Palapelistä

Yöllä oli satanut, mutta aurinko paistoi kirkkaasti koko lauantaipäivän. Tarkoitus oli lähteä uimahalliin ja askarrella pieniä jouluideoita kotona, mutta kaunis sää voitti ja päätimme lähteä puistoon. Puut olivat kaiken värisiä ja pudonneita lehtiä oli paksu kerros monessa kohtaa poluilla... Lämmintä oli +15 asteen verran eikä tuullut ollenkaan. Kamera jäi kotiin, joten kuvasin kännykällä. Kuvat ovat väreiltään lähinnä sellaisia 1000 palan palapelin kuvia... Palapelien luontokuvissa näkee harvoin luonnollisia sävyjä.

Alkuviikon Suomen matka sujui hyvin. Perheen kanssa oli ihanaa. Opiskeluasioiden suhteen vältyin lähes kokonaan puhumasta ruotsia, joten se oli helpotus. Ymmärsin onneksi kuitenkin kaiken, mitä minulle puhuttiin. Selvisin muutenkin ihan hyvin ensikertalaiseksi, joten seuraavan kerran en ehkä jännitä ihan niin paljon. Tiedekunnassa oli lämminhenkinen ilmapiiri ja hyvin ystävällistä väkeä. Ikkunoista näkyi Tuomiokirkko. Inspiraatio varmaankin vain virtaa, jos saa käyttää toimistoa sellaisella näkymällä.

Oli myös yksi hymyilyttävä hyvänmielen yksityiskohta. Menin kansliaan allekirjoittamaan viralliset paperit. Kanslisti tarkisti sähköposteitse jo ennalta antamansa oppilasnumeron ja sanoi lähtevänsä hakemaan "kirjaa." Hän palasi takaisin kantaen valtavaa, paksua, vanhanaikaista opusta, kooltaan ehkä 65cmx50cmx12cm. Aikansa kellertäviä paksuja lehtiä selattuaan kanslisti löysi oikean sivun, johon hän oli jo alustavasti kirjoittanut minun tietoni lyijykynällä. Hän kumitti lyijykynäjäljet pois ja pyysi minua kirjoittamaan tiedot omakätisesti kuulakärkikynällä. Ihmettelin toimenpidettä, ja kanslisti kertoi, että kaikki opiskelijat yliopiston perustamisesta saakka ovat kirjoittautuneet (kirjaimellisesti) suuriin kirjoihin. Harmitti jälkikäteen etten kehdannut ottaa kirjasta kuvaa. Tuollaiset traditiot ovat hauskoja säilytettäviä.

Sain ohjaajan toiveet tulevien kuukausien varalle. Tekemisen loppumisesta ei tule olemaan pelkoa. Onneksi nyt on viikonloppu, joten saan hiukan koota ajatuksiani ennen kuin jatkan tästä eteenpäin...

Hameväestä

Olen jo muutaman vuoden elänyt sellaisessa illuusiossa, että feminismini on täysin mennyttä. Nyt sitten olen joutunut viime viikkojen aikana useammassa yhteydessä erilaisiin keskusteluihin, joissa olen huomannut kuulostavani lähestulkoon barrikadille kiipeävältä hameväeltä. Keski-ikää uhkaavasti, hitaasti, mutta varmasti, lähestyessä on tietysti ilahduttavaa huomatta, ettei "ytimekkyys" ole ihan täysin kadonnut, heheh.

Ei vaiskaan, mutta tänään tuli kieltämättä yliopistoajoilta mieleen eräs feministiprofessori, jonka luentoja joskus kävin ihan omaksi huvituksekseni kuuntelemassa. Hän oli mielenkiintoinen henkilö, jonka koko olemus huokui sellaista hiukan mustanpuhuvaa, yhteiskunnallista kapinaa. Se oli aika paljon liikaa sitä lajia minun makuuni. Huvittaa vaan, että enpä sitä näköjään itsekään pääse siitä aihepiiristä ihan kokonaan eroon, vaikken aatesuuntana feminismin kannattajaksi missään tapauksessa tunnustaudukaan ja barrikadeille nouseminenkin rajoittuu satunnaisiin kommentteihin.

Hiukan siis itseironiaa tässä koko jutussa. Miten se voikin olla, että joskus yllättää itse itsensä kaikista pahiten? ;-D

Pitkät kynttilät

Kynttiläkausi alkaa minulla aina tuikuilla. Ne tuntuvat syksyisiltä, mutta eivät vielä talvisilta. Kun sää viilenee tarpeeksi, lisään kynttilävalikoimiin pöytäkynttilät. Ostan lähes poikkeuksetta vain valkoisia kynttilöitä. Ne on helpompi yhdistää mihin vain, ja kokonaisuus säilyy silti neutraalina. Pitkät kynttilät ovat kuitenkin talven enne. Lauantaina pidin jo paksua villakaulaliinaa syystakin kanssa ja talvisaappaatkin ovat päässeet kenkälaatikosta jo useamman kerran ulkoilemaan.

Eilen pidimme suomalaisten työkavereiden kanssa vapaamuotoista kenttäpalaveria. Vieraita oli mukana myös, kun nyt oli talkoolaisia, työharjoittelija ja opiskelijakin mukana. Hyviä uutisia kuultiin työn etenemisestä hieman kauempanakin. Hauska yksityiskohta näissä meidän palavereissa on se, että niihin liittyvät myös saksalaiset, jotka kaikki tulevat sattumoisin samalta murrealueelta. :-)

Nyt on maanantaiaamu ja on parasta alkaa kiirehtiä...

Viikonlopun alku

Mies lähti juuri viemään muffinssivieraita lentokentälle. Tai ensialkuun paremminkin hotelliin kentän viereen. Olen näistä vieraista kirjoittanut muutaman kerran ennenkin. Miten sitä voikin yhdessä illassa jutella läpi sellaisen aihepiirien kirjon? Vähän niin kuin A:sta Ö:hön ja silti tulee lopulta sellainen tunne, että toivoisi, että aika ei olisi kulunut niin nopeasti. Kiva, kun kävitte, M&A!

Meidän "vieraanvaraisuus," jos nyt ihan virallista sanaa käytetään, on saanut viime aikoina hiukan järkyttäviä piirteitä. Milloin on vieraiden tullessa kaikki sängyt petaamatta, milloin on keittiö ihan täydessä kaaoksessa, milloin taas pyykit kuivumassa keskellä olkkaria, leipomukset taikinan asteella ja ruoka-ainekset vielä täysin laittamatta jääkaapissa... Pahimassa tapauksessa kaikki se yhtä aikaa ja jotakin muuta vielä lisäksi.

Periaattessa olen kyllä sellainen, että siivoan ennen vieraiden tuloa. Aina. Ajattelen, että niin on viihtyisämpää kaikille, sekä vieraille, että myös meille itsellemme. Ja yleensä olen ainakin puolivalmis tarjoilujenkin suhteen. Viime viikkoina olen kuitenkin ollut sen verran stressaantunut työhön liittyvistä kasaantuneista jutuista, että jos joku on sattunut näkemään kotimme "aidossa tilanteessa" ja ruoan raaka-aineet koskemattomina, se on tarkoittanut sitä, että en ole vierastanut sitä tulijaa nimeksikään. En tietenkään aio ottaa tällaista asennetta tavaksi, sellaiseen "rentoiluun" olisin ihan liian asiallinen luonteeltani. Mutta sanonpa silti varmuuden vuoksi teillekin, että jos joskus satutte tulemaan meille sotkun keskelle ja teille tarjotaan ensialkuun pelkkää kahvia sellaisenaan ja ruoan valmistuminen alkaa hitauden vuoksi näyttää jo melkein epätodennäköiseltä, ottakaa se kaikki pelkkänä kohteliaisuutena. Tiedätte siitä olevanne osa meidän Elämää.

Sisustuslehti ja kunnolliset suklaamuffinssit

Hauskat kaverit toivat Sköna Hem-lehden, joten voin nyt sitten rentoutua ruotsiksi kauniita sisustusideoita katsellen. On se hyvä, että vieraita kieliä voi treenata muutenkin kuin vain pänttäämällä sanalistoja ja kielioppia. Saa nähdä kauanko ruotsi-projektiin menee ennen kuin alkaa sujua. Tällä viikolla saamieni sähköpostien mukaan en nyt näytäkään voivan englannin avulla ihan kokonaan oikaista. Mutta asia kerrallaan. Ensin kannattaa ehdottomasti nautiskella tuosta lehdestä ja sitten ajatella vasta vakavampia.

Tyttö pyysi luokkakaverinsa leikkimään koulun jälkeen. Leivoin nopeasti suklaamuffinsseja. Niistä tuli herkullisia, vaikka muuntelin alkuperäistä muffinssiohjetta hiukan sen mukaan, mitä sattui kaapissa olemaan. Taikina kohosi hyvin ja maku oli voimakas.

Suklaamuffinssit (6 suurta)

2 munaa
1 1/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
> Vatkaa vaahdoksi.
75 g sulattua margariinia
1 dl kermaa
> Sekoita munasokerivaahtoon.
2 dl vehnäjauhoa
3/4 dl leivontaan sopivaa kaakaojauhetta
1 1/2 tl leivinjauhetta
> Sekoita kuivat aineet yhteen ennen kuin lisäät ne taikinaan.
Jos taikinasta tulee liian paksua, lisää siihen hiukan maitoa, jos taas liian ohutta, lisää hiukan peruna/maissijauhoja.
80 g tummaa suklaata pieninä palasina (veitsellä saa kätevästi lohkottua)
> Lisää suklaa taikinaan. Jaa taikina muffinssivuokaan aseteltuihin paperivuokiin. Paista 200 asteessa n. 20 min.

Tänään meni työpäivä lukiessa. Ei tosin sisustuslehteä, vaan kirjaa suullisen tradition vaikutusta evankeliumien kirjoitusprosessiin. Oli mielenkiintoista ja hyödyllistä. Huomenna on tiedossa kokeenvalvontaa ja luentojen valmistelua. Illalla tulevat vieraat, jotka toivat sisustuslehden. Taidan leipoa jälkiruoaksi samoja muffinsseja. :D

Syysväsymys

Eilen illalla väsytti niin, että menin nukkumaan jo puoli yhdeksältä. Luin ensin hetken aikaa ihanaa vanhan ajan kirjaa, jonka sain äskettäin, ja sitten nukahdin niin nopeasti, etten ehtinyt edes huomata.

Syysväsymyksessä tekisi mieli tehdä lintujen tyyliin - valita ensin hyvä paikka istua/tarkkailla elämää ja pöläyttää sitten höyhenet pulleaksi lämpökerrokseksi ympärille ja olla vain. En minä ikinä tosielämässä kovin pitkään ihan toimettomana jaksa olla, mutta väsyneenä sitä kuvittelee kaikenlaista. Oikeastaan sellainen hyödyllinen ja rentouttava toimettomuus on lähinnä sitä, että itse saa päätettyä, milloin pysähtyy hetkeksi ja miten sen pysähdyshetken käyttää. Sitten on taas virkeämpi olo jatkaa tarpeellisempia touhuja.

Oikeastaan se lintujuttu voisi toimia aika hyvinkin käytännössä muutenkin. Nehän monesti näyttävät jotenkin olevan kaikkien tapahtumien ulkopuolella istuskellessaan höyhenet pörheänä. Sellainen etäisyyden otto arkeen auttaa varmasti ja selkeyttänee ajatuksiakin, kun katselee niitä hetken aikaa hiukan kauempaa.

Ja sitten vitamiinit. Aloitin syömään niitäkin, vaikkei niihin nykyään enää uskotakaan.