Belgia on siitä hiukan haasteellinen maa ulkomaalaisen näkökulmasta, että täällä puhutaan kolmea eri kieltä: flaamia, ranskaa ja saksaa. Saksasta ei tosin meidän tapauksessa ole paljon iloa, koska vaikka sekin on maan virallinen kieli, sen puhujat asuvat ihan pikkuriikkisellä alueella Saksan rajalla. Muuten maa jakautuukin aika tasaisesti kahteen puolikkaseen. Asuinpaikan suhteen puhumme sopivaa kieltä, mutta eipä siitä vahinkoa olisi, jos joskus saisi opeteltua sen toisenkin kielen. Kyllähän se ilman muuta helpottaisi elämää varsinkin tässä puolikkaiden välimaastossa. Toistaiseksi kuitenkaan minulla ei ole ollut yhtään energiaa mennä ylimääräisille kielitunneille. Työ- ja kotikielien ylläpitäminen jopa hiukan verottaa tätä yhtäkin paikallista kieltä. En esimerkiksi ole yleensä lukuvuoden aikana pystynyt lukemaan kirjoja paikallisella kielellä, koska se jostain syystä vie kapasiteettia työkieleltä. Se on ärsyttävä tilanne, kun puhuu työkseen ja puheen väliin meinaa lipsahtaa vääränkielisiä sanoja ilman mitään varoitusta. Tasaisin väliajoin teen tietysti omia testejäni olemalla oma koekaniinini. Nyt lueskelen parhaillaan käännöstä Hemingwayn Vanhus ja meri -kirjasta. Katsotaan miten käy, vältytäänkö jo sekoilulta vaiko ei...
Se, että tuollainen pieni asia vaivaa vielä näin monen vuoden jälkeenkin, kyllä ehkä osoittaa aika selvästi sen, että vieraat kielet vievät aina aika paljon aivokapasiteettia. Alkuvaiheessa uuden kielen oppiminen väsyttää ihan mahdottomasti. Tarkoitan siis ihan fyysistä väsymystä, mikä seuraa, kun joutuu pinnistelemään ymmärtääkseen ja vastaamaankin ehkä jotakin kohtuullisen järkevää. Toisaalta väsymystä aiheuttaa myös se, että joka puolella näkee tekstiä vieraalla kielellä. Ymmärtämään tottuneena sitä yrittää automaattisesti lukea kaiken, mitä näkee. Yleensä puolen vuoden kohdalla pahin alkaa helpottaa. Vuoden kuluttua taas on yleensä jo ihan kohtuullinen tilanne. Sen jälkeen kuitenkin menee usein vielä vuosi tai toinenkin, että alkaa hahmottaa nuansseja ja erilaisia murteita paremmin, ja että sanavarastokin on sitä luokkaa, että pystyy ilmaisemaan saman asian useammalla eri tavalla tilanteen mukaan. Prosessissa on kuitenkin aikoja, jolloin yllättyy itsekin, miten nopeasti oppiminen on edennyt. Toisaalta on tasaisia kohtia, jolloin tuntuu, että mikään vaivannäkö ei auta kehittymään eteenpäin. Sitten on niitä hetkiä, kun joutuu kauhukseen toteamaan, että nyt on menty taaksepäin. Ne on niitä, milloin motivaatio on helposti kadotettavissa.
Paikallisen kielen opetteleminen on ihan ehdoton juttu, jos toivoo sopeutuvansa ja kiinnittyvänsä uuteen maahan kunnolla. Se onkin minun kokemukseni mukaan ehdottomasti kannattava sijoitus, vaikka se onkin ulkomailla asumisen työläin osuus. Samalla kuitenkin, jos tunnistaa sen, että prosessi vie energiaa ja kapasiteettia, voi ehkä muistaa olla itselleen hiukan tavallista armollisempi kielenopiskelun aikana. Siitäkin on apua, jos pystyy ottamaan itsensä kevyesti ja nauramaan hassuille tilanteille. Yleensä ihmiset ovat ymmärtäväisiä ulkomaalaisen tekemille kielivirheille, vaikka ne itseä helposti nolottavatkin. Omiin kokemuksieni pohjalta sanoisin, että uuteen maahan muuttaessa olisi hyvä, jos keskittyisi ensin kieleen ja sitten vasta kaikkeen muuhun. Se olisi ihan ideaalitilanne, jos voisi ensin ottaa ainakin muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen aikaa intensiiviseen kielenopiskeluun. Tosielämässä sellainen ideaali ei näytä toteutuvan juuri koskaan, mutta jos muuttoa suunnittelee, niin kannattaa ainakin tarkistaa kaikki vaihtoehdot, jos sellainen ajanjakso olisi mahdollista järjestää ennen kuin joutuu aloittamaan työn ihan tosissaan. Siitä on niin paljon apua kaikkeen muuhun, että ainakaan keskustelematta vaihtoehdoista ei kannata suostua muunlaisiin järjestelyihin.
----
Belgium is a special place for a language learner, because technically speaking one could ideally manage three official languages. The practical truth is that two would be fine enough. We live at the border of two language gropus, but speak only one of them. Admittedly, we do miss the second one quite frequently. So far, however, I have not had extra energy to go to another language lessons for that, because taken that the working and home languages are different than the local language, I already have my struggles to cope with. Though I manage well in speaking and writing it, I have usually not been able to for example read books in the local language during the academic year. For a reason or another it has always caused me troubles while teaching, because it makes wrong words pop into my speech without any warning. Once in a while I do try it out again and read a book and see what happens. Right now I am doing it again, now with a translation of Hemingway's The Old Man and the Sea. Let's see what happens.
The fact that after so many years the new language still bothers me to the extent that I have to select what I read and when, shows to me that languages really take quite a bite of the brain capacity... At first a new language makes one really tired. I mean physically tired, when one tries one's best to understand and perhaps even reply properly... Also trying automatically to read anything one sees written anywhere, makes one exhausted until one begins to understand most of it. Usually the first half a year is the toughest, but mostly it still takes few more months to improve. And finally, even after one whole year, one still keeps learning new phrases and expanding the vocabulary. Managing with different dialects and situations that call for a more nuanced use of language can be stressful for quite awhile. Sometimes one gets happily surprised that one has suddenly taken a big step ahead. Sometimes one finds oneself on a plateau, where it seems that no efforts are enough to improve the present skills. The worst, however, is when one realises to have gone few steps back. That's the point where it's hard to find motivation to continue.
My personal conclusion, based solely on my own experiences, is that recognizing how stressful learning a new language is, reminds of the necessity of showing grace to oneself. Also being able to laugh at one's mistakes and funny situations helps to cope with the discomfort of not being able to express yourself perfectly. It would be ideal to be able to concentrate on intensive language learning for at least some time for a few months when moving into a new country. Practically that has not worked for us always, nor has it worked for all our friends either. Yet, when planning moving abroad, that is something one should at least try to negotiate before agreeing to start working immediately upon the big move. In many cases a manageable solution could be found, but in my experience, we movers do not always ourselves recognize the need and the amount of stress language learning contains beforehand.
