä sai motivaatiota miettiä ruokalistat niin, että pysyi viikon kokonaissumma aina kerrallaan sopivan pienenä. Huomasimme kuitenkin, että sellaisia superminimiviikkoja ei voi tehdä montaa peräkkäin, koska ainoa asia, missä niin paljon voi säästää (jos siis muutenkin kuluttaa vain kohtuudella) on lakata syömästä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä ja karsia laktoosittomat tuotteet kokonaan pois. Sellaisiin muutoksiin emme ole valmiita. Paras säästökeino siis, mikä toimii on suunnitella ruokalistat niin, että kaikki ostettu tulee syötyä loppuun asti ja kaupassakäyntien määrä pysyy mahdollisimman pienenä. Usein nimttäin käy niin, että kun lähtee hakemaan jotakin puuttuvaa ainesta, niin tulee takaisin muutaman muunkin kanssa... Toisessa kuussa taas sovimme, että emme osta yhtään vaatteisiin tai muihin käyttötavaraan liittyvää. Se säästöspurtti oli myös hyvä testi ja näkyi tietysti heti kuun loppusummissa. Arkikulujen kirjanpidosta on siis todellakin hyötyä. Sen avulla on esim. helpompi suunnitella tarpeen mukaan pieniä säästöspurtteja ja nähdä niiden tulokset nopeasti. Sellainen aina motivoi. Kirjanpito kannattaa kuitenkin järkeistää sellaiseksi, että siitä jaksaa huolehtia. Parempi siis suunnilleen kuin ei ollenkaan.
----
This is the most unprofessional advice I have ever given, but I have finally figured out how to keep track of shop tickets & co. My husband takes care of all banking stuff, but I'm responsible for daily little things. During the years I have tried out everything from exel sheets to old fashioned handwritten bookkeeping booklets. Most of them have driven me crazy sooner or later, because I just don't have any natural inclination to anything linked to money matters. Thus, I admit that there have been periods that I have simply trusted that if one doesn't waste, one stays on the top of it. That has worked fine because our lifestyle is not wasteful in general, but I dislike the feeling that comes from the lack of control.
Some time ago I figured out a system that works for me. I take too envelopes in different colors. One is for "food" and the other one for "other costs." I just divide the tickets into those two categories with minimal exactness. Namely, if a bill contains mostly food, it goes to the food envelope, if mainly other items then it goes to the other one. In the end of the month I open the envelopes and writen things down under couple of headlines in a booklet. At that point I get bit more exact with the "other costs," but even then I'm not going into too much detail: Food, car, clothing, home, eating out, and very general "others" for those things that don't fit under those few simple headlines. I round up the sums to full euros. Finally when I count the sums, I round up to tens. If you are used to exact systems, this is likely to feel far too inaccurate. My logic however is that it's better that it's done somehow than not at all. Even with this (lack of) exactness, I can easily stay on the top of costs, do the necessary planning and manage saving projects where necessary.
