Tauluhylly

Tällä viikolla olemme saaneet iltaisin tehtyä useita pieniä odottamaan jääneitä hommia. Flaamiksi pikkuprojekteille on oikein sanontakin, "klusjes maken" on sitä, että tekee pieniä hommia ympäri taloa.  Pitkästä aikaa siis joku valokuva ihan kotoakin.

Lopulta tiesin, mihin halusin tauluhyllyn ripustaa. Sille oli muutama paikka mielessä, mutta toimiston vinon katon alle se kävi kuitenkin parhaiten. Hain kellarista hyllylle maalauksen ja W-kirjaimen. Muuton yhteydessä kellariin laitettiin muutamia tauluja ja peilejä, kun ei heti keksitty niille paikkoja. Nyt on hyvä hakea omasta varastosta täydennystä... Meidän hylly on ostettu monta vuotta sitten Ikean löytönurkasta. Huomasin muuten, että nyt on taas myynnissä samanlaisia. Kokoa on suurennettu sekä pituudelta että myös leveydeltä. Hylly on siitä kiva, että säästyy hiukan vähemmällä vasaroimisella/poraamisella ja silti voi vaihdella taulujen/koristeiden paikkoja välillä.

Siitä muistui mieleen, että vasaroin yhden naulan portaikkoon, jotta sain sinnekin seinälle lopulta jotakin ja naula katkesi keskeltä. Hmm, osuinkohan teräkseen vai johonkin muuhun? Kivirakenteisten talojen seinät eivät ole aina ihan pehmeitä. Joskus iskuporakoneellakin poratessa on tunne, että joutuu menemään teräksen läpi, joskus sitten taas terä uppoaa parin sentin jälkeen tyhjään. Harkoissahan on reikiä...

---

This week we have got many little jobs done around here. Finally I figured out the right place for the little shelf. When we moved here, we could not immediately decide where to hang all the pictures and mirrows. Now I still have a small collection in the basement. Now I just went downstairs and picked the picture I thought could at least preliminarily do on the shelf... I love the shelf because I can always change the "exhibition" without having to hammer new nails all over the walls.

Omenia ja onnellisuutta

Viimeisiä lomapäiviä viedään, joten vielä pitää ehtiä sinne ja tänne, ja ottaa kaikki mahdollisuudet vastaan. Koulut alkavat maanantaina, joten sitten elämä hiukan rauhoittuu ja rytmittyy taas. Nukahtamisrytmiä pitäisi kai alkaa saada hiukan jo takaisin kohdalleen, mutta se on yhtä hankalaa jokaisen loman lopuksi. Helpointa on antaa mennä ja aloittaa vasta ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Se on kiva, että on touhua loman loppuun asti. Lapset eivät ajattele niin kuin aikuiset, että olisipa kiva pysähtyä ennen työn aloitusta. :)

Eilen nukkumaan mennessäni ajattelin, että olen niin onnellinen, että meillä on kaikkea sitä, mitä elämässä itse arvostamme. Ei siis mitattuna kukkaron paksuudessa tai muussa sellaisessa, vaan niissä asioissa, joita pidämme tärkeinä. Ihan tavallisia asioita, mutta sellaisia, joita ilman olisi onneton, vaikka olisi kaikkea muuta. Meidän ikäisten ihmisten elämä on usein aika keskittynyttä tavoittelemaan ja saavuttamaan yhtä ja toista. Se tietysti kuuluu tähän elämänvaiheeseen ja ruuhkavuosistahan sitä aina puhutaan. Yhteiskuntaakin voi ehkä jossakin määrin syyttää kilpailuun kannustamisesta. Toisaalta taas tarpeita synnytetään ihan tyhjästä. Tavoittelemisen ajatus lieneekin aika tarttuvaa laatua ja siinä ehkä se suurin ongelma onkin. Jo ajatuksen tasolla se synnyttää tyytymättömyyden tunteen. Luulen kuitenkin, että jos tekeminen muuttuu onnellisuuden tavoitteluksi, niin onnellisuus saattaa juosta koko ajan kauemmas karkuun. Onnellisuutta ei ehkä voikaan saavuttaa "jonakin päivänä" tulevaisuudessa, mutta sen voi omistaa siinä hetkessä missä on. Ehkä se alkaa asioiden arvojärjestykseen laittamisella. Ja jatkuu mietinnällä, mikä oikeasti on korvaamatonta. Luulen, että sitten on helpompi tehdä valintojakin, jotka eivät ole onnellisuuden perässä juoksemista vaan onnellisuuden ylläpitoa. Syksyisiä ajatuksia siis...    

---

The last days of summer vacation are at hand. Loads of social life and activities that must be still done "before the summer is over." The kids don't think like adults that it would be nice to slow down in the end... :)

Kiva listaidea

Photo from A Pair of Pears

Muutama päivä sitten huomasin Esmeraldan blogissa tälläisen listaidean, joka on kotoisin A Pair of Pears -blogista. Tulostin itselleni muutaman täältä. Aika kätevää, että koko viikon jutut ovat samassa listassa! Usein kun pieniä muistilappusia kertyy sinne tänne. 

---

Few days ago I saw in Esmeralda's blog a nice idea for a to-do-list. It's originally from A Pair of Pears. They offer a free download here. Usually my lists are on small pieces of paper in the middle of the chaos at my desk... It is a massive improvement to have the whole week on one sheet!

Aamuhetki

Heräsin tänä aamuna aikaisin ajattelemaan. Joskus sitä tallaa paikallaan jonkin aikaa, ja sitten yhtäkkiä joku ajatus loksahtaa kohdalleen ja tuntuu, että pääsee sykähdyksen eteenpäin. Perjantaina iltapäivällä olin jo hiukan tulossa tämänaamuisen ajatuksen suuntaan, mutta sitten tuli stoppi, kun en keksinyt, miten materiaalia pitäisi tulkita. Nyt luulen keksineeni sen. Hiukan kirjoitustyötä ensin ja sitten näen toimiiko ajatus niin kuin kirkon kellon lyödessä kuusi ajattelin.

---

This morning I figured out something at six o'clock. I got stuck on Friday afternoon, because I was not sure how to interpret some material I was going through. I think I know now. I say I think, because I need to write it down now to see, if it really works.  

Sunday walk

Rauhallinen viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Iltapäivällä aurinko tuli lopulta esiin. Lähdin yksinäni pitkälle kävelylenkille. Liikkuminen tekee kyllä hyvää. Lempikukkani, hortensiat, kukkivat edelleen, joten kotiin päästyäni jouduin palaamaan kameran kanssa uudelle kierrokselle. Sinertävän sävyinen valo olikin illansuussa haasteellisempi valokuvattava kuin oletin. Syksyä on jo selvästi ilmassa, vaikka ensi viikoksi vielä lämmintä luvataankin. 

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

---

The calm weekend is almost gone. Finally in the afternoon the sun came out. I took a long walk all by myself. My favourite flowers, hydrangeas, are still blooming. I returned home just to take the camera and walked back to take some pictures... The sort of blue tinted evening light turned out to be more challenging for photographing than I expected. I feel the autumn approaching, it is clearly in the air, even though the weather forecast promises that the next week will still be warm around here.

Have a cosy Sunday evening!

Lontoon loput

Niin vaan viikko on taas kulunut viimeiseltä reissultakin palattua. Opiskelimme siellä aikoinaan jonkin aikaa, ja sen jälkeen sinne on aina tehnyt mieli takaisin. 

Onhan siellä kaikkea ihanaa, kuten kaunis luonto, ystävälliset ihmiset ja monta muuta pientä asiaa. Matkan aikana tein kuitenkin hiukan ajatustyötä ja tulin siihen tulokseen, että kaipaan eniten sitä, että kaikki puhuvat yhtä kieltä. Puhutaanhan sielläkin toki montaa muutakin kieltä, mutta yleensä on ihan selvää, millä kielellä pärjää. Täällä taas on koko ajan monta kieltä käytössä ja joskus se hiukan tympäisee. Vieraat kielet on tietysti rikkaus, mutta joskus ne väsyttävät, eikä sille mahda mitään. Oli siis aikamoista hermolepoa saada kuulla muutaman päivän ajan vain yhtä kieltä joka paikassa. ;)

Tänään on vuorossa kellarin raivausta. Se on sellainen homma, mitä tekee aina mieli siirtää eteenpäin ja eteenpäin, joten olen aika ylpeä meistä, että saimme tänäaamuna molemmat yhtä aikaa innostuksen hoitaa se kuntoon. Mies kokoaa parhaillaan varastohyllyjä. Saamme toivon mukaan koko kellarin tänään siistiksi. Jee!

---

This time in UK I tried to figure out why I have always missed to go back. I obviously love a lot of things, people and places in Britain, but I think I mostly miss the language. I mean that everybody speaks the same language. Here were we live, we have to use several languages, and honestly, it is tiring at times. It did me mentally good to listen to only one language for some days...;)

Today the program is to tidy up the basement storage room. It is one of those things one feels like postponing and postponing... But today is the day. The basement will be tidy and clean. Yeah!