Turning a new page

Meinasin aloittaa, että loppu hyvin kaikki hyvin. Ei se kuitenkaan taida ihan sopia tähän, kun tilastollisesti kuitenkin vasta noin puolivälissä mennään. Täytin viime viikolla neljäkymmentä. Muutaman sitä edeltäneen viikon ajan ehdin jo ihmetellä, että mitä sellaisistakin synttäreistä oikein tulee, jos pelkkä numerokin vain ahdistaa. Kaksi päivää ennen varsinaista juhlapäivää kävelin töistä kotiin ja kysyin itseltäni, että mikäs tässä nyt olevinaan sitten niin paljon mättää. Mietin hetken aikaa ja totesin tyytyväisenä, että kaikki asiat ovat juuri niin kuin haluankin niiden olevan. Kaksi pientä toivomusta lähetin ylöspäin asioista, joihin toivoisin hiukan kohennusta jossakin kohtaa lähitulevaisuudessa. Sen jälkeen päätin, että olen oikeastaan ihan valmis täyttämään pyöreitä. Taitaa sopia standardimääritelmien puitteisiin, mutta silti siis aika kevyt versio ikäkriisistä, heh!

Siitä tuli kuitenkin mieleen, että entäs jos joku asia mättäisikin, niin ei kai sitä kukaan jää odottamaan, että täyttää täysiä kymmeniä sen takia, että sitten keksisi asiaan jotakin muutosta. Tekeehän sitä arkielämässä muutenkin jatkuvaa hienosäätöä oman ja läheisten hyvinvoinnin ja mukavuuden vuoksi. Että ei sitä varmaan sillä tavalla yhtäkkiä vain satu huomaamaan juhlapäivän koittaessa, että jokin asia mättää ihan perusteellisesti. Ajattelen, että sellainen mättäminen on yleensä ennemminkin useamman prosessin yhteistulos. Se tuskin jäisi huomaamatta alkaessaan kasaantua. Sellainen kasauma on vähän niinkuin tiimalasi. Huonokin muutos tapahtuu hiekanjyvä kerrallaan, eikä missään huomaamattomassa hujauksessa. Sen kuitenkin allekirjoitan, että jotenkin pyöreät luvut saavat katsomaan sekä eteen, että taakse. Jos ei muulloin ikinä mieti elämää sen tarkemmin, niin kyllähän sitä siinä tapauksessa joku saattaa yllättyäkin. Mutta noin niinkuin yleisesti, luulen, että ne arkiset päätökset ja teot ovat kuitenkin niitä, minkä mukaan elämää enimmäkseen eletään. Siksi tuo jatkuva hienosäätömahdollisuus on hyvä tiedostaa. Ei sitä nyt ihan päivittäin tarvitse mitään syväanalyysiä tehdä, mutta tasaisin väliajoin kuitenkin, niin pysyy itse kärryillä siitä, missä milloinkin mennään ja miltä elämä milloinkin tuntuu.

Ai niin, nuo kuvan paketit oli niin hauskoja! Sain tytöltä ison laatikollisen tuollaisia pikkupaketteja, mihin oli päälle kirjoitettu, minkälaisena päivänä minkäkin paketin saa avata. Juhlat sen kuin vain jatkuvat. :) 

----

I turned forty last month. My daughter had packed several little presents for me to open in different kinds of days. She had written a tag on each to designate them to special moments. Party goes on!

Couple of days before my birthday I felt a little strange about turning the next page. Actually,  "ittle strange" is perhaps too mild an expression, because it felt almost like some sort of existential angst. In such thoughts I walked home from work one day, and contemplated on life and how fast time goes by. It sounds bit melancholic, but that's just my thinking mode, nothing to worry about. I came up with two minor wishes for improvement, but otherwise I concluded that I feel completely contentabout my life at the moment. That turned out to be a rather short version of an age crisis. I guess it matches pretty well to standard descriptions, but it was finally overcome easier than I had anticipated. :)

However, that miniature crisis did make me think about how one's life is a sum of little decisions. One makes constantly daily choices to adjust not only to one's context and opportunities, but also to the persons whom one holds dear. I'm sure it is possible that there are persons who do not approach life analytically at all and then possible discontent might hit out of the blue, but generally I assume if there's reason for feeling unhappy about some area of life, one notices it all the way through and can make the necessary corrective strikes to get things back to order or find out what could be necessary improvement. Obviously there are many things beyond our contol, but I think it's important, and even somewhat liberating, to think that our own little daily choices can make a world of difference for what happens to us for a long run. It would be silly to carry on feeling discontent and wait for the next round birthday (or a crisis of some kind) to do something about it.  

Something green and a hint of optimism

Vihreä lasipullo tarttui joskus kauan sitten matkaan kirppiskierrokselta. Se on juuri sopivan kokoinen yhdelle kukkavarrelle. Varmaan tuttu juttu jokaiselle, mutta vanhan pullon sisuksen saa puhtaaksi, kun kaataa sinne aimolorauksen etikkaa ja täyttää sen sitten vedellä. Ilman suurempaa hinkkaustakin lasipinta kirkastuu muutamassa tunnissa. 

Me muuten odotellaan loppuviikosta mukavia vieraita tulevaksi, jee! Ehdittiin jo hiukan tehdä suunnitelmiakin, että mitä kaikkea saataisiin lyhyeen aikaan mahtumaan. Täytyy vielä hiukan palaveerata vieraidenkin kanssa, josko heillä on itselläänkin jotakin toiveita. Tein muuten vieraiden mukaan elämäni uhkarohkeimman lankatilauksen. En kovasta yrittämisestäkään huolimatta ymmärrä helpoistakaan neulomisohjeista yhtään mitään, mutta Kalastajanvaimo saa neulomisen kuulostamaan niin helpolta, että hänen projektistaan inspiroituneena keksin itse yhden idean, minkä voisin ehkä osata toteuttaa. Jos itse keksii, niin sitähän ei ikinä tiedä, mitä siitä tulee, mutta ei myöskään ole paineita, että menisi jotakin pieleen. Heh, se siis optimistisesti luottaen siihen, että jotakin siitä aina syntyy. Tämän ajatuksen kun pukee sanoiksi, niin alkaa väkisinkin taas kerran kuulostaa siltä klassiselta hiireltä, joka ompeli kissalle takkia.
 

----

This old green glass bottle was once found in a secohand shop. The size is perfect for one stem of flowers. Glass items don't always look clean when one finds them secondhand. However, an old trick to clean up a glass bottle/vase is to fill it with a good amount of vinegar and water. Usually one does not even need to scrub much, but just let it soak for couple of hours before rinsing.

By the way, we are expecting some special guests towards the end of the week! We have already made some wonderful plans for all things we might be able to fit into the short period of time, but need to consult our visitors first, because quite likely they have some special wishes, too. That brings me to the next point, namely that I made the most risky wool order of my life. I have told you previously that understanding knitting patterns is beyond possible to me. However, I follow some bloggers who make knitting sound very feasible. Following such inspiration I came up with an idea that I might be able to do on my own without any instructions. When one thinks an own plan out, one never knows for sure what will happen, but at least one can't make a mistake... Ha, I'm quite optimistically trusting that something must always come out of it. Do you remember that fairytale about a mouse who was sewing a coat for a cat? I'm once again sounding dangerously like that confident little mouse.

Höstmys

Tuo ruotsalainen sana on kyllä niin kaunis kuvaus kotoisasta syystunnelmasta. Rentoilusta kynttilänvalossa villasukat jalassa ja niin edelleen... Kynttilöitä on täällä jo polteltu ja rennosti istuskeltu, mutta olen silti hiukan koittanut karaista itseäni ja en ole vielä käyttänyt villasukkia tänä syksynä kertaakaan. On taas se vaihe vuotta, että jos alkaa kaivaa villasukkia esiin, niin kohta ei pysty enää ilman minkäänlaisia sukkia astumaan ovesta ulos. Koitan kestää muutaman viikon vielä villasukattomuutta, niin pystyn vielä viuhumaan nilkat paljaana ja käyttämään kesäisiä lahkeita ja hameenhelmoja. Joka tapauksessa sisällä on ihana iltojen pimetessä sytytellä kynttilöitä ja rentoilla. 

----

That Swedish word is the most beautiful description of an autumnal feeling at home. Relaxing with candle light with thick wool socks on... I have lightened candles already for a quite some time, but I have still resisted a temptation to put on wool socks. At this time of the year I try extend the summer shoe season by trying to harden myself a little. What happens to me easily is that the moment I pull on comfy and warm woolsocks at home and I have to get out the winterboots, too, because summer shoes begin immediately feel far too cold... If I can manage a couple of more weeks of socklessness I'll have time to still enjoy wearing my summer trousers and dresses. Anyway, the candle light makes fall always extra special.

Patchwork in progress

Sain kuin sainkin tilkkutyön alkuun viikonlopun aikana! Odotetusti homma vaatii aika tavalla näpertelyä, mutta tyynynpäällistavoite ei ole suuren suuri. Leikkasin murolaatikon reunoista kasan samanlaisia kolmioita ja niiden mukaan sitten kankaista myös. Tilkku pingoitetaan harsimalla ensin pahvin ympärille ja sitten palat yhdistellään pienillä pistoilla käsin ompelemalla. Ompelu tehdään pahvin reunasta, jolloin pahvi toimii tukena muodolle, mutta sitä ei ommella kiinni vaan sen saa irroitettua myöhemmin harsitut pistot purkamalla. Ihan hauskaa hommaa ja onnistuu aloittelijaltakin!

Hassua, miten rentouttavaa tälläinen pieni näpertely on! Tykkään erityisesti siitä, että kun yhden palan kiinnittää, työn tuloksen näkee saman tien. Hyvin konkreettista tekemistä siis. Joskus tuntuu, että aikuiselämässä melkein kaikki asiat vaativat aikaa valmistuakseen, joten joskus on hyvä tehdä jotakin, missä näkee tuloksia heti eikä kohta. Ja tällaisessa näpertelyssä tulokset ovat vielä lisäksi täysin ennakoitavissa! Sehän se vasta mukavaa onkin, heh!  

----

I got a good start for my little patchwork project during the weekend! English paper-piecing does not seem difficult, but just time-consuming. My goal (a cushion cover) however is not too large, so I think it will easily keep my interest until the end. I cut triangles out of a corn flake box and spanned the pieces of material around the triangles using large stitches. Then I began assembling the pieces by sewing them by hand. The stitches come right to the edge of the cardboard. The pieces of cardboard underneath help to keep the pieces in shape and makes it easier to stitch them together. The cardboard can be removed as the work progresses. I'm quite exited about this technique. It works well as a beginner project! 

It's funny how relaxing doing this kind of little craft is. My favorite thing is that one can see results immediately after attaching a piece. It's a very concretely advancing hobby. It seems that most things in adult life take much longer to get completed. It's kind of therapeutic to do something where results are so readily available. And they are completely predictable, too! How nice is that, ha! 

The veggies of the week

Me syödään aika paljon kaikenlaisia vihanneksia sekä salaateissa, että myös lämpiminä lisukkeina. Pari kertaa viikossa syödään myös täysin kasvispainotteisia aterioita sen lisäksi, että ujutan mahdollisimman paljon sopivia kasviksia melkein kaikenlaisiin kastikkeisiin. Aika monia aterioita saa kivasti kevenemään, kun vähentää lihan määrää ja laittaa kasviksia mukaan. Joka tapauksessa välillä on kiva kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Tämä juttu on nyt kuitenkin ihan todellisesta liharuoasta, eikä mistään keventämisestä. Liharuoan seuraksi sopivat kauden vihannekset nimittäin todella hyvin.

Löysin ruokakaupasta pieniä lanttuja ja värikkäitä porkkanoita. Kuorin ne ja paloittelin reiluksi suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoitin mukaan pari ruokalusikallista oliiviöljyä, jonkin verran timjamia, kunnon ripauksen merisuolaa ja pippurimyllystä kierroksen pippuria. Sitten kippasin vihannekset leivinpaperin päälle ja paistoin 45min. 200 asteessa. Niistä tuli hauska lisuke perunoille ja belgialaiselle lihapadalle. Siitä olen varmaan ennenkin kirjoittanut, mutta se on helppo liharuoka, mihin tulee 600g-800g naudanpaistia, pari sipulia, kupillinen vettä, pullollinen tummaa olutta. Se maustetaan suolan ja pippurin lisäksi timjamilla, ripauksella ruskeaa sokeria, teelusikallisella neilikoita ja ruokalusikallisella vahvaa sinappia. Sipulin palat kuullotetaan kevyesti, lihat ruskistetaan nopeasti pannulla. Viimeiseen lihasatsiin kannattaa lisätä hiukan vehnäjauhoja suurusteeksi. Kaikki ainekset laitetaan kattilaan ja kiehautetaan, minkä jälkeen lämpöä voi pienentää sen mukaan, montako tuntia lihaa ehtii haudutella. Valmiin lihan pitäisi murentua helposti. Lisään yleensä mukaan reilusti varsiselleriä ja porkkanaa pieninä paloina.

Tuo lihapata on muuten siitä hyvä, että sen maku vaan paranee seuraavaksi päiväksi. Hauduttelu kestää sen verran kauan, että kannattaa tehdä tarpeeksi suuri annos kerralla niin pääsee seuraavana päivänä vähällä ruoanlaitolla, kun syö lihapataa toisenakin päivänä. Lisukkeita vaihtamalla aterian saa helposti tuntumaan hiukan erilaiselta.

----

We eat quite much vegetables both as salads and as warm side dishes. Besides, couple of times a week we eat meatless dinners. I wanted to write 'vegetarian,' but stricktly speaking I think meatless is more correct since we are not really making extra efforts with it. To me "to eat vegetarian meals" sounds like a more noble mission with being fully engaged in a specific diet, which I'm not. Having couple of meatless days just makes us feel a little lighter as it's pretty much an established fact that we Westeners in general tend to eat more meat than what is good for us. Anyway this post is not about meatlessness, but in fact about a Belgian meat stew to which these seasonal vegetables, namely swedes and red and yellow carrots, make a great side dish.  

I'm sure I have written about the Belgian meat stew already earlier, but here's a quick recipe for it. You need 600-800g of beef stew meat cut in cubes, two onions, a cup of water, one bottle of dark beer. Brown the meat and diced onions quickly, add some flower for the last portion of meat so that the sauce will thicken. Put the meat into a casserole. Pour water and beer over the meat and add the following seasonings: one tablespoon of strong mustard, some brown sugar, thyme, one teaspoon of whole gloves, salt and pepper. Let it boil for a couple of minutes and then turn the heat down, medium or low depending how long time you have available. The goal is that the meat breaks easily apart when it's ready. I usually add diced carrots and couple of stems of cellery diced to the stew. We ate the stew with new potatoes and the oven baked vegetables. I peeled two swedes and several yellow and red carrots and cut them in large junks. In a large bowl I added to the veggies 2 tablespoons of olive oil, coarse sea salt, pepper and some thyme and mixed them well. Then I spread them on a sheet of baking paper on a tray and baked for 45 minutes in 200 Celsius degrees.

Friends, bread and breakfast

Muutama aamupalakuva pitkästä aikaa. Yhdet tuttavistamme paistavat itse leipää aloittaen homman jyvien jauhamisesta! Saimme äskettäin tuliaisiksi sellaisen tuoreen vuokaleivän. Oli muuten hyvää! Ihailen sitä, että joku malttaa tehdä asioita niin perusteellisesti. Työtä on aika tavalla, mutta raaka-aineet ovat tietysti siten ihan täydellisen terveelliset ja valmiin leivän maku sen mukainen!

---- 

Here are couple of breakfast pictures again. We have friends who bake their own bread using the flour they grind themselves! They visited us recently and brought us a big warm loaf that had been baked just that day. It tasted so good! I admire people who do such things so thoroughly. It involves quite a bit of extra work, but obviously all ingredients are then perfectly healthy and the bread tastes accordingly!