Pääsiäisen valinnat: osa II

Olohuoneen vaaleanpunaisen vastapainoksi keittiö jatkaa keltaista linjaa. Ostan hirmu harvoin tiimarimaisia koristeita, mutta nyt innostuin peltisydämestä. Korissa oleva pieni keltavalkoruudullinen liina siirtyy pöydälle siivouksen jälkeen. Astiahyllyn päällä on häälahjaksi saatu akvarelli. Se antaa kivasti väriä seinän yläosaan.

Odotamme isoäitiä ja isoisää saapuvaksi tänä iltana! Täytyy iltapäivällä viedä petauspatja parvekkeelle tuulettumaan. Tyttö on jo varannut vieraat nukkumaan oman huoneensa lattialle. Sitten hiukan siivousta ja ehkä leipomistakin... Odotusta on ollut ilmassa jo useamman viikon. Tyttö teki itselleen jopa odotuskalenterin, jossa oli oikea määrä (18-1) ruutuja rastitettavaksi. Yläreunassa lukee "Isoäidin ja isoisän tulo" ja ruutu 1 on vielä rastittamatta.

Tällä viikolla ilahduin kaksi kertaa ikihyviksi. Yksi ystävä lähetti sähköpostissa gradunsa ja toinen uusi tuttava väitöskirjansa, joista molemmat liippaavat aihepiiriäni läheltä. Avuliaat ihmiset ovat kullanarvoisia! Tänään etenin lopultakin kunnolliseen ideaan. Se yöllinen ajatus ei toimunut päivänvalossa ihan sellaisenaan, mutta oli hyödyllinen hiukan erilaisessa muodossa onneksi kuitenkin. Sen kunniaksi pidän pitkän viikonlopun ja jatkan maanantaina. Nyt vaan voi toivoa, ettei peräkkäisen kolmen vapaapäivän sarjasta seuraa tavanomaiseen tyyliin migreenikohtaus, koska maanantaina on oltava taas täysi teho päällä.

Aurinkoista loppuviikkoa!

Maailmalla

Unohdin ihan kertoa, että opiskelijat ovat tällä viikolla taas vuosittaisella työharjoittelumatkallaan ympäri maailmaa. Tänä vuonna opiskelijoita lähti Burkina Fasoon, Suomeen, Italiaan, Ranskaan, Bulgariaan ja Saksaan. Osa jäi tietysti myös Belgiaan. Projektien teemoja oli laidasta laitaan - kuorovierailuista ja lapsi-/nuorisotyöstä Euroopassa tapahtuvan ihmiskaupan vähentämiseen liittyvään valistustyöhön. Tänä vuonna oli monipuolisin valikoima, mitä olen ikinä nähnyt!

Nyt menoksi. Kaupungilla on lastentapahtuma, johon lupasin viedä tytön kavereineen... Aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää virallisesti 17 astetta, vaikka tuntuu kuin olisi reilusti yli 20.

Pääsiäisen valinnat

Kävimme sunnuntaina sisustus/kukkakaupassa hakemassa parvekkeelle orvokkeja. Näin pääsiäismunia, jotka muistuttavat, hm, joulukuusen koristeita. En voinut tietenkään jättää kuuden pikkumunan rasiaa ostamatta! Hetken aikaa häilyin vihreän ja vaaleanpunaisen välillä, mutta sitten päätin, että tämä pääsiäinen on olohuoneen puolella vaaleanpunainen. Itse asiassa aika helppo valinta, kun tyynynpäälliset ovat edelleen samat. Samasta kankaasta tai yksinkertaisesta pellavasta saisi hyvän pöytäliinankin. Pidän yleensä vain kaitaliinoja, ne kun eivät sotkeudu niin helposti. Juhlavuusaste niissä on tietysti nolla. Täytyy miettiä. Ennen kaikkea sitä, että ehtiikö tässä ennen pääsiäistä ompeluhommiin.

Olen vaihteeksi stressannut ja kiristellyt hampaita enemmän kuin pitkään aikaan yhteensä. Pari kuukautta olen häilynyt kahden ihan erilaisen tutkimusidean välillä. Kahden idean ongelma on se, että huomio hajaantuu koko ajan kahteen suuntaan ja aika alkaa käydä vähiin ja päätöksen teko menee vielä vaikeammaksi, kun alkaa päästä sisään molempiin aiheisiin, ja yöllä heräilee kaikenmaailman painajaisiin, ja kun tokenee, ensimmäisenä ajatuksena alkaa vertailla vaihtoehtoja...

Oikeat valintatilanteet ovat elämässä yleensä hankalampia kuin pääsiäismunien osto. Eilen kirjastoreissulla huomasin sattumalta, että vaihtoehto A onkin ihan trendikäs, jos nyt tutkimusjutuista voi niin kepeää sanamuotoa käyttää. Muutama uusi lehtiartikkeli oli tullut, ja kirjoittajat selvästi yrittävät virittää sitä aihepiiriä keskusteltavaksi uudestaan. Se monesti tarkoittaa sitä, että kohta siihen aiheeseen liittyviä tutkimuksia on useampi työn alla. Sehän olisi tietysti jännittävää, mutta sitten pitäisi hoitaa homma pikavauhtia, että ehtisi akuuttiin vaiheeseen mukaan. Vaihtoehto B on tällä hetkellä ajattomampi, joten sillä ei olisi ainakaan aiheen puolesta niin kiire. Viime yönä sitten keksin mielestäni yhden hyvän idean siihen vaihtoehto B:hen. Täytynee ajatella se uudestaan läpi näin päivänvalossa... (Hm, minulla on kokemusta niistäkin ideoista, jotka ovat yöaikaan ihan loistavia, mutta eivät kestä päivänvaloa.) Jos se toimii, niin osa ajatuksesta on kasassa.

No, siinä selitys näihin satunnaisiin päivityksiin. Satunnaisuus jatkuu edelleen muutamia viikkoja, kunnes pääsen taas normaalirytmiin. Tiedätte ainakin, että täällä ollaan ihan hyvissä voimissa ja voinneissa, jos hampaiden kiristelyjä ja harmaita hiuksia ei lasketa.

Lauantaiherkkua

Tänään meni kolesterolit ja muut sekaisin. Näin jossakin kuvan pastakastikkeesta ja sovelsin siitä lauantaiherkkua. Tässä ohjetta siltä varalta, että joku muukaan ei satu juuri parhaillaan ajattelemaan terveyttään...

Pekonipastakastike:

120 g aamiaispekonisuikaleita
10 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja (silppua saksilla pieniksi paloiksi)
valkosipulin kynsi murskana
1 prk kermaa
mustapippuria
persiljaa/basilikaa
parmesaania

Laita pasta kiehumaan. Paista aamiaispekonit paloina kuumalla paistinpannulla, kunnes rapeita. Siirrä rapeat pekonin palat lautaselle, jossa on pari palaa talouspaperia. Taputtele hiukan talouspaperilla enimpiä rasvoja pois. (Hiukan sitä on terveellisyyttä ajateltava epäterveellisenkin ruoan kanssa.) Kun kaikki pekonit on paistettu, laita ne takaisin paistinpannulle, mukaan yksi valkosipulin kynsi murskana ja aurinkokuivatun tomaatin paloja. Kaada päälle purkillinen kermaa ja hiukan mustapippuria ja persiljasilppua. Anna kastikkeen vielä kiehahtaa. Sitten vain herkuttelemaan. (Ohjeeseen pitäisi ehkä lisätä, että "Keksi seuraavana päivänä jotakin terveellisempää kolesteroliarvojen tasaamiseksi.")

Muutama orvokki

Muutama orvokki kirkon edestä kevätpäivän kunniaksi. Täytynee itsekin miettiä, mitä keväistä parvekkeille keksisi. Kiirettä pitää. Ei tosin kukkien vuoksi vaan muuten... Palaillaan.

Narsisseja ja aasi

Muutama narsissikuva kunnollisella kameralla. Liian harvoin tulee kannettua kameraa ulkona mukana. Joka tapauksessa, jos ette uskoneet aiemmin, että täällä on kevät, niin nyt varmaankin uskotte. ;-) On se ihanaa, että talvikausi meni ohitse. Lopulta alkoi harmaa sää ja jatkuva sade väsyttää ihan totaalisesti.

Viime viikolla lueskelin yhdestä tenttikirjasta Filippuksen evankeliumia. Siinä on joitakin yksittäisiä samoja Jeesuksen sanontoja kuin Raamatun evankeliumeissakin. Suurimmaksi osaksi se on kuitenkin sellainen vuosien 250 ja 300 välillä kirjoitettu todella myöhäinen kokoelma sitä-sun-tätä. Siinä ei ole mitään uutta tietoa Jeesuksesta, mutta muuten se tietysti kuvastaa kirjottajan uskomuksia ja yhteisöä, jossa hän vaikutti. Yksi hauska aforismi löytyi aasista. (Olinkin jo aika väsynyt paksun kirjan lukemiseen, joten aasi oli siihen kohtaan sopiva kevennys. Liekö mahtanut kirjoittajaakin väsyttää siinä kohtaa?) Englannista käännettynä aforismi menee suurinpiirtein näin:
"Aasi, joka pyöritti myllynkiveä, käveli sata mailia. Kun se päästettiin vapaaksi, se löysi itsensä samasta paikasta. Jotkut ihmiset matkustavat pitkiä matkoja, mutta eivät pääse mihinkään..." (Filippuksen evankeliumi 63,11-21)