Olenkin jo aiemmin kertonut, että meillä syödään syksyisin paljon pähkinöitä. Tämä syksy ei ole poikkeus. Muutama kilo on jo syöty. Viimeksi ostettiin ruokakaupasta saksanpähkinöitä. Yleensä syömme pähkinät tuoreena, mutta nämä vaativat pienen kuivatuksen. Joka päivä niitä maistellaan, koska jokainen jo toivoo niiden olevan syömäkelpoisia. Koska pähkinät eivät kuivamaan levitettynä näytä kovin sisustukselliselta, keksin, että muutama pieni hortensian oksa voisi juhlistaa kuivatusprosessia ja saisi pähkinälautasen näyttämään enemmän koristeelta kuin keskeneräiseltä...Työasioihin. Tänä syksynä täällä vilisee suomalaisia. :-) Parhaillaan kaksi ahkeraa talkoolaista tekee remonttia ja toiset kaksi ovat matkalla tänne suuntaan viikonloppuna. Yksi työharjoittelija on jo ollut pari kuukautta maisemissa ja jatkaa vielä jouluun asti.
Koululla on menossa lähetyskonferenssi. Syksyinen traditio sekin. Meille siihen liittyy hauska muisto. Aloimme aikoinaan seurustella yhden sellaisen syyskonferenssin jälkeen. Virallinen seurustelun aloitus silloin oli kampuspastorin tapaaminen. Kyllä meitä jännitti kamalasti odottaa tapaamisaikaa käytävällä, vaikka se keskustelu näyttikin sitten olevan kampuspastorin päivän piristys... Mutta sitähän me ei tietenkään voitu tietää etukäteen. ;-) Hauskoja muistoja. Samassa paikassa on ehtinyt tapahtua vuosien aikana niin monenlaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti