Viikonlopun alku

Mies lähti juuri viemään muffinssivieraita lentokentälle. Tai ensialkuun paremminkin hotelliin kentän viereen. Olen näistä vieraista kirjoittanut muutaman kerran ennenkin. Miten sitä voikin yhdessä illassa jutella läpi sellaisen aihepiirien kirjon? Vähän niin kuin A:sta Ö:hön ja silti tulee lopulta sellainen tunne, että toivoisi, että aika ei olisi kulunut niin nopeasti. Kiva, kun kävitte, M&A!

Meidän "vieraanvaraisuus," jos nyt ihan virallista sanaa käytetään, on saanut viime aikoina hiukan järkyttäviä piirteitä. Milloin on vieraiden tullessa kaikki sängyt petaamatta, milloin on keittiö ihan täydessä kaaoksessa, milloin taas pyykit kuivumassa keskellä olkkaria, leipomukset taikinan asteella ja ruoka-ainekset vielä täysin laittamatta jääkaapissa... Pahimassa tapauksessa kaikki se yhtä aikaa ja jotakin muuta vielä lisäksi.

Periaattessa olen kyllä sellainen, että siivoan ennen vieraiden tuloa. Aina. Ajattelen, että niin on viihtyisämpää kaikille, sekä vieraille, että myös meille itsellemme. Ja yleensä olen ainakin puolivalmis tarjoilujenkin suhteen. Viime viikkoina olen kuitenkin ollut sen verran stressaantunut työhön liittyvistä kasaantuneista jutuista, että jos joku on sattunut näkemään kotimme "aidossa tilanteessa" ja ruoan raaka-aineet koskemattomina, se on tarkoittanut sitä, että en ole vierastanut sitä tulijaa nimeksikään. En tietenkään aio ottaa tällaista asennetta tavaksi, sellaiseen "rentoiluun" olisin ihan liian asiallinen luonteeltani. Mutta sanonpa silti varmuuden vuoksi teillekin, että jos joskus satutte tulemaan meille sotkun keskelle ja teille tarjotaan ensialkuun pelkkää kahvia sellaisenaan ja ruoan valmistuminen alkaa hitauden vuoksi näyttää jo melkein epätodennäköiseltä, ottakaa se kaikki pelkkänä kohteliaisuutena. Tiedätte siitä olevanne osa meidän Elämää.