Kevättä kohti

Lahjaksi saamani ihana atsalea saa nyt kuvastaa kevättä täällä kylmän keskellä. Sitä katsellessa tulee tunne, että on jossakin ihan muualla. Kukkiva varrellinen kasvi tuntuu nimittäin kuuluvan ihan toisille leveysasteille tässä vaiheessa vuotta. Katsoin nyt varmuuden vuoksi oikein ohjeista, että pitää välttää suoraa auringonpaistetta ja vetoa. Kastella täytyy kaksi kertaa viikossa upottamalla purkki kahdeksi minuutiksi veteen ja sen jälkeen antaa ylimääräisen veden valua kymmenen minuuttia ennen koristeruukkuun laittamista. Jos ei sen kummempaa tarvita, niin voisi olettaa, että onnistuminen ei ole ihan mahdotonta.

Työpaikalla oli mukava aamu tänään. Työasioiden lomassa juttelin muutamien opiskelijoiden kanssa. Ne on kyllä fiksua väkeä. Sitä tulee aina niin hyvälle mielelle, kun kuulee pohdittavan kaikenlaisia ajatuksia. Jollakin tapaa jutut johdattuivat yhteiskunnallisiin asioihin ja arvotyhjiöön, mitä niin monessa länsimaassa tunnutaan potevan. Jäin vielä miettimään kotiin tullessa, että arvotyhjiön vaikutukset ovat aika katastrofaaliset, vaikka periaatteessa tyhjiötä voi syyttää niinkin positiivisesta asiasta kuin esimerkiksi suvaitsevaisuus. Tarkoitan suvaitsevaisuudella ihan yleistä sietokykyä minkä tahansa asian suhteen. Toleranssin perusideahan on se, että mikä tahansa asia on yhtä hyvä kuin mikä tahansa sen mahdollinen vaihtoehto. Eli suvaitsevaisuus itsessään imaisee sisäänsä kaiken mikä sitä mahdollisesti saattaisi rajoittaa, joten jäljelle jää lähinnä tyhjää. Ihmisyyteen kuitenkin kuuluu yhtenä olennaisimpana elementtinä se, että pystyy ajattelemaan ja tekemään arvovalintoja, jotka kokee mielekkääksi siksi, että ne nimenomaan perustuvat niihin arvoihin, joita pitää tärkeinä. Jos arvovalinnat menettävät merkityksensä, ihmisyys siinä eniten kärsii. Sittenhän tässä voisi vaikka alkaa koiraksi. No, ei vaiskaan, kirjoitin vaan huvikseni niin, kun ajattelin, että tästä on vaarassa tulla ihan synkkä vuodatus. Jutun juoni on kuitenkin se, että tyhjiöllä on tapana täyttyä. Jos arvoja, joita vastaan asioita peilataan, ei ole, niiden korvikkeeksi saattaa päätyä paljon pahempia asioita.

Kevättä odotellessa...

Royalistin muistitaulu

Näin jossakin blogissa muuton aikoihin kankaalla päällystettyjä muistitauluja. Nitojan kanssa idea tuntui helpolta toteutettavaksi. Löysin kirpputorilta vanhan juuttikankaisen muistitaulun, jota käytin pohjana. Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä suurempi taulu, mutta kokeilu kävi helpoiten, kun sellainen sattui kirpputorilla vastaan viidelläkymmenellä sentillä. Kehysten purkaminen oli tosin hankalaa. Joku oli kiinnittänyt ne niin tunnollisesti aikoinaan...

Kiinnitin kankaan ensin yhdestä reunasta, jotta saisin kuvion suoraan. Sitten pingotin vastakkaisen reunan ja loput kaksi reunaa. Tyttö oli oikein tyytyväinen. Kankaan violetti on samaa sävyä kuin huoneen värillinen seinä. Siitä tuli mieleen, että sitä en olekaan teille vielä näyttänyt. Valokuvaan sen, kunhan saamme verhon ikkunaan ja maton lattialle... ja hiukan siivottua. Kuvittelin, että isompi huone on helpompi pitää siistinä, mutta se oli väärä oletus.

Ruotsissa asuva ystävä lähetti tytölle kortin Victorian häistä. Se kiinnitettiin itsestään selvyytenä uuteen muistitauluun. Tyttö on vannoutuneempi royalisti kuin kansalaisuuksien perusteella voisi odottaa. Hän iloitsi kuitenkin uudesta presidentistä, vaikka sanoikin, että siitä oli valittu hirmu huono valokuva uutisiin. Pakkohan se on myöntää, että kuninkaalliset yleensä näyttävät muutenkin presidenttejä hohdokkaimmilta. Odotellaan siis sitä kuninkaallista vauvaa syntyväksi... :)

Hiphei

Nyt voisin vaikka lähteä jäälle luistelemaan, tai oikeastaan ihan minne vain! Palautin juuri ensimmäisen esseen. Tuntui, että siinä meni muiden työjuttujen rinnalla ikuisuus, mutta sisällön pituuteen nähden taisin olla kuitenkin ihan kohtalaisen nopea. Loppukaneetista tuli hiukan kuivahko, myönnän sen itsekin, mutta siinä vaiheessa ei inspiraatiota enää tahtonut löytyä. Tässä opiskelujutussa on samalla sellainen itsekoulutus meneillään, että opettelen palauttamaan sellaistakin, mitä voisin vielä hioa. Mikään kirjoitustyöhän ei voi ikinä olla muutenkaan täydellinen, mutta varsinkaan oman tekstin korjaaminen ei lopu ikinä, jos ei vaan lopulta päätä, että nyt se on valmis. Aina kymmenennenkin tulostuskierroksen jälkeen vielä löytää monta asiaa, mitä voisi parannella... Nyt on helpottunut olo. Palautteen perusteella voi sitten tehdä myöhemmin tarvittavat korjaukset ja siirtyä eteenpäin. Ihana ajatella, että huomenna on uusi päivä ja muut haasteet.

Arvonnan voittaja on...

Onnetar arpoi nimilapuista Suvin! Onnea! Laitathan mulle sähköpostissa sun postiosoitteen, niin saan paketin lähtemään?

---

Perjantai-iltana täällä alkoi sataa lunta! Ihan uskomatonta, mutta totta. Lumikelloja ja muutama krookuskin on tosin jo nähty, mutta mitäs se, helmikuussahan tässä vasta ollaan. Kävimme ulkoilemassa läheisessä puistossa. Lopulta löytyi sopiva liukumäkikin. Sitä jouduttiin hiukan etsimään, koska lumikerros oli niin ohut, että ruoho paistoi lumen läpi. Näkyi siinä vihreälläkin joku laskevan jyrkkää rinnettä alas. Luisti se pulkka niinkin, vaikka kyllä itse me mieluummin lumessa lasketaan. Varsinkin kun se likavesijäätikkökin tuli jo koettua. Ei enempää epämääräisiä talvikokemuksia näillä pakkasilla, kiitos.

Ajattelin eilen, että nyt voisi viettää joulua uudestaan, kun on enemmän talvista kuin joulukuussa. Harmi, ettei se ole sellainen juhla, mitä voisi sään mukaan siirrellä. Juhlittaisiin aina sitten, kun siltä näyttää. Riisipuuroa kuitenkin keitin iltapalaksi. Joululta on vielä purkillinen kanelisokeria käyttämättä... Luulen, että kun lumi pian sulaa, olen kaksinkertaisen valmis kevään tuloon.

Narsissit

Ulkona on mahdottoman kylmä, mutta sisällä kukkii jo narsissit. Irrotin muovipurkin ja laitoin multapaakun ympärille märkää sammalta, joka oli jäänyt joulukoristeista ylimääräisenä parvekkeelle kastumaan. Ilmeisesti kosteutta tuli kerralla vähän liikaakin, kun narsissit avautuivat jo parissa päivässä.

Pöydän reunalla on kasa sitä sun tätä. Ihmeellistä on, että jotakin kertyy siihen ihan jatkuvasti. Porrastasanteilla on sama vika. Alaportailla on aina kasattuna pari pinoa valmiina vietäväksi yläkertaan. Joskus näin jossakin sellaisen "porraskorin," minkä pohja oli "porrastettu," niin, että sitä voi säilyttää ainoastaan portaalla. Sellainen saattaisi olla kätevä meillekin. Se saattaisi tosin olla aina täpötäynnä. Voi olla parasta vain kantaa aina jotakin käsissä yläkertaan kiivetessä, niin tulee sitten laitettua yläkerrassa tavarat suoraan oikeille paikoilleen...

Keskimmäisestä kuvasta myös näkyy, että täällä on edelleen tauluistakin huolimatta aika avaraa. Edellinen asunto tuntui lopulta niin tupaten täydeltä, että nyt nautin täysillä siitä, että on jonkin verran "tyhjääkin" tilaa.

Mukavaa perjantai-iltaa, kunhan sinne saakka päästään!
Arvonta on käynnissä sunnuntaihin asti.

Talven riemut

Ilman luntakin on hiukan keksittävä jotakin talvista, kun ulkona on mahdottoman kylmä. En tiedä, montako astetta on viime päivinä ollut, mutta kylmä joka tapauksessa. Aamulla töihin kävellessä kuljin peltotiellä, jossa oli pari sataa metriä pitkä jäätikkö. Tuli mieleen, että siinä saattaisi liukuri luistaa. Iltapäivällä paistoi aurinko, joten lähdettiin kokeilemaan. Nyt tulee ihan talvinen olo, tyttö totesi laskiessaan ensimmäistä kertaa. Lapset laskivat hurjalla vauhdilla ja ilosta kirkuen jonkin aikaa.

Sitten alkoi vesi virrata... Olin naiivisti kuvitellut, että läheisessä talossa joku putki vuotaisi, mutta vesi olikin ilmeisesti pesukoneesta tulevaa likavettä. Eikä se vuotanut mistään vahingossa, vaan tuli suoraan putkesta talon päädystä ihan tarkoituksella kadulle. Sitten lähdettiin kävelemään kotiin päin. Ajatus laskea liukumäkeä likavedessä oli aika epämiellyttävä.

Aika hurjaa, että joku vielä nykyäänkin päästää likavedet pulppuamaan suodattamatta kadulle! Luulisi, että jokainen tietäisi, mikä kuormitus sellainen on luonnolle. Vaikea uskoa, että sellainen, jonka putki johtaa viemäriverkoston ulkopuolelle, käyttäisi sen vuoksi edes luontoystävällisiä pesuaineita. Tien vieressä pellolla muuten kasvatetaan maissia ja mitä lie muuta. Kunhan niitä ei sitten syötettäisi ihmisille. Ei tosin sillä, että ne yhtään parempia olisi eläimillekään.