Orvokkeja ja yksinoloa

Huhtikuun sää ovat kyllä olleet maineensa veroisia. Tällä viikolla aurinko on paistanut, on satanut kaatamalla vettä ja suuria rakeita. On ollut lämmintä ja kylmää. Sään vaihtuminen on tapahtunut ajatusta nopeammin. Oli hyvä, että ostin terassille kylmää kestäviä orvokkeja. Herkemmät eivät olisi säilyneet näissä säissä.

Tänään odottelen matkalaisia kotiin. Muutama päivä yksikseen on tehnyt hyvää erityisesti muutamalle opiskelujutulle... ilman niitä en varmaan olisikaan keksinyt mitään tekemistä useammaksi päiväksi. Erakkotyypistä olen sen verran kaukana. Opiskelujen välissä kuitenkin hiljaisuuskin ja vain omien ajatusten ajatteleminen ovat myös tehneet hyvää. Ja se, ettei ole tarvinnut laittaa esim. ruokaa kertaakaan. Voileivillä, jugurtilla ja teellä pärjäilee muutaman päivän ihan hyvin.

Talkoolaiset ovat päässeet töissään koululla alkuun. Suunnitelmien tulkkaus ja rautakauppareissut ovat hiukan rytmittäneet tätä yksinoloa myös, joten ihan erakoksi en olisi senkään puolesta ollut vaarassa ryhtyä.

Yksinolosta vielä sen verran, että katsoin yhtenä iltana ennen nukkumaan menoa tuttua poliisisarjaa (valitsin sen, koska näyttelijät olivat "tuttuja," joten tiesin jo etukäteen, ettei se ole liian pelottava minulle). Kun yritin nukahtaa, säikähdin yhtäkkiä hirmuisesti, kun naapuri kolisteli mennä kotiinsa... Arvasin jo etukäteen, että siinä voi käydä niin, mutta dvd, jonka olin suunnitellut katsoa, tuntui vielä pelottavammalta, vaikka olenkin nähnyt sen jo pari kertaa ja muistan osan vuorosanoistakin jo ulkoa. Näin päivänvalossa juttu on hiukan huvittava, mutta illalla pimeän tullessa minusta karisee kaikki rohkeus. Hyvä, etten sentään omaa varjoani juokse karkuun. No, joka tapauksessa kaikki hyvin. Nukuin melkein joka yö kuin tukki, enkä kuvitellut sen murtovarkaan lisäksi enää muuta. Sen verran peloissani olin lyhyen hetken ajan, että jos se olisi ollut totta, olisin kyllä heti pakannut vapaaehtoisesti kaikki aarteet laukkuun valmiiksi, kiittänyt ja sanonut kohteliaasti näkemiin.