Kun aamulla nousin, mies oli lähtenyt ajamaan palaveriin. Hän oli kuitenkin ehtinyt käydä hakemassa leipomosta perinteiset lauantaiaamun sämpylät. Paperipussissa oli viesti meille myöhään nukkuneille. :-)Jonkin aikaa sitten naapurin mamma ja pappa sanoivat, että koska me muutetaan pian muualle, heidän täytyisi oppia leipomaan munkkeja itse. Perjantai-iltapäivänä toteutettiin suunnitelma. Mamma katsoi leipomista vierestä, kirjoitti itselleen ohjeen ylös ja ihmetteli, miten paljon munkkeja puolen litran taikinasta tuleekaan. Kesken paistamisen, kun hänen lautasensa oli kukkuraisillaan sokerissa kieriteltyjä munkkeja, mamma sanoi kiireisen kuuloisesti, että nyt pitää viedä nämä papalle, kun se jo odottaa alakerrassa ihan kärsimättömästi. Viisi minuuttia mamman lähdön jälkeen, tyttö juoksi portaat alas viemään vielä jotakin. Molemmat olivat jo syöneet monta munkkia siltä istumaltaan ja pyysivät, jos saisivat vielä muutaman. Tyttö vei vielä yhden lautasellisen lisää. Riittihän niitä. Puolen litran taikinasta tulee totta tosiaan monta... Ajattelin, että jos joku noin hurjasti tykkää munkeista, niin kyllä niitä kannattaa leipoa muulloinkin kuin vain vappuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti