Yleensä minulla on kaksi selitystä, miksi pipareista pitää tehdä ainoastaan sydämiä. Saman muotoiset näyttävät kipossa kauniimmalta kuin kasa eri muotoisia. Makuasia tietysti, ja muutenkin sellainen, jonka ainoastaan toinen vakava perfektionisti pystyy käsittämään. Toisessa selityksessä on hiukan enemmän järkeä. Sydänpiparit eivät kärvenny niin helposti reunoistaan kuin vaikka joulukuuset, tähdet, ukot, akat tai mikä muu muoto tahansa, missä on ulokkeita. Tai yleensäkin, jos pellillä on vain yhdenlaisia muotoja, paistaminen helpottuu. Keskittynyt paistaja kuitenkin selvinnee siitäkin, joten ajatus perustunee pelkkään mukavuuden haluun. Molemmat selitykset ovat yhtä turhanpäiväisiä, mutta läpi ne menevät, jos sitkeästi ja säälimättä joka vuosi seisoo kannassaan. (Eikä edes ala kaivaa muottirasiaa, jossa kyllä olisi muutakin tarjolla.) Tänä vuonna olen päätellyt sen olevan pelkkää huumorintajutonta tiukkuutta.Tänä vuonna päätin joustaa ja ostin poromuotin. Leipuri oli niin innoissaan, että ihan vakavasti kyseenalaistin tavanomaisen kireyteni piparimuotojen suhteen. Mikä ihme saa ihmisen ottamaan joulun niin vakavasti, ettei meinaa pystyä joustamaan piparien suhteen, koristeluista puhumattakaan?
Tänä jouluna olen kuitenkin suorastaan radikaali. Kaikki alkoi siitä punaisesta väristä, mitä en ole aattoillan joululiinaa lukuunottamatta sietänyt ikinä ennen. Sitten tuli poromuotti ja nyt vielä vilkkuva joulupallo, joka näkyy edellisen postauksen kuvissa. Olen päättänyt, että tästä vuodesta alkaa rentoutus joulun suhteen. Ihan turhaa stressiä yrittää pitää kaikki niin mahdottoman harmoonisena. Piparitkin on tarkoitettu syötäviksi, eikä purkissa katseltaviksi.
Kauniita koristeita ja asetelmia on kaikissa näissä joulukuvissa mitä tänne olet laittanut.
VastaaPoistaMukavaa joulun odotusta ja rentoa sellaista ;)!
t: Sarita
Eikö tunnukin kivalta kun huomaa maailman silti pyôrivän vaikka piparit ovatkin poron eikä sydämen muotoisia, vaikka punainen onkin kotiutunut ja vilkkuva pallo keikkuu koristeena:-)?
VastaaPoistaMulla on paljon tekemistä sen suhteen että olen joissakin asioissa aivan turkasen jämähtänyt. Oon siitä joskus blogissakin kirjoittanut. Yksi juttu on esim. että silloin harvoin kun käyn ulkona syömässä (ja se on TOSI) harvoin otan aina saman ruuan.
Tai jos timaan pizzan se on aina varmuuden vuoksi sama.
Ja että mun on PAKKO saada kävellä ihmisten oikealla puolella....
Piilomaja, tiedän tuon ruokajutun. Mä tilaan tutussa paikassa myös aina vain saman annoksen. Selitys on ainoastaan se, että tiedän sen maistuvan varmasti, joten ei tule pettymystä. Uudessa paikassa tilaan aina jotakin muuta, mutta jos se on hyvä, tilaan seuraavan kerran taas samaa. Jos on huonoa, niin en mene uudestaan. Kävelyyn ei mulla liity rajoitteita. Voisivat kyllä olla hyödyksikin, kun viime aikoina olen törmäillyt lasiseiniin. Jos pysyisin kaistallani, niin jäisi törmäilytkin vähemmälle. ;-)
VastaaPoista