Makuasia

Pääsiäisenä kaivoin taas kaapinperältä keltaisen ja vihreän Mari-kulhon. Muistelen saaneeni vihreän jo ylioppilaslahjaksi ja keltaisen saimme muutamaa vuotta myöhemmin häälahjaksi. Tykkäsin niistä silloin kovasti ja tykkään edelleen, vaikken niitä viime aikoina jatkuvasti ole käyttänytkään. Ajattelin aikoinani alkaa keräämään niitä, mutta se ajatus meni nopeasti ohi, koska en ole sellaista tyyppiä, että pitäisin värillisiä kulhoja jatkuvasti esillä. Meillä kun ei edes herkut säily kulhossa puolta tuntia kauempaa.

Mari-kulhot lienevät makuasioissa jonkinlaisia jakajia. Miehen hyvä ystävä, joka oli häissä bestmanin roolissa, oli vaikuttunut suomalaisesta designistä ja osti matkalta itselleen muistoksi pienen, tyylikkään Aalto-maljakon. Mari-kulhosta hän sen sijaan järkyttyi. Hän tarjoutui pelastamaan miehen pulasta tulemalla meille joskus tiskaamaan ja vahingossa - ups- pudottamaan kulhot tuhanneksi sirpaleeksi. Mies itse taas ei pitänyt kulhoja mitenkään huonona kohtalona. Bestmannin kommenttia muistellaankin aina naureskellen kun Mari-kulhoja käytetään. Hän kyselee silloin tällöin edelleen kulhojen perään ja pyörittää järkyttyneenä päätään, kun kuulee, että ne ovat edelleen käytössä. Viime aikoina olen huomannut, että niitä näkee milloin missäkin yllättävissä yhteyksissä ulkolaisissa sisustuslehdissäkin, vaikkei ne sellaisia kulttikulhoja olekaan kuin vaikka ne kuuluisammat, ympäri maailmaa levinneet, Aalto-maljakot.