Hyvää uutta vuotta!

Vuoden viimeinen päivä. Aika kului niin nopeasti, että hyvä, kun ehdittiin mukana pysyä. Vuoden aikana ehti tapahtua kaikenlaista öljy-, WC-viemäri- ja tulvavahinkoa ja yksi murtunut nenäkin kuului vuoden saldoon. En viitsi tähän niitä tarinoita linkittää, koska muuten vuosi oli oikein onnistunut. Pienet satunnaiset sähellykset saavat tavalliset arkipäivät näyttämään juhlalta ja jälkikäteen epätoivoiset hetket enimmäkseen huvittavat. Huvituksen määrä tietysti riippuu hankaluuksien luonteesta. Kokemuksesta tiedän, että kaikki asiat eivät naurata pitkänkään ajan kuluttua, mutta tänä vuonna varjelluimme sellaisilta haavereilta.

Hyvillä mielin valmistaudumme vuoden vaihtumiseen. Saimme välipäivät reissussa ollessamme vatsataudin kuumeineen, joten tämäniltaiset sosiaaliset suunnitelmat menivät uusiksi, koska voimat ovat vielä hiukan vähissä, kuten myös ruokahalutkin. Nyt kaikkien joulupakettien avaamisen jälkeen tytöllä on muutama lisäosa Carcassonne-peliin, joten sen parissa lienee kuluvan muutama tunti. Sitten vielä joku perhefilmi ja uuden vuoden on aika saapua... Ilma on niin sumuinen, että raketit jäänevät näkemättä.

Lupauksia emme yleensä suuremmin tee. Suunnitelmatkin yleensä rajoittuvat vain muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin. Tuntuu hyvältä odotella ihan rauhassa tulevaa tietäen sekä kokonaisuuden, että myös pientenkin yksityiskohtien olevan ylhäällä hyvässä hallinnassa.

Siunattua vuotta 2012!

Hyvää joulua!!!

Alkaa olla aika siirtyä joulunviettoon! Kinkku (lue: 1,5 kg possupaisti) odottaa paistamista, vielä on leivottavaa ja laatikotkin pitäisi saada uuniin. Nyt jäi aika viime tinkaan tämän joulun valmisteleminen. Muuton vuoksi olisin tänä vuonna mieluiten kävellyt valmiiseen joulupöytään. Mutta nyt näin ja huomenna kaikki on valmiina. Aattona iltapäivällä saapuu työkavereita lapsineen joulukahville. Kaikilla meillä on sama tilanne, että omat oikeat perheet ovat kaukana, joten olemme sitten toisillemme hiukan kuin sukulaisia iästä riippuen sisaruksia, tätejä, setiä tai serkkuja.

Kuuman kaakaokupillisen myötä hyvän joulun toivotukset varmuuden vuoksi jo hieman etuajassa! Laitoin muutaman joulukortin muuttokiireiden välissä sukulaisille ja tutuille menemään, mutta en löytänyt kaikkia osoitteita siinä hässäkässä, joten osa jäi lähettämättä. Ensi vuonna onnistun toivottavasti paremmin.

Hyvää joulua!
Merry Christmas!
Frohe Weihnachten!

Makuuhuone

Tänään muutama valokuva meidän makuuhuoneesta. Se saatiin onnistumaan, vaikka kukaan ei uskonutkaan tähän ideaan. Otimme nimittäin kaikista pienimmän makuuhuoneen itsellemme. Huone on 206cm leveä, mutta 4 m pitkä. Sänky mahtui hiukan vinoon, joten se hiukan rikkoo tunnelimaisuutta, mutta sitä ei taida oikein näkyä kuvasta. Sänkyä vastapäisellä seinällä on vaatekaappi. Se oli uskomaton juttu, se mahtui melkein millilleen. Reunoihin jäi kahden cm raot seinään ja kattoon on kaapin päältä muutama sentti. Kaapit sai siis juuri ja juuri nostettua paikalleen pystyyn... Aika tarkka mitoitus koko huoneessa. Meni muutama tunti mallaillessa pohjapiirrosta paperille ennen muuttoa. Lopulta teippasin vanhan asunnon olohuoneessa maalarinteipillä lattiaan seinät viivoiksi, jotta pystyttäisiin katsomaan, miten toteutus onnistuu käytännössä. Kattoikkunassa on pimennysverho, joten uni maittaa, kun huoneen saa ihan pilkkopimeäksi. Ja sateella on kuin teltassa nukkuisi, kun ikkunaan ja viistoon kattoon ropisee...

Olohuonetta

Muutama valokuva olohuoneesta, kun ehdin lopultakin valokuvaamaan päivänvalossa. Hassua tässä asunnossa on se, että kaikki meidän huonekalut löysivät helposti luontevan paikkansa. Se ei ole mitenkään itsestäänselvyys, kun muuttaa, että kaikki sopii paikalleen... Matto on muuten äidin ja isän vanha. Se kulki puoli vuotta sitten tänne auton takana ja odotti muovipussissaan uutta asuntoa. Se sopii tähän kohtaan mielestäni juuri hyvin. Siitä tulee aikuisempi olo kuin räsymatosta. Lienee assosiaatiojuttu.

Seinistä sen verran, että omistaja joutui maalaamaan koko asunnon aikaisempien asukkaiden jäljiltä. Seinille oli esim. kiinnitetty teipillä lasten piirrustuksia, jne. Saimme itse ehdottaa värit. Pyysimme valkoista, jolloin omistaja oli ihan ihmeissään ja pelkäsi koko asunnon näyttävän kalpealta. Maalikauppias oli meidän kanssa samaa mieltä, mutta ehdotti, että yksi seinä olisi joka huoneessa vahvalla tehostevärillä. Valitsin kaksi väärää testeriä ja sitten kolmas onnistui isän avulla juuri oikeaan. Myyjä olisi valinnut kolme, neljä astetta tummempaa ja varoitteli, että nyt kontrasti voi olla liian vaalea. Pidin kuitenkin pääni, koska minusta täällä usein uusienkin rakennusten sisätilat on aavistuksen verran liian synkkiä, jotenkin surumielisen sävyisiä. Olemme molemmat tyytyväisiä ja omistajakin oli iloinen lopputuloksesta.


Tänään on tarkoitus vielä raivata tehovaihteella, joten kuvia luvassa seuraavina päivinä, jos aikataulut ja sää vaan sallii valokuvauksen...

Riisipuuroa ja lunta

Keitin aikaisin lauantaiaamuna kattilallisen riisipuuroa. Oli mukava istuskella ihan rauhassa keittiössä viltti hartioilla ja lueskella. Riisipuurossa on se hyvä puoli, että sitä keittäessä on parasta pysähtyä ja keskittyä vain yhteen asiaan, ettei puuro pala pohjaan. Ja koska toimitus kestää niin kauan, rauhoittua ehtii vallan mainiosti. Kyllä se maistuikin hyvältä kanelisokerin kanssa. Huomasin, että en ole tainnut keittää sitä kertaakaan vuoden aikana.

Riisipuuron jälkeen lähdimme lumikävelylle. Lunta nimittäin satoi perjantain ja lauantain välisenä yönä ohut kerros. Aamulla se oli jo puoliksi sulanut, mutta riitti sitä vielä sen verran, että se ilahdutti. Tyttö yritti tehdä lumipalloja eikä millään uskonut, ettei kaikenlaisesta lumesta tule palloja vaikka kuinka yrittäisi. Nyt on sää taas lämpenemään päin, joten joulusta ei ole tulossa valkoista. Plus kymmenessä asteessahan lunta ei ihan helpolla sada...

Quiitos

Kun saavuin aamulla luokkaan aloittamaan tuntia, taululle oli kirjoitettu punaisilla kirjaimilla: "hÿvaa päivan! Quiitos." Tämän syksyn teologian (seurakuntaopin) opetusryhmä on ollut ihan huippu. Opiskelijoita on ollut 7, mutta Australiaa lukuunottamatta kaikki maanosat olivat edustettuina.

Usein olen yllättynyt ryhmän kypsyydestä. Välillä ryhmässä ovat kaikki samaa mieltä, välillä taas täysin eri mieltä, välillä he provosoivat toisiaan puoliksi tahallaan, joskus taas tahattomasti, mutta aina he lähtevät luokasta hyvinä ystävinä. Materiaalia annoin lukukauden aikana enemmän kuin tarpeeksi, mutta itse tunnen oppineeni vähintään yhtä paljon.

Tämän ryhmän kulttuurien kirjavuuden ja siitä seuraavan mahdollisen törmäyspotentiaalin huomioon ottaen, on ihan käsittämätöntä, että joka ikinen tunti päättyi aina iloisessa ja vapautuneessa tunnelmassa. Aika helpotus opettajan näkökulmasta. Quiitos näiden maailmankansalaisten sisäiselle joustavuudelle ja terävälle kyvylle erottaa olennainen epäolennaisesta. Jos ekumenia tarvitsee tulevaisuuden turvaa, väitän, että joukossa ei ollut ketään, joka ikinä kieltäytyisi rakentamasta siltoja kirkkokuntien välille. Yhteinen usko yksinkertaisessa perusmuodossaan yhdistää kristityt silloinkin, kun perinteet ja tavat poikkeavat toisistaan.

Joskus sitä on niin ylpeä tästä porukasta! Tuntuu etuoikeudelta katsella kasvua aitiopaikalta. Oli hyvä lukukausi, ei voi muuta sanoa!

Jouluvaloista kelloihin

Ei voi näköaloista valittaa, ei ainakaan näin jouluaikaan. Pienen kirkon edessä on suuri lehtipuu, joka on koristeltu jouluvaloin. Olohuoneen joulukuusi hiukan kalpenee ikkunasta näkyvän rinnalla. Se, joka nämä jouluvalot asetteli, näyttää suhtautuneen työhönsä kunnioituksella. Joskus näkee nimittäin niitäkin puita, joihin valot on kiedottu vähemmän systemaattisella tekniikalla ja lopputulos poikkeaa aika voimakkaasti tästä pihapuusta.

Kirkossa on muutakin plussaa kuin puun jouluvalot. Kellot soittavat muutaman kerran vuorokaudessa kauniin melodian, mikä oikeastikin kuulostaa joltakin laululta. Yllätyin siitä iloisesti, koska joskus kauniidenkin, vanhojen kirkkojen kellomusiikit voivat olla aika raastavia sikäli mikäli yrittää saada soitosta selville melodiaa ging-gong-dingli-ding-dong:ia tarkemmin... Sellaisen kirkon vieressä ei paljon lohduta, vaikka kerrottaisiin jonkun kuuluisan henkilön joskus muinoin kirjoittaneen soittoon nuotit. Tasa- ja puolitunnit lyhyine soittoineen tuntuvat menevän lähes huomaamatta sekä päivällä että yöllä. Kuvittelin valvovani öisin kumautuksia laskien, mutta toistaiseksi en ole herännyt niiden takia yhtään kertaa.

Tavoilleen uskollinen

Tässä muutama kuva keittiöstä. Ylempi kuva oli jatkoa niihin vanhan asunnon kuviin pellavasydämien loppusijoituspaikasta. Karkkikeppejä löysin paketillisen jo marraskuussa jostakin marketista eurolla tai kahdella. Mausta en tiedä, mutta ne olikin vain koristeeksi tarkoitettu. Kiinnitin köynnöksen siimalla verhotankoon. Ulkoa päin ei kukaan näytä pystyvän katsomaan ihan suoraan sisään, joten ajattelin, että köynnös riittää siihen saakka, kunnes saan verhot ikkunaan. Karkkitangot olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa alempana roikkuen, mutta parvekkeen ovi on saatava auki useamman kerran päivässä, koska roskikset ovat ulkona.

Alempi kuva on tässä pelkän rehellisyyden vuoksi. Tämä oli taas sellainen meidän tavoille uskollinen muutto. Entisessä asunnossa olohuone näytti toiseksi viimeiseen päivään saakka ihan asutulta ja sisustetulta, verhot lähtivät ikkunoista muuttoaamuna ennen auringon nousua. Uudessa asunnossa taas haimme muuttopäivänä joulukuusen. Muuttopäivää seuraavana päivänä laitoimme viidentoista neliön verran olohuonetta valmiiksi ja koristelimme joulukuusen. Muutossa ja muutosta huolimatta kotona on oltava joku paikka, missä silmä lepää ja voi istahtaa olemaan, vaikka parin metrin päässä olisikin epämääräinen kasa purkamattomia pahvilaatikoita tai jotakin muuta, mitä pitäisi kantaa kellariin, ripustaa seinälle tai tehdä jotakin muuta. Keskeneräisyyttä kestää paremmin, jos se ei ole ihan totaalista.

Tästä taitaa tulla jatkokertomus pienissä pätkissä, sitä mukaa kun ehdin kertomusta "purkaa." Mikä lienee verrannollista kirjaimelliseen pahvilaatikoiden purkamiseen. Nyt työt painavat päälle ja toimisto on vielä ihan täydessä kaaoksessa. Siellä pitäisi olla kaksi laatikkoa, joissa lukee 'Johanna Office Urgent Books, Files, Paper.' Lähden nyt purkamaan niitä, että saan työnteon takaisin normaalirytmiin ja viime ja tämän viikon luentopaperit kansioon ennen kuin ne vahingossa päätyvät jonnekin muualle...

PS. Kiitos edellisen postauksen kommenteista!

Ensimmäinen muuttojuttu

Pahvilaatikkokuvien sijasta näytän teille muuttopäiväkuvan siinä vaiheessa ainoasta kauniista kohdasta uudessa asunnossa tavaroita odotellessa. Muuton aikana tuli mieleen monta sopivaa blogipostausaiheitta, mutta jatkan niistä myöhemmin. Nyt vain lyhyt ilmoitus, että elossa ollaan edelleen. On vaan ollut niin kiirettä, etten ole saanut istahdettua juurikaan valokuvaamaan tai kirjoittamaan. Eikä internetkään ole toiminut, mutten sitä ole ehtinyt edes kaipaamaan... Sen verran touhua muutosta aina aiheutuu, vaikka kaikki menisikin opitun "kaavan" mukaan.

Vein isoisän tänään lentokentälle. Ruuhka oli sellainen, että melkein myöhästyimme. Isoisä oli kyllä korvaamaton apu. Miehet purkivat ja kokosivat huonekalut ja nyt on mm. verhotangotkin 100% suorassa. Kelpaa ripustaa verhot, kun ehtii ensin ne vain ompelemaan. Muutakin hommaa oli niin paljon, että listasta tulisi toivottoman pitkä... Kiitos, isä!

Sellainen loppukaneetti tähän vielä, että uusi asunto on oikein viihtyisä ja siisti (siis niin kuin jos meidän pahvilaatikkoja ei lasketa sotkuksi ;-)). Että tyytyväisiä ollaan.

Joulupukki ja jälkikirjoitus

Sellaistakin joulukalenteria tietysti tarvitaan, mistä saa avata lukkuja, tai tässä tapauksessa paketteja. Joinakin vuosina olen askarrelut adventtikalenterin itse, mutta viime vuosina ostetut ovat olleet enemmän suosittuja... äidin näperrykset eivät aina herätä yhtä suurta innostusta. ;-)

Hauskimpia ostetuista ovat olleet Playmobil-sarjan joulukalenterit. Niitä näkyy tulevan joka vuosi uusia, ja jos sattuu oikeaan kauppaan oikeaan aikaan, niitä saa hiukan yli kympillä. Ei paha, koska yhtenä vuonna laskin, että itse askarrellen sain yli kolmekymppiä kulumaan tarvikkeisiin ja yllätyksiin. Se oli silloin mielestäni (siskon miehen sanoin) "kuningasidea," mutta silti suhteettoman kallis näperrykseksi. Huomasin sen tosin vasta jälkikäteen, kun laskin kulut yhteen. Tänä vuonna tällainen joulupukki päätyi meille Ikeasta. Siinä oli joku tarjouskin, joten hintaa hökötyksellä ei ollut nimeksikään. Sitten vain täytteitä keksimään. Jos pahvirasiat vain kestävät, kalenteria voi käyttää joskus uudestaankin.

Ja se jälkikirjoitus. En oikeasti tykkää joulupukeista, enkä sen enempää tontuistakaan, mutta nyt olen heittäytynyt rennoksi. Ajattelin, että jos viime vuonna pipareitakin leivottiin monen muotoisia, niin kyllä tänne tänä vuonna muutama tonttukin mahtuu... Vuoden aikana olen ihan selvästi edistynyt joustokyvyssäni. Täytynee ampua joku raketti uutena vuotena tämän menestyksen kunniaksi. (Tai ainakin polttaa sädetikku. ;-))

Kertomusjoulukalenteri

Ostin monta vuotta sitten tytölle kertomusjoulukalenterin. Se kertoi perheestä, joka valmistautui joulunviettoon ja joka päivä lapsille tapahtui jotakin jouluista tai ainakin talvista. Olemme lukeneet samaa kalenteria jo useamman vuoden, joten tänä syksynä ajattelin, että vaihtelu voisi olla mukavaa. Tilasin Amazon.de -sivuilta Tilda Apfelkern - Ein Weihnachtsfest voller Geheimnisse -joulukalenterin. Tilda Apfelkern on pieni valkoinen kirkkohiiri, joka touhuaa kavereidensa kanssa kaikenlaista jouluista. Ulkona sataa lunta ja välillä ystäviä täytyy auttaa... Aika sympaattiselta hahmolta tämä Tilda vaikuttaa jo näin kolmen päivän kokemuksella. Tässä kalenterissa on kauniit kuvat ja se pysyy pystyssä pöydällä, joten päivän kertomuspätkä jää kalenterin toiselle puolelle ja toisella on päivän kuva. Eli se menee myös "joulukoristeesta" samalla.

Kertomuskalenterit ovat siitä hauskoja, että niistä muodostuu kiva joulunodotustraditio ihan itsestään. Eikä sekään haittaa, että samaa kalenteria lukee muutamana vuotena peräkkäin, kun vuodessahan ehtii aina unohtaa yksityiskohdat, joten joka kerran kertomus tuntuu taas uudelta. Tietysti se edellyttää, että joulun jälkeen kalenteri pakataan joulutavaralaatikkoon sen sijaan, että se jäisi lastenhuoneen kirjahyllyyn pyörimään.

Ainakin saksaksi vastaavia kalentereita on monenlaisia ja eri-ikäisille lapsille sopivina. En tiedä, onko sellaisia suomeksi olemassa, mutta samaa ideaahan voi kehitellä itsekin, kertomalla samoista hahmoista päivittäin etenevän jouluisen kertomuksen. Meidän kertomuskalentereissa on päivittäin noin puolikkaan A4-sivun verran tekstiä. Tarina etenee siis päivittäin vain jollakin pienellä väritetyllä yksityiskohdalla. Ei siis mikään mahdoton tehtävä keskinkertaisellekaan tarinankeksijälle, vaikka joutuisikin kertojaksi... Siinä sitä olisi loistava bisnesidea jollekin luovalle tekijälle.

Mmm

Leivoin eilen suklaamuffinsseja, kun teki niin mieli jotakin suklaista. Lienee aika tehdä uusi piparitaikina, kun joululeivonnaisten sijaan alkaa kaivata ympärivuoden syötäviä herkkuja... Suklaa on joka tapauksessa sellaista, mitä ei voi ikinä vastustaa. Siitä tuli mieleen tumma leivontaan sopiva suklaa. Suomessahan laktoositonta tummaa suklaata on ainoastaan Panda-merkkisenä. Itse ostan leivontaan sopivan tumman suklaan melkein aina Lidl:stä. Viininpunaisessa pahvikuoressa on kaksi 200g levyä. Suklaassa ei ole laktoosia ollenkaan. Kuoren päällä taitaa olla kuva kaakopavuista tms. Ei mitenkään edustavan näköinen kääre, mutta maku on Pandaa parempi ja täyteläisempi, tai sanottaisiinko, että se "pandalainen sivumaku" puuttuu. Täysin subjektiivinen asiahan tämä tietysti on, mutta Lidl:n tummaa suklaata kannattaa kokeilla, jos joulun aikaan leipoo jotakin suklaista.

Hyvää joulukuista viikonloppua!

PS. Lautasliina on Ikean jouluvalikoimasta. Ostin pari pakettia jo marraskuun alussa...

Aamuhämärää

Joulukuiset aamut ovat hämäriä. En muista, kerroinko teille, että alkuperäinen tarkoitus oli laittaa jouluvalot (ja kaikki muukin) vasta uuteen asuntoon. Yhtenä iltana muutama viikko sitten kävimme kuitenkin kaivamassa ne esiin ystävän autotalliin odottamaan viedystä joulutavaralaatikosta. Hiukan muuttojärkeä vastaan, mutta kuitenkin. Ei kai marraskuun loppussa ja joulukuun alussa voi herätä ilman jouluvaloja? (Tai yleensäkään olla koristelematta kotia ollenkaan?) Järkeilin, että eihän siinä mene kuin kaksi sekuntia, kun nappaa töpselin irti, taittelee havuköynnöksen valoineen ja koristeineen vaikka muovisäkkiin muuton ajaksi. Turhaa järkevyyttä olisi jättää se laittamatta!

Verhokuvan laitoin tähän vain huvikseni, kun harhalaukaisuun tuli vahingossa niin upeat värit. Pohdiskelen uusio-uusiokäyttöä tälle entiselle venäläiselle pöytäliinalle, jonka äiti ja isä toivat kerran Pietarinmatkaltaan. Kaikki ikkunat ovat ihan eri kokoisia uudessa asunnossa, mutta jotakin aion keksiä. Saahan kangasta aina pienemmäksi, niinhän se satu hiirestä ompelijanakin kertoo. (Kunhan ei vaan käy liian montaa kertaa niin, että "Oi, ei tästä tullutkaan...")