keskiviikko 7. elokuuta 2013

Sadepäivän harmaata - Rainy day gray

Tänään on vettä tullut niin paljon, että parvekkeella kukkien aluslautasetkin ovat täynnä piripintaan. Asunto on taas ihan vilpoinen. Ikkunat ovat olleet auki koko päivän. Makuuhuoneen kattoikkuna unohtui sen verran auki, että vettä valui hieman sisällekin... Se on kattoikkunoissa miinusta, että välillä on käytävä tarkistamassa sateen ropinan kuuluessa. Eikä sitä tietenkään ihan aina muista. Tänään ei kuitenkaan ollut mitään vedenpaisumusta, ei edes märkiä tyynyjä tai petauspatjaa.

Olen hiukan analysoinut kesän aikana omia elämänstrategioitani. Ei mitään suureellista syväpohdiskelua, mutta lähinnä olen ajatellut tapoja toimia ja reagoida tilanteisiin. Lopulta ajattelu tuntuu kiteytyneen muutamaksi perustavan laatuiseksi ajatukseksi, joita aion alkaa noudattaa, koska uskon niiden toimivan tottuja kaavojani paremmin. Jokaisellahan on repertuaari luontevia perusreagointitapoja, mutta joskus ne on hyvä kyseenalaistaa ja miettiä, jos ehkä kannattaisikin toimintamalleja hieman hioa. Loman aikana olin tosi kiitollinen miehestäni, vanhemmistani, sisaruksistani (ja heidän puolisoistaan) ja eräästä ystävästäkin, joiden kanssa saa niitä näitä rupatellessa puhua välillä myös syvällisempiä ilman, että kukaan yrittää keksiä kenellekään valmiita ratkaisuja. Usein sillä tavalla rennosti jutellessa tulevatkin parhaat oivallukset, kun on rakkaita ihmisiä, joita vasten voi peilata ajatuksiaan.

----

Today it has been raining cats and dogs. The windows have been open for the whole day and the apartment has cooled down into very comfortable temperatures. I forgot one of the skylights too widely open and as a result some water run down the wall inside. Fortunately no wet pillows though...

This summer I have been analyzing some of my coping strategies. No very deep thinking, but enough to feel that some thoughts have now got crystallized. I believe everybody has certain strategies that are typical for one's personality. Sometimes it is beneficial to think them through and see if anything could or should be changed for better. I am thankful for my husband, parents and siblings (and their spouses) and a good friend, too, for having been able to chat about both funny little things, but also some more sober topics. That kind of reflective discussions in a good company are really helpful in processing one's thoughts.        

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti