Mitä sitä ei nainen kärsisi

Tämä blogi ei juurikaan keskity kauneuden hoitoon. Johtunee siitä, että kauneudenhoito ei kuulu suosikkiteemoihini muutenkaan. Joskus jotakin satunnaista saatan mainita, mutta en tulevaisuudessakaan laita tänne papiljottikuvia, kirjoita meikkiohjeita tai jaa kauneussalonkivinkkejä. Eilisillasta kuitenkin muutama sananen. Olen kuullut, että sokeroimalla saa sääret sileiksi, mutten koskaan ole uskaltautunut kokeilemaan. Paitsi viikonloppuna. Ostin Blondepil Bio-sokerivahaa ja keräsin hetken aikaa rohkeutta.

Tuumasta toimeen, mutta jätin ennen-ja-jälkeen valokuvat ottamatta. "Ennen" kuvat tosin olisivat olleet parempia kuin "jälkeen." Tahnan sai helposti lämpimäksi mikrossa. Se sekoitettiin ja siveltiin iholle pieni alue kerrallaan. Sitten tahnan päälle painettiin paperisuikale repäisyä varten. Ensimmäiset repäisykerrat tekivät kipeää ja seuraavat myös. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Lopputulos oli ihan hyvä, jos ei järkyttäviä, violetin kaikissa sävyissä kukertavia, laajoja mustelmia lasketa lukuun. Nilkat ja polven syrjä näyttävät edelleen aika kirjavilta. Sokerivaha itsessään oli herkälle iholle tarkoitettu, joten repäisytekniikassa lienee hieman opettelemista. Omin avuin sokerointi ensimmäistä kertaa ei siis ole suositeltavaa, jos silosäärten kanssa pitäisi käyttää hametta seuraavana tai sitä seuraavanakaan päivänä... No, ei hätää, ulkona sataa tänäänkin vettä, joten farkut ja villasukat ovat säänkin vuoksi mukavat päällä. Sadetta on muutenkin luvassa vielä muutama päivä. Ehkä kun aurinko seuraavan kerran paistaa, mustelmatkin ovat painuneet pois.

(Onneksi ei ole tarvetta sokeroida mitään kohtaa kasvoista. Sellainen idea tästä olisi vielä puuttunut. Tämän (s)äärikokemuksen perusteella olisin varmasti joutunut lukittautumaan kotiin ainakin pariksi viikoksi, jos samanlaiset jäljet olisivat tulleet kasvoihin.)