Kaikenlaista

Aikaero:

Kännykkä oli näköjään jäänyt itäisemmälle aikavyöhykkeelle. Herätyskello-funktiolla sellainen kostautuu ikävällä tavalla. Luulin jo suihkuun kiirehtiessäni, että rannekelloni jätättää, vaikkei patterin vaihdosta ole edes pitkä aika, mutta sitten huomasin nousseeni kuuden sijasta jo viideltä. Ihmekös tuntui herätessä, että hiukan lisää unta olisi tehnyt hyvää... Tämä on aamu-uniselle sarjassa niitä tumpelointeja, joita ei tule tapahtumaan toistamiseen.

Kielirajalla:

Pyysin, että uuteen henkilöllisyystodistukseeni kirjattaisiin virallinen sukunimeni tavanomaisen käytännön, eli tyttönimen, sijasta. Eilen virkailija soitti mielestään hyviä uutisia. Hänellä on lupa tehdä nimenvaihto, kunhan vain ensin toimitan hänelle avioliittotodistuksen, joka on käännetty paikalliselle kielelle ja jossa on täkäläinen apostilla. Vetosin tietysti siihen, että EU:n alueella virkamiesten velvollisuus on ottaa vastaan kaikki viralliset EU:n alueella toimivien virkamiesten kirjoitettamat dokumentit. (Ensinnäkin ne on suomesta jo virallisesti käännetty ja apostillattu saksaksi, mikä sattuu kuitenkin olemaan täkäläisittäinkin kolmas virallinen kieli). Vastaus:"Kyllä-tietysti-mutta-tarvitsen-silti-ne-käännökset-ja-täkäläiset-vahvistukset."

Jäin miettimään, että kannattaako mokoman nimiasian takia laittaa muutamaa satasta palamaan käännösten ja leimojen vuoksi. Tiedän, että se oikea vaihtoehto, joka tarkoittaa sitä, että vaatisin, että ne paperit on otettava vastaan, olisi missä tahansa muualla sopivaa, mutta täällä se aiheuttaa vaan epämukavan tilanteen, koska kieli on oikeasti arka asia. Toiseksi se on sellainen asia, että siinä kiistassa vetää aina lyhimmän tikun. Vaihtoehtoja on siis vain kaksi, maksan käännöksistä ja leimoista, tai pidän tyttönimeni. Taidan valita viimeisen. Se tulee halvemmaksi. Mitä sillä sitten on väliä, jos passi ja henkilöllisyystodistus eivät käy yksiin. Eipä niitä kukaan taida samalla kertaa tarkistaa.

Olen hiukan kantanut syyllisyyttä siitä, että ajokorttia ei tullut silloin aikoinaan vaihdettua oikealle uudelle nimelle. Se tuntui silloin ensialkuun turhalta, kun silloinkin paikallinen henkilöllisyystodistus oli edelleen tyttönimellä. (Vasta viime vuosina valtion rekisteröintisysteemiin on tullut sellainen vaihtoehto, että naisella voi olla miehensä sukunimi. Silloin sellaista ei ollut olemassakaan. Joitakin vuosia sitten tänne palattuamme siinä kaupunginosassa, jossa ensimmäiseksi rekisteröidyimme, se ei ollut vielä silloinkaan mahdollista.) Mutta, mitäpä tässä nyt sitä ajokorttia murehtimaan. Sehän sopii edelleen uuteenkin henkilöllisyystodistukseen.

Askartelua:

Kiva juttu odottaa tekemistä. Laitan kuvia, kun saan jotakin ajoiksi.

Nyt olen jälleen oikeassa aikataulussa, joten mukavaa työpäivää itse kullekin!