Ne pienet ystävälliset asiat

Jonkin aikaa sitten sellaisena hiukan masentavana päivänä, työkaveri yllätti meidät tarjoutumalla kiillottamaan meidän auton. Ette usko, mikä efekti sillä oli tunnelmaan! Autosta tuli tietysti erityisen kiiltävä vahakäsittelyssä. Luulen, että se ei varmaan uutenakaan kiiltänyt yhtä kauniisti, mutta minulle sinä päivänä tuolla pienellä teolla oli paljon syvempi merkitys. Juuri sinä päivänä sellainen ihan käsittämättömältä tuntuva avuliaisuus lämmitti mieltä niin, että harmilliset ajatukset häipyivät kokonaan. Yksi ystävällinen teko nosti oman tunnelmaailmani plussalle, vaikka se sinä päivänä oli ollut niin roimasti miinuksella.

Näennäisesti pienillä asioilla voi joskus olla todella suuri merkitys. Sitä ei voi koskaan tietää, missä tunnelmissa kukakin tyyneltä näyttävän pinnan alla uiskentelee. Sopivassa kohtaa osoitettu avuliaisuus, ystävällinen ele tai sana voi joskus pelastaa toisen ihmisen päivän. Ne voivat auttaa näkemään hiukan kauemmas sinne suuntaan, missä on taas valoisaa. 

Ei kannata aliarvioida ystävällisyyden merkitystä arjessa. Pienistä yllättävistä teoistamme voi kummuta paljon enemmän iloa, kuin mitä itse osaamme edes kuvitella.

Suklaiset kaurakeksit

Löysin todella hyvän suklaisen kaurakeksiohjeen täältä! Kaurahiutaleet tuovat kekseihin ihanasti rouheaa rakennetta. Käytin van Houten -kaakaota ja sitä laitoin hiukan reilummin, joten taikinasta tuli ohjeen kuvaa tummempaa. Leivontakaakaoilla on muuten hurjia eroja sekä maun että värin vahvuudessa. Olen kokeillut muitakin kaakaoita, mutta lopulta palaan aina takaisin van Houteniin. Se vaan on se ainoa oikea, tai siis se mikä meille parhaiten maistuu.

Ohje on Amerikan mitoissa. Jos ei omista sikäläisiä mittakippoja tai sellaista "multimittakannua," minkä kyljestä näkee kaiken maailman mittayksiköt, kannattaa laskea muunnokset tarkasti. Se on mun heikko kohta. Jostakin syystä saan aina sotkettua mittasuhteet ja jotakin olennaista menee pieleen. Ehkä siksi, että yritän aina näppärästi samalla laskutoimituksella myös pienentää ohjetta puolikkaaseen tai kolmannekseen... Sikäläiset ohjeet ovat nimittäin kooltaan lähes poikkeuksetta kokonaisen jalkapallojoukkueen syöttämiseen tarkoitettuja. Onnekseni sain muutama vuosi takaperin työkaverilta muoviset jenkkimitat. Niiden kanssa sujuu leipominen ihan leikiten, kun kokonaisille, puolikkaille, kolmas- ja neljännesosa cupseillekin on omat mittansa. Mittojen avulla on ohjeiden puolituskin helppoa, kun selviää melkein kokonaan laskematta mitään.

Reilu peli?

Yksi tämän kesän rentoutusideoistani oli ostaa itselleni muistikirja, mihin voin yksiin kansiin piirtää ja kirjoittaa, mitä vain mieleen juolahtaa. Vähän niin kuin pitäisi sellaista viiden minuutin päiväkirjaa. En tosin kirjoittele siihen joka päivä, mutta kun joku isompi ajatus kiteytyy yhdeksi lauseeksi, saan sen nopeasti talteen kirjoittamalla tai piirtämällä. Samalla tulee sellainen muutaman minuutin rentoutusbreikki erilaisia fontteja testaillen tai taiteillen.

Yhdelle sivuista kirjoitin äskettäin:

Pelaa reilusti silloinkin, kun se tarkoittaa, että tulet häviämään. 

Lapsille opetetaan, että jokaisen täytyy oppia häviämään ja pelatessa ei kuulu fuskata. Kukaan ei olekaan toisille ärsyttävämpi pelikaveri kuin sellainen, joka kiukuttelee hävitessään tai voittaa kepulikonstein.

Entäs sitten aikuisten maailmassa? Kyllä sellaisia tyyppejä löytyy edelleen. He ovat niitä, jotka pelaavat omia sosiaalisia pelejään toisten kustannuksella sillä periaatteella, että kaikki keinot ovat sallittuja, kunhan he vain itse voittavat jollakin tavalla. Ovelimmat yrittävät peittää jälkensä, vähemmän taitavat ovat avoimesti... hmm-mm, sanotaanko nyt suorin sanoin, moukkia. Kummatkin kuitenkin ovat epäsäännöllisen säännöllisesti oman edun tavoittelijoita, eivätkä he kaihda minkäänlaisia keinoja.

Mitä se reilu peli aikuiselämässä sitten voisi tarkoittaa? Minulle se on sitä, että jokainen otetaan huomioon ja kaikkia kohdellaan samalla tavalla ystävällisesti, arvostaen ja kunnioittaen, vaikka oltaisiinkin erilaisia tai eri mieltä monestakin asiasta. Lisäksi pyritään puhumaan sillä tavalla, ettei ketään käännetä selän takana ketään vastaan. Eikä myöskään vitsailla niin, että näennäisesti hauskoihin sanoihin kätkeytyy ivaa tai pilkkaa. Aika samoja asioita siis, mitä lapsillekin korostamme. Miten aikuinen ei itse muka pystyisi elämään kuten opettaa? Tuntuuko aikuiselämässä voitot ja häviöt niin suurilta, että pelisäännöt uhkaavat välillä unohtua? Omia motiiveja kannattaa seuloa kriittisesti.

Totuus on, että sosiaalisissa tilanteissa reilusti pelaamalla häviää usein niitä vastaan, jotka eivät säännöistä piittaa. En väitä ollenkaan, etteikö se joskus harmittaisi, suututtaisi tai loukkaisi. Siitä huolimatta olen sen verran idealisti, että olen päättänyt pitää reilun pelin periaatteesta kiinni. Joidenkin tilateiden seurauksena olen muutaman kerran joutunut uusimaan sen päätöksen ihan tietoisesti. Joskus voi nimittäin tuntua muulta, mutta tiedän 100% varmuudella, että häviän mieluummin reilusti pelattuani, kuin voitan epäreilusti. Ajattelen, että kestän kyllä häviämisen, mutta en sitä, että yhtenä aamuna peilistä katsoisi ihminen, jonka toimintatapoja en pysty kunnioittamaan.
 

Reilua viikkoa, missä tahansa liikutkin!      

Syksyn alkuun mukavia juttuja

Muutama mukava juttu viime päiviltä.

Kurpitsakeitto. Se on aina vaan yhtä hyvää. Kuoritut kurpitsakuutiot voi muuten paahtaa uunissakin pehmeäksi ja soseuttaa kasvisliemen kanssa vasta sitten. Ajattelin nyt kokeilla tehdä niin itsekin, mutta sitten tuona päivänä kun keittoa piti tehdä, olin seissyt ruuhkassa 20min. matkalla ensin reilut puolitoista tuntia ja toiseen suuntaan vielä lähemmäs 40min. Brysselin liikenteessä on monta solmukohtaa, mitä ei varmaan ikinä saada muutettua oikeasti toimiviksi. Lopulta kun selvisin ruoanlaittoon, annokset piti saada nopeasti pöytään. Hyvää tulee perinteiselläkin tyylillä, vaikka uskon, että paahtaminen varmaan lisää makua.

Kynttilät. Niitä poltellaan taas melkein joka ilta. Kynttilänvalo on vaan niin tunnelmallista syksyisin. Täytyy täydentää kynttilävarastoja. Ostan aina valkoisia. Niiden valo on kauneinta mitä tiedän. Ja teetä kuluu ihan mahdottomasti. Mustaa, vihreää, rooibosta ja yrttiteelajeja. Olen kaikkijuomainen teen suhteen. Ostin Suomesta kesällä pussillisen Nordquistin Nippon Green irtoteetä. Se on todella hyvän makuista, kun vaan muistaa antaa kiehuneen veden hiukan jäähtyä ennen kuin kaataa sitä teelehtien päälle.  

Maalaaminen. Olen jo muutaman vuoden odotellut, että tyttö innostuisi taas piirtämään ja maalaamaan. Nyt se sitten tapahtui. Kesällä siskon luona käydessä piirtelin akvarellikynillä jotakin muistikirjaani. Tyttö innostui kokeilemaan niitä myös. Siitä se lähti. Nyt maalaillaan pikkujuttuja välillä yhdessä, välillä erikseen. Akvarellikynät minulla olikin omasta takaa, mutta olin sitten niin innoissani, että marssin kauppaan ostamaan akvarellimaalitkin... Nyt pitää vielä sutivalikoimaan hiukan panostaa, koska normaalit vesivärisudithan eivät mitenkään vedä vertoja oikeille akvarellisudeille, jos maalaamisesta tosissaan innostuu. Täällä on tytön oma blogi, siellä on muutama hänen viime viikkojen aikana maalaamansa kuva ja ihania juttuja muutenkin.   

Opiskelijat. Tällä viikolla on aloiteltu lukuvuotta. Aina tuntuu niin raikkaalta kesän jälkeen, kun opiskelijat palaavat kesälomiltaan ja uudet untuvikot saapuvat paikalle. Hauskoja juttuja, mielenkiintoisia työkokemuksia, iloisia suunnitelmia tulevan vuoden varalle, loputtomasti kuplivaa intoa, ja niin edelleen. Opiskelijoiden energialataus kesän jälkeen on aina sellainen, että ihan vain juttuja kuunnellessakin virkistyy. Nuorten aikuisten kanssa on kyllä kiva tehdä töitä, kun saa hengailla mukana ja aitiopaikalta seurata kasvua ja kypsymistä.

Rannelämmittimet

Tämä otsikointi kuulostaa hiukan hassulta, mutta en nyt tähän hätään keksi parempaakaan nimeä. Meinasin ensin kirjoittaa rannetuubit. Se kuulostaa rehelliseltä, kun on pelkästä suorasta neuleesta kyse, mutta en tiedä löytäisikö sillä hakusanalla kukaan ikinä mitään etsimäänsä. 

Kerroinkin jo, että ostin Lang Yarns Novena lankaa kesällä Kotilaituri-nimisestä kaupasta Liedosta. Suosittelen, hyvä palvelu ja ihanat tuotteet! Tässä langassa on 50% villaa, 30% alpakkaa ja 20% polyamidia ja se on hauskasti tavallaan neuleputkea jo itsessään, eikä siitä lähde hahtuvia ollenkaan. 

Otin 3 1/2-kokoiset sukkapuikot ja loin 48 silmukkaa vihreällä. Siitä sitten puolitoista cm aina oikein vihreällä langalla. Seuraavaksi kierros valkoisella ja sitten aloitin kuvion neulomisen. Kuvioon tuli 3 silmukkaa mustalla, yksi valkoinen, kolme mustaa, yksi valkoinen... koko kierros. Seuraava kierros kaksi mustaa, kaksi valkoista... Ja kolmas kerros yksi musta, kolme valkoista... väliin valkoinen kierros ja taas sama alusta uudelleen. Ja lopuksi taas saman verran vihreää kuin alussakin. Sitten vain päättely ja langanpätkien siistiminen. Tämä ohje sopii aloittelijalle, hahah! 

Nyt voi sitten säät ihan rauhassa hiukan viiletä. Ei vaiskaan, tänä aamuna melkein jäädyin töissä, kun valvoin muutaman tunnin uusintatenttejä. Normaalistihan tähän aikaan pitäisi olla vielä ihan lämmintä ilman lämmitystäkin, joten hiukan yllätyksenä tuli tämä kylmääkin kylmempi syyskuu. Nyt kyllä tarvittaisiin muutama viikko vielä aurinkoista säätä. Belgiassa syksy ja talvi tuntuvat tosi pitkiltä, jos nyt jo alkaa harmaa sateisuus, koska se on sitten sitä samaa säätä maaliskuuhun saakka. Välillä vain vielä hiukan kylmempää ja kosteampaa.

Upouusi Arket

Huomasin pari viikkoa sitten, että Arket-kauppa avataan Brysselissä ihan jo etunenässä. En yleensä mene mihinkään silloin, kun jossakin on jotakin uutta. Olen harvinaisen laiska tunkeilemaan ihmisjoukoissa, joten tapanani on odottaa niin pitkään, että hypetys menee ohi ja tiedän saavani rauhassa katsella ympärilleni ilman tungosta. Arket kuitenkin kiinnosti pohjoismaalaisuuden mainostamisen vuoksi, joten ehdotin perheelle, että lähdetään keskustaan hiukan shoppailemaan. 

Olihan se skandinaavisen tyylinen kauppa. Vaatteet olivat yleisilmeeltään hyvin pelkistettyjä sekä malleiltaan, että myös väritykseltään. Hiukan turhankin pelkistettyä ja graafisen oloista meidän makuun, joten tytön kanssa tyydyttiin vain katselemaan sen sijaan, että oltaisiin viitsitty jonotella sovittamaan jotakin. Tuli mieleen, että jos esim. Marimekon modernimmista leikkauksista tykkää, niin tuolta saattaa hyvinkin löytää jotakin. Laatu vaikutti ainakin nopealla silmäyksellä ihan kohtuulliselta, joten oletan, että laatu ja hinta vaatepuolella kohtaavat kutakuinkin sopivasti.

Sisustusosasto oli kuitenkin pettymys. En tiedä, mitä ihan tarkkaan odotin, mutta minkäänlaista vaikutusta se ei tehnyt. Saman oloista tavaraa saa Ikeasta, h&m homesta, Flying Tigeristä, sekä hollantilaisista Hemasta tai Dille & Camillesta, missä on osittain ainakin sellaista pohjoismaalaiseen makuun sopivaa pelkistetyn näköistä tuotetta. Voihan se tyyli tietysti myydä hyvinkin, varsinkin kun se brändätään ja hinnoitellaan kalliimman oloiseksi, mutta minusta tuotteet näyttivät aika rajusti ylihinnoitelluilta siihen nähden mitä ne olivat. Tuotteiden pakkausrasiat näyttivät kivoilta, siitä muutama pluspiste kuitenkin.

Sellainen oli se Arket-kokemus. Saatan käydä joskus toistekin ohikulkumatkalla vilkaisemassa, mutta en ehkä kuitenkaan varta vasten sinne viitsi ylimääräistä kierrosta tehdä. Oltiinpahan nyt kuitenkin kerrankin niin muodikkaasti ajantasalla, että katsastettiin uusi liike heti alkuun. :)