Hyvää uutta vuotta!

Vuoden viimeinen päivä. Aika kului niin nopeasti, että hyvä, kun ehdittiin mukana pysyä. Vuoden aikana ehti tapahtua kaikenlaista öljy-, WC-viemäri- ja tulvavahinkoa ja yksi murtunut nenäkin kuului vuoden saldoon. En viitsi tähän niitä tarinoita linkittää, koska muuten vuosi oli oikein onnistunut. Pienet satunnaiset sähellykset saavat tavalliset arkipäivät näyttämään juhlalta ja jälkikäteen epätoivoiset hetket enimmäkseen huvittavat. Huvituksen määrä tietysti riippuu hankaluuksien luonteesta. Kokemuksesta tiedän, että kaikki asiat eivät naurata pitkänkään ajan kuluttua, mutta tänä vuonna varjelluimme sellaisilta haavereilta.

Hyvillä mielin valmistaudumme vuoden vaihtumiseen. Saimme välipäivät reissussa ollessamme vatsataudin kuumeineen, joten tämäniltaiset sosiaaliset suunnitelmat menivät uusiksi, koska voimat ovat vielä hiukan vähissä, kuten myös ruokahalutkin. Nyt kaikkien joulupakettien avaamisen jälkeen tytöllä on muutama lisäosa Carcassonne-peliin, joten sen parissa lienee kuluvan muutama tunti. Sitten vielä joku perhefilmi ja uuden vuoden on aika saapua... Ilma on niin sumuinen, että raketit jäänevät näkemättä.

Lupauksia emme yleensä suuremmin tee. Suunnitelmatkin yleensä rajoittuvat vain muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin. Tuntuu hyvältä odotella ihan rauhassa tulevaa tietäen sekä kokonaisuuden, että myös pientenkin yksityiskohtien olevan ylhäällä hyvässä hallinnassa.

Siunattua vuotta 2012!

Hyvää joulua!!!

Alkaa olla aika siirtyä joulunviettoon! Kinkku (lue: 1,5 kg possupaisti) odottaa paistamista, vielä on leivottavaa ja laatikotkin pitäisi saada uuniin. Nyt jäi aika viime tinkaan tämän joulun valmisteleminen. Muuton vuoksi olisin tänä vuonna mieluiten kävellyt valmiiseen joulupöytään. Mutta nyt näin ja huomenna kaikki on valmiina. Aattona iltapäivällä saapuu työkavereita lapsineen joulukahville. Kaikilla meillä on sama tilanne, että omat oikeat perheet ovat kaukana, joten olemme sitten toisillemme hiukan kuin sukulaisia iästä riippuen sisaruksia, tätejä, setiä tai serkkuja.

Kuuman kaakaokupillisen myötä hyvän joulun toivotukset varmuuden vuoksi jo hieman etuajassa! Laitoin muutaman joulukortin muuttokiireiden välissä sukulaisille ja tutuille menemään, mutta en löytänyt kaikkia osoitteita siinä hässäkässä, joten osa jäi lähettämättä. Ensi vuonna onnistun toivottavasti paremmin.

Hyvää joulua!
Merry Christmas!
Frohe Weihnachten!

Makuuhuone

Tänään muutama valokuva meidän makuuhuoneesta. Se saatiin onnistumaan, vaikka kukaan ei uskonutkaan tähän ideaan. Otimme nimittäin kaikista pienimmän makuuhuoneen itsellemme. Huone on 206cm leveä, mutta 4 m pitkä. Sänky mahtui hiukan vinoon, joten se hiukan rikkoo tunnelimaisuutta, mutta sitä ei taida oikein näkyä kuvasta. Sänkyä vastapäisellä seinällä on vaatekaappi. Se oli uskomaton juttu, se mahtui melkein millilleen. Reunoihin jäi kahden cm raot seinään ja kattoon on kaapin päältä muutama sentti. Kaapit sai siis juuri ja juuri nostettua paikalleen pystyyn... Aika tarkka mitoitus koko huoneessa. Meni muutama tunti mallaillessa pohjapiirrosta paperille ennen muuttoa. Lopulta teippasin vanhan asunnon olohuoneessa maalarinteipillä lattiaan seinät viivoiksi, jotta pystyttäisiin katsomaan, miten toteutus onnistuu käytännössä. Kattoikkunassa on pimennysverho, joten uni maittaa, kun huoneen saa ihan pilkkopimeäksi. Ja sateella on kuin teltassa nukkuisi, kun ikkunaan ja viistoon kattoon ropisee...

Olohuonetta

Muutama valokuva olohuoneesta, kun ehdin lopultakin valokuvaamaan päivänvalossa. Hassua tässä asunnossa on se, että kaikki meidän huonekalut löysivät helposti luontevan paikkansa. Se ei ole mitenkään itsestäänselvyys, kun muuttaa, että kaikki sopii paikalleen... Matto on muuten äidin ja isän vanha. Se kulki puoli vuotta sitten tänne auton takana ja odotti muovipussissaan uutta asuntoa. Se sopii tähän kohtaan mielestäni juuri hyvin. Siitä tulee aikuisempi olo kuin räsymatosta. Lienee assosiaatiojuttu.

Seinistä sen verran, että omistaja joutui maalaamaan koko asunnon aikaisempien asukkaiden jäljiltä. Seinille oli esim. kiinnitetty teipillä lasten piirrustuksia, jne. Saimme itse ehdottaa värit. Pyysimme valkoista, jolloin omistaja oli ihan ihmeissään ja pelkäsi koko asunnon näyttävän kalpealta. Maalikauppias oli meidän kanssa samaa mieltä, mutta ehdotti, että yksi seinä olisi joka huoneessa vahvalla tehostevärillä. Valitsin kaksi väärää testeriä ja sitten kolmas onnistui isän avulla juuri oikeaan. Myyjä olisi valinnut kolme, neljä astetta tummempaa ja varoitteli, että nyt kontrasti voi olla liian vaalea. Pidin kuitenkin pääni, koska minusta täällä usein uusienkin rakennusten sisätilat on aavistuksen verran liian synkkiä, jotenkin surumielisen sävyisiä. Olemme molemmat tyytyväisiä ja omistajakin oli iloinen lopputuloksesta.


Tänään on tarkoitus vielä raivata tehovaihteella, joten kuvia luvassa seuraavina päivinä, jos aikataulut ja sää vaan sallii valokuvauksen...

Riisipuuroa ja lunta

Keitin aikaisin lauantaiaamuna kattilallisen riisipuuroa. Oli mukava istuskella ihan rauhassa keittiössä viltti hartioilla ja lueskella. Riisipuurossa on se hyvä puoli, että sitä keittäessä on parasta pysähtyä ja keskittyä vain yhteen asiaan, ettei puuro pala pohjaan. Ja koska toimitus kestää niin kauan, rauhoittua ehtii vallan mainiosti. Kyllä se maistuikin hyvältä kanelisokerin kanssa. Huomasin, että en ole tainnut keittää sitä kertaakaan vuoden aikana.

Riisipuuron jälkeen lähdimme lumikävelylle. Lunta nimittäin satoi perjantain ja lauantain välisenä yönä ohut kerros. Aamulla se oli jo puoliksi sulanut, mutta riitti sitä vielä sen verran, että se ilahdutti. Tyttö yritti tehdä lumipalloja eikä millään uskonut, ettei kaikenlaisesta lumesta tule palloja vaikka kuinka yrittäisi. Nyt on sää taas lämpenemään päin, joten joulusta ei ole tulossa valkoista. Plus kymmenessä asteessahan lunta ei ihan helpolla sada...

Quiitos

Kun saavuin aamulla luokkaan aloittamaan tuntia, taululle oli kirjoitettu punaisilla kirjaimilla: "hÿvaa päivan! Quiitos." Tämän syksyn teologian (seurakuntaopin) opetusryhmä on ollut ihan huippu. Opiskelijoita on ollut 7, mutta Australiaa lukuunottamatta kaikki maanosat olivat edustettuina.

Usein olen yllättynyt ryhmän kypsyydestä. Välillä ryhmässä ovat kaikki samaa mieltä, välillä taas täysin eri mieltä, välillä he provosoivat toisiaan puoliksi tahallaan, joskus taas tahattomasti, mutta aina he lähtevät luokasta hyvinä ystävinä. Materiaalia annoin lukukauden aikana enemmän kuin tarpeeksi, mutta itse tunnen oppineeni vähintään yhtä paljon.

Tämän ryhmän kulttuurien kirjavuuden ja siitä seuraavan mahdollisen törmäyspotentiaalin huomioon ottaen, on ihan käsittämätöntä, että joka ikinen tunti päättyi aina iloisessa ja vapautuneessa tunnelmassa. Aika helpotus opettajan näkökulmasta. Quiitos näiden maailmankansalaisten sisäiselle joustavuudelle ja terävälle kyvylle erottaa olennainen epäolennaisesta. Jos ekumenia tarvitsee tulevaisuuden turvaa, väitän, että joukossa ei ollut ketään, joka ikinä kieltäytyisi rakentamasta siltoja kirkkokuntien välille. Yhteinen usko yksinkertaisessa perusmuodossaan yhdistää kristityt silloinkin, kun perinteet ja tavat poikkeavat toisistaan.

Joskus sitä on niin ylpeä tästä porukasta! Tuntuu etuoikeudelta katsella kasvua aitiopaikalta. Oli hyvä lukukausi, ei voi muuta sanoa!