Lihapullat tomaattikastikkeessa

Vieraita oli tulossa lauantai-iltana ja tarkoituksena oli tehdä lihapullia. Tavallisten leipominen hiukan kyllästytti, joten katsoin Jamie Oliverin sivuilta toisenlaisen reseptin. Muuntelin määriä hiukan ja laitoin kastikkeeseen sokeria tasoitukseksi. Tein suunnilleen näin:

Lihapullataikina:

800g jauhelihaa
paahtoleivän pala murusina ilman reunoja (ohjeessa oli voileipäkeksejä, joita ei ollut kaapissa, kuten ei myöskään valmiita korppujauhoja)
kananmuna
3tl sinappia, jossa on kokonaiset jyvät tallella
1,5tl oreganoa
1,5tl rosmariinia
suolaa ja pippuria

Jätin taikinan odottamaan hetkeksi, ja tein kastikkeen kasariin välissä.

Tomaattikastike:

2 punasipulia
3 valkosipulin kynttä
(pieni ripaus chilipippuria, jos tykkää mausteisemmasta)
basilikan lehtiä silputtuna
2 tölkkiä tomaattimurskaa
1 rkl ruskeaa sokeria
2rkl balsamietikkaa
suolaa ja pippuria

Kuullotin sipulisilppua runsaassa oliiviöljyssä miedolla lämmöllä ja lisäsin valkosipulin palat (ja chilin, jonka jätän seuraavan kerran pois kokonaan). Lisäsin tomaattimurskan, sokeria ja etikkaa. Maustoin suolalla ja pippurilla. Kiehutin hetken aikaa kokoon ja sitten pienensin lämpöä.

Kun kastike oli kasarissa odottamassa, kuumensin reilusti oliiviöljyä paistinpannulla ja paistoin siinä lihapullat. Tuosta määrästä tuli kaksi paistinpannullista. Ruskistin lihapullista vain pinnan ja nostelin ne lusikalla kastikkeen sekaan hautumaan kypsiksi kannen alla. Haudutusaikana aikaa keitin pastan (500g) ja kääntelin lihapullia kastikkeessa muutaman kerran. Annosten päälle laitettiin parmesaania.

Tänään söimme lounaaksi eilisen loput. Huomasin, että tämä oli taas sellainen ruoka, jonka voi huoletta tehdä päivää aikaisemmin. Maku oli vain tasaantunut ja vahvistunut yön aikana. Eli varsinaista supervierasruokaa, kun emäntäkin ehtii istumaan ennen syömistä ja silti saa kunnon aterian pöytään. Jämien syömisestä tuli mieleen vielä sellainen huomio, että reseptin annoksesta riittää 6-8 syöjälle. Taidan pakastaa muutaman annoksen ensi kerralla.

Sadepäivänä

Sadepäivän harmautta lievittämään muutama kuva ruusuista. Kirkkaammat ruusut olivat työpaikan pihalta ja vaaleat pisimpään hyvänä säilyneet kukkakaupasta haetusta kimpusta. Minä yleensä "kierrätän" kukkakaupan kukat. Poistan lakastuneet ja järjestelen hyvät uudelleen... Kuvat ovat viime viikon torstailta. Nyt tarjottimella on taas jotakin muuta. Vaihtelu virkistää. ;-)

Tuikkulasit ostin jo elokuussa. Niissä on rosoinen kuparinhohtoinen kerros lasissa, joten kynttilän valo heijastuu kauniisti. Tuikkukynttilät ovat kyllä sellaisia, että niitä kuluu joka vuosi aina suuri paketillinen. Tänä vuonna Ikeasta ostetut tuikut palavat hyvin. Joinakin vuosina laatu on ollut huonompi ja puoliksi palaneet eivät ole syttyneet enää uudestaan. Pienestä se on kiinni steariinikin.

Toivottavasti sade loppuu jossakin vaiheessa tänään. Mieli tekisi lenkille, mutta sateeseen en viitsisi lähteä...

Kanavia

Brugge on kanavakaupunki. Aina yhtä kaunis, oli mikä vuodenaika tahansa. Joskus on tullut mieleen, että missäköhän kunnossa nuo kanavia vierustavien talojen kellarit ja ulkoseinät ovat. Idyllisyys voi olla sisäpuolelta joskus hiukan hukassa, jos kosteus hiipii vanhaa ulkoseinää pitkin ylöspäin. Se kun näyttää olevan täällä melkein järjestään vanhojen rakennusten kohtalo, vaikka kanava ei kulkisi läheltäkään. Ehkä Unescosta on ollut apua remonttirahoitusten suhteen??? Vaikea nimittäin kuvitella, että noita taloja ihan tavallisen työläisen palkalla ylläpidettäisiin...

Katselin TV-Nytt uutiskanavaa. Suomalaiset ovat kuulema alkaneet väittää, että ruotsinkielisillä on suomenkielisiä helpompaa saada opiskelupaikka. Belgialaista kielikiistaa aina jaksetaan ihmetellä, vaikka jakauma on suurinpiirtein 50-50. Silti Suomessakin jatkuvasti on kieliasia pinnalla, vaikka jättisuuri valtaväestö (verrattuna vähemmistöön) onkin ihan selvästi enempien etujen saaja. Mikäköhän sisällissota siellä olisi, jos ruotsinkielisiä olisikin puolet väestöstä? Kanavista kanaviin, ei tästä aiheesta varmaankaan kannata sen enempää jatkaa.

Muita kanavia ei nyt tule mieleen ja taukokin tuli jo pidettyä.
Hyvää työviikkoa edelleen! :-)

Katukahvilat

Lauantaina kävimme kotimatkalla Bruggessa. Katukahvilan pito näytti kannattavalta bisnekseltä. Jokainen yritti saada vuoden todennäköisesti viimeisestä kesältä tuntuvasta viikonlopusta kaiken irti. Me syötiin hampurilaiset toriaukiolla. Oli kyllä hyvät kulissit, mutta pöydästä käsin ei viitsinyt ihan hirveästi valokuvata... ;-)

Heräsin tänä aamuna kukonlaulun (ja aasin kiljunnan) aikaan. Olen kertaillut kreikkaa ja se tuntuu hiukan vainoavan aamuöisin, kun heräilen kaiken maailman muistipätkiin sanavaraston ekstranopean kartuttamisen vuoksi. Nyt tuli mieleen, että sanoista "nukkua" tai "uni" voisi olla hyötyä. Ne eivät tosin esiinny kovin montaa kertaa Uudessa Testamentissa, mutta niiden taivuttelu voisi ainakin vaivuttaa vielä muutamaksi tunniksi uneen ennen lopullista aamuherätystä. :-)

Hyvää alkuviikkoa!

Sinivalkoista

Rannoilla näkee aina pieniä rantavajoja, joissa jotkut näkyvät säilyttävän rantatavaroitaan. Ilmeisesti vajoja voi vuokrata joltakin. Aika kiva idea olisi saada sellainen ja sisustaa pieni puolentoista neliömetrin koppi viihtyisäksi. No, sitten pitäisi tietysti käydä rannalla jatkuvasti, jotta ideassa olisi järkeä. Me emme kuitenkaan selviä merenrantaan saakka kuin muutaman kerran vuodessa, joten koppijuttu on viisainta jättää vain hauskaksi ajatusleikiksi. Joka tapauksessa rannalla vietetyn päivän jälkeen tulen aina ihan levänneenä kotiin. Erikoinen vaikutus yhden päivän reissulla, kun tuntuu niin nopeasti, että olisi ollut oikealla lomalla.

Rannalla

Viime viikkoina on ollut todella lämmintä. Yli kaksikymmentä astetta monena päivänä peräkkäin. Miehen veli tuli vaimonsa kanssa käymään, joten päätimme lähteä nauttimaan lokakuisesta helteestä merenrantaan. Moni muu oli ajatellut samaa, joten päivän mittaan ranta täyttyi ihmisistä. Vesi oli vielä uimakelpoista, vaikka nousuvesi toikin viileitä aaltoja. Frisbee lensi hyvin, koska tuuli puhalsi vain kevyesti.