Sheer nonsense?

Äskettäin luin jostakin, että joku lukija kritisoi jotakin itselleni tuntematonta bloggaajaa siitä, että hän keksii samassa asunnossa jatkuvasti "olevinaan uusia" sisustuksia vain pieniä muutoksia tekemällä. Ettei edes kuulema osta mitään kallista tai tee edes oikeaa remonttia tai mitään muutakaan todellista muutosta. Lopputuloksena moite kuulosti siltä, että hän bloggaa siis vain siitä, kun siirtelee vanhoja tavaroitaan... Heheh, hiukanko osui kohdalle? Ajattelin, että niin se varmaan on, että sisustamisesta pitää kyllä tykätä hiukan enemmän kuin se kritisoija taitaa tykätä, että jaksaa jatkuvasti vanhoja tavaroitaan siirrellä, noita tyynynpäällisiä ja torkkupeittoja vaihdella, asetella tavaroitaan ja miettiä taulujaan uuteen järjestykseen... 

Ymmärrän, että on ihmisiä, jotka sisustavat kerralla koko asunnon ja ovat sitten tyytyväisiä lopun aikaa. Pääasiahan on, että omassa kodissaan viihtyy. Itselleni taas se, että saan järkkäillä ja tehdä pieniä muutoksia, on juuri se juttu, mikä vaikuttaa paljon kodissa viihtymiseen. Sitten, kun on keksinyt jotakin uutta, on niin kiva vaikka istahtaa sohvalle teekuppi kädessä ja rentoutua nauttimaan. Voihan sitä rentoutuman istahtaa mitään muuttamattakaan, mutta kun ensin niitä pieniä juttuja tekemällä jo hiukan rentoutuu, niin sitten se teekin maistuu paremmalta. En taida osata tätä ajatusta tän enempää avata. Sitä kai joko tykkää "sisustelusta" tai sitten ei. Ja siitä tykkäämisestä riippuen siinä on järkeä tai sitten ei. Sama kai se, kunhan vaan jokainen viihtyy omassa kodissaan. Sehän se on se tärkein asia.

Mutta nyt on taas värit vaihtuneet. Kesälomalla H&M Home- kaupan alesta löytyi violetteja pellavarimpsutyynynpäällisiä. Olisvatko olleet kolme tai neljä euroa kappale. Pari viikkoa sitten Zara Homesta löytyi tuollainen keltainen samettinen kahdella eurolla... Tarpeeksi viime tingassa kun tekee löytöjä, niin hinnat näköjään putoavat sopivasti kellariin. Kuka muuten olis uskonut, että sinapinkeltainen ja tuollainen aubergine sopivat yhteen?

----   

Little while ago I read somewhere how a reader was critizising a blogger, whom I did not know, for constantly moving her things around and blogging about it without making any real changes like buying expensive furniture, renovating the house, etc... Hah, bit like me, I thought! I realized that probably one really needs to like decorating bit more than the person who was critizising does in order to move things constantly around, carry pillows and blankets up and down, fix centerpieces and think about how to swap the pictures on walls x amount of times... 

I totally get it, there are persons who decorate their place once and are happy with it for the rest of the time. The most important thing is to love one's home. For me though the fact that I may, and can, re-organize and re-decorate makes me feel more at home. From my point of view it's one of the nicest things that one can do being at home. And it's so perfect serene feeling to sit on the couch with a hot cup of tea after having made a small change. Obviously one could sit down without making any changes and enjoy that cup of tea alike. But for me, even the tea tastes better when the environment looks different again... Now that I try to explicate the matter, I realise that it does not really work out. I think it probably just comes down to whether a person likes decorating  or not. According to that it either makes sense to keep doing it, or it doesn't. It's fun to one and sheer nonsense to another. I think I leave it to that and just hope everybody loves their homes whatever they do or do not do.

And yes, you see right! The colors have changed again. The purple cushion covers are from H&M Home sales this summer and the yellow one from Zara Home. Who would have thought that a mustard yellow goes so well with deep aubergine?

Our easy dinners #3

Iltaruoan vuoro. Keitin tänään oman versioni minestrone-keitosta ja paistoin sen kyytipojaksi pellillisen pitsataikinaa. Tein ison kattilallisen, kooltaan ehkä jotakin 7-9 annosta.

Our easy dinners #3: Minestrone-keitto ja pitsaleivät

Kaadoin kattilan pohjalle oliiviöljyä ja kuumensin sen. Siinä välissä pilkoin kaksi porkkanaa, kaksi valkosipulin kynttä ja kolme sellerin vartta pieniksi kuutioiksi ja siirsin palat kattilaan. Pesin kaksi kourallista vihreitä papuja ja paloittelin ne sentin mittaisiksi paloiksi ja lisäsin kattilan nekin. Tuoreet tomaatit olisivat sopineet tähän hyvin, mutta nopeutin ruoan valmistumista kaatamalla kaksi purkillista tomaattimurskaa ja pari ruokalusikallista tomaattipyrettä tehosekoittimen kannuun. Surautin ne hiukan sileämmäksi ja kaadoin soseen vihannesten päälle. Lisäsin suurin piirtein saman verran vettä. Sitten vain suolaa, pippuria ja hiukan kasvisliemijauhetta. Oregano olisi ollut hyvää, mutta sitä ei nyt sattunut olemaan. Annoin keiton kiehua hetken aikaa ja sitten lisäsin vielä yhden kesäkurpitsan kuutioina. Pienensin lämpöä ja annoin hautua valmiiksi. Sillä aikaa tein pitsataikinan ihan perinteisesti, eli 250ml vettä, 20g hiivaa, teelusikallinen suolaa, teelusikallinen sokeria ja kolme ruokalusikallista oliiviöljyä ja sopivasti jauhoja. Taputtelin sen suoraan leivinpaperin päälle, annoin kohota hetken aikaa, ripottelin hiukan jauhoja päälle ja paistoin 225 asteessa. Kun pitsapohja oli paistettu, lisäsin vielä purkillisen valutettuja kidney-papuja keiton sekaan lämpiämään. Hiukan lisää suolaa ja pippuria ja se oli siinä. Helppoa, mutta maistuvaa.

Ostoslista:

porkkanaa

varsiselleriä

vihreitä papuja

valkosipulia

tomaattimurskaa

tomaattipyrettä

kesäkurpitsa

purkillinen kidney-papuja

pitsataikinaan: jauhoja, hiivaa

Vakkariaineksina:

suola, pippuri, oregano, oliiviöljy, kasvisliemijauhe tai -kuutio, sokeri

----

The first easy dinner this week is my version of minestrone soup. I decided to bake some pizza dough to it, to add some interest to the simple vegetable soup. I made a large pot of it, perhaps 7-8 portions. 

Our easy dinners #3: Minestrone soup with pizza bread

I diced two carrots, three stems of cellery, two gloves of garlic and two handfuls of green beans. Meanwhile I heated few tbs of olive oil in a cooking pot and threw the vegetables in and sautéed them for few minutes. Fresh tomatoes would have been great to use here, but I took a shortcut and poured two cans of diced tomatoes and 2tbs tomato puree into a mixer in order to get the texture bit smoother. I added the tomato mix and about the same amount of water to the vegetables and seasoned it with salt, pepper and some vegetable bouillon powder. Oregano goes perfectly with this, but I had none at home... I allowed it boil properly for few minutes and then turned the heat down and added diced courgette. Meanwhile I made a simple pizza dough with 250ml warm water, 20g of fresh yeast, 1tsp of salt, 1tsp sugar and 3tbs of olive oil. Once those where mixed I added enough flour to make a bouncy dough. Using hands I spread the dough on a baking sheet, allowed it to rise for perhaps 10 minutes, shifted some flour on the top and baked it in 225 Celsius degrees. Once pizza bread was ready I added a can of drained kidney beans to the soup and waited couple of minutes for them to warm up. Bit more salt and pepper if necessary, and that's it! So simple but so tasty.

Shopping list:

carrots

cellery

garlic

green beans

2 cans of diced tomatoes

tomato puree

courgette

can of kidney beans

For the pizza bread: yeast, flour

Regulars:

olive oil, salt, pepper, vegetable bouillon powder/cube, sugar

What a Sunday morning...

Alkaa olla sellainen fiilis, että tekee mieli sytyttää kynttilä aamupalan ajaksi. Pari pientä kukkaa ja kynttilä. Se on hassua, miten niin pienillä jutuilla päivä alkaa entistä paremmin. Tänään tarvitsin kyllä sellaista rauhallista aloitusta. Sunnuntaisuunnitelmat nimittäin muuttuivat yön aikana radikaalisti. Aamupalan jälkeen ensimmäinen lasti pesukoneeseen ja kylpyhuoneen mattoa pesemään... sen jälkeen kylpyhuoneen pesu seiniä myöten ja vielä on toinen koneellinen pyykkiä odottamassa. Arg, tytölle tuli oksennustautien oksennustauti pahimmasta päästä. Kuitumatosta en tiedä, miten sille käy, koska pestäväksi sitä ei ole tarkoitettu, mutta täytyy nyt vain toivoa parasta. Tarvittaisiin hellepäivä, että saataisiin se kuivaksi. Potilas on onneksi jo selvästi paranemaan päin. 

Parasta siirtyä muuhun aiheeseen! Tuollaiset taudit ja niiden seurakset, kun ovat hiukan turhankin elämänläheisiä, heh. Kesällä mietin muutamaan otteeseen tätä blogia ja sen tarkoitusta. Mietin, miten paljon täällä jääkään asioita kertomatta ja miten monta ajatusta sanomatta. Joskus on tietysti paljon syvempääkin asiaa mielessä, mutta aika harvoin viitsin kovin painavia ajatuksia julkaista. Tulin siihen lopputulokseen, että ehkä se on hyväkin niin. Jokainen somea lukeva varmaan jo nykyään ymmärtää, että useimmissa blogeissa on jonkinlainen aihepiiri, mihin jutut keskittyvät. Itselleni on luontevinta kertoa perheestäni, ruoasta, sisustamisesta ja DIY projekteista. Joskus jotakin työstäkin ja ulkomailla elämisestä, mutta noin niin kuin pääpainotuksena ovat sellaiset yksinkertaiset asiat, mitkä tuovat arjessa iloa elämään.

Tulin blogia pohtiessani siihen tulokseen, että päiväkirjamaisuus tässä ehkä saattaa kuitenkin hiukan hämätä. Se ehkä kuvastaa kirjoitustyyliäni parhaiten, vaikka en tätä blogia minkäänlaisena päiväkirjana pidäkään. Blogin kate on siis aika minimaalinen, jos oikeaan elämään vertaa. :) Valintani on siinä kohtaa täysin tietoisesti tehty. Usein nimittäin hiukan järkytyn siitä, miten paljon somea käytetään sellaisten asioiden jakamiseen, mitkä kaiken järjen mukaan kannattaisi mieluummin elää oikeiden ihmisten kanssa oikeassa elämässä. Siinä tapauksessa mielestäni tämän harrastuksen hauskuus kääntyisi minua vastaan! Tyylilajina, jos sen niin voisi sanoa, päiväkirjamaisuus on kuitenkin yksinkertaisesti helpoin ja luontevin muoto kirjoittaa, koska se ei vaadi sen tarkempaa tyylillistä pohdintaa. Joudun nimittäin kirjoittamaan arjessani niin paljon asiapohjaista tekstiä, että jos joutuisin blogin kanssa yhtään pohtimaan tyylillisiä seikkoja, niin jättäisin varmasti nopeasti koko harrastuksen.

Tilastosta näkyy, että blogin lukijoita on ympäri maailmaa jopa sellaisissa paikoissa, joista en tunne ketään. Kiva, kun käytte täällä! Toivon, että saatte hyvää mieltä valokuvista ja jutuista.

----

For the last few days I have enjoyed lightening a candle at the breakfast table. Few little blooming flowers and a candle, what could make a nicer morning? Today I really needed a good beginning. Last night our Sunday plans got pretty well mixed up as we woke up about midnight to our daughter vomitting the entire bathroom full. At that point, we did do some fast cleaning, but this morning I had to do few loads of laundry, wash the large carpet in the bath tub, wipe the walls and whatever else... It was the stomach flu of the century. Thankfully the patient seems well again though. I am sorry for being that graphic! I better move on to another topic now. 

During the summer I did some thinking concerning this blog. There are many things that happen and thoughts that never even get mentioned here. My style of writing seems as if I was keeping some sort of an online diary, but this is not it. It's simply the easiest format as it demands almost no stylistic considerations on my part. I have to write so much serious text in my daily life, that if I needed much editing for blog posts I'd soon quit this hobby entirely! As it comes to themes I prefer to write about, I usually keep it to family, food, decoration and DIY, like also the new banner above states. I also include some "living abroad" and work-related stuff here and there. Obviously, there could be more depth and also better coverage. However, the reason why I started blogging few years ago, was simply to record nice things in life. Those things that bring some extra joy to the daily life. Things that don't cost a fortune and easily are unnoticed at busy times, but which do make an ordinary day more enjoyable. Thus, it's my choice to focus on the light side of life in this blog. I could probably include some more serious theme here or there, but in general I feel that most deeper thoughts and some of those less funnier events everybody's life sometimes contains are best shared with real people in real life outside the social media.  Therefore, also in the future I'll most probably stick to what I have been already doing for some time.

I'm following the statistics and see that there are lots of readers even in places I don't know anybody from. I'm glad you are there and happy that you keep coming back! I hope the photos and texts inspire and bring joy!  

Seasonal fruit cake with ricotta

Löysin vanhasta Delicious-ruokalehdestä hedelmäkakkureseptin, jota piti tietysti kokeilla, nyt kun just on luumut, persikat ja nektariinit parhaillaan. Kakku tehdään pellille, joten se on helpoista helpoin tapa saada satsi isommallekin porukalle. Taikinaan tarvitaan 200g margariinia, 400g sokeria ja neljä teelusikallista vaniljasokeria. Ne vatkataan vaahdoksi ja lisätään kuusi kananmunaa yksitellen vatkaten samalla. Sen jälkeen lisätään 500g ricottaa. Lopuksi vielä 350g jauhoja, joihin on sekoitettu 3tl leivinjauhetta. Taikina kaadetaan pellille (mun uunipelti on hiukan syvempi ja pienempi kuin sellainen peruspelti, mitä tulee uuneissa mukana) leivinpaperin päälle. Taikinan päälle pilkotaan hedelmälohkoja sekaisin (persikkaa, nektariinia ja luumua). Paistetaan 180 asteessa reilut puolisen tuntia. Kun kakku on jäähtynyt päälle voi lusikoida vielä kuorrutusta, mikä tehdään 150g tomusokerista ja tilkasta vettä. 

Ricotan sisältämän laktoosimäärän vuoksi en uskaltanut itse syödä kuin pienen haarukallisen, mutta testaan seuravaksi, mitä tapahtuu, jos sen sijaan laittaa melkein saman määrän jogurttia. Uskoisin, että tulee ainakin melkein yhtä hyvää.

* Edit: Sori, unohdin, että viimeiseksi taikinaan lisätään vielä yhden sitruunan kuori raastettuna. Ja toinen huomio vielä, jogurtti toimii, mutta koska se on ohuempaa, sitä ei voi laittaa ihan yhtä paljon kuin ricottaa... 

Hauskaa viikonloppua! 

----

I found in an old Delicious magazine a fruit cake recipe that I just had to try as all plums, nectarines and peaches are just at their best. This one is made on an oven tray so it makes huge amount of pieces just at once. The dough goes like follows. Whip 200g of margarine, 400g sugar and 4tsp of vanilla sugar until fluffy. Add six eggs, one at the time. Add 500g of ricotta. Shift 350g of flour and 3tsp of baking powder. Add to the dough. Pour it on the oven tray covered with baking parchment. (My tray is slightly higher and smaller than the standard one that comes with the oven.) Wash and cut plums, nectarines and peaches into wedges and place them on the dough. Bake in 180 Celsius degree for bit more than half an hour. Once the cake has cooled, mix 150g of powdered sugar with bit of water and use a spoon to spread it on the cake. (I made some stripes.) It did taste good, but because of that ricotta and all the lactose it contains, I did not dare to eat more than one testing bite. 

Next I am planning to make the same with yoghurt and see whether it works out, too. I don't think anything can go wrong with that either... 

Edit: I'm sorry I forgot that one needs to add grated peel of one lemon as the last incredient to the dough. The second remark, I tested the recipe with yoghurt. It was fine, but since the texture of yoghurt is somewhat more watery, one should use bit less of it... 

Have a great weekend!

With an immediate effect

Keskiviikkona löysin ihanat mokkanilkkurit. Eilisaamu oli sumuinen ja kylmä. Tänä aamuna huomasin puussa ensimmäiset keltaiset lehdet... Ilmassa on kirpeyttä ja tuulikin on selvästi viileämpää kuin kesällä. Syksy astui voimaan ihan tuosta vain kerralla. Toivon kyllä edelleen helteitä. Useinhan satunnaisia, lämpimiä päiviä tulee täällä vielä lokakuun loppuun saakka, vaikka tietysti on niitäkin vuosia ollut, että ei ole tullut... mutta muistelen mieluummin niitä, milloin tuli. Valikoiva muistaminen on mukavampaa.

Tämä syksy menee suurimalta osaltaan tutkimusta tehden paria satunnaista työjuttua lukuunottamatta. Eilen sain pari pätkää suunniteltua ja hiukan kirjoitettuakin. Silläkin oli ainakin hetkellisesti nopea vaikutus. Illalla oli mukavampi olla vaan, kun oli saanut kirjaimellisesti jotakin aikaan. Koko projektin ongelma on laajuuden vuoksi se, että materiaalia kertyy kertymistään ja kaikki nivoutuu jollakin tapaa yhteen, mutta ennen kuin keksii, millä tapaa järkevimmin, niin ajatukset kiertävät kehää silloinkin, kun ei haluaisi ajatella yhtään mitään. Vaikka aamuyöllä. Loistava liikeideakin tuli  mieleen. Jos joku keksisi myydä jatko-opiskelijoille OFF-nappeja, niin siinä olisi varmaan miljoonabisnes. No, sen napin puutteessa täytyy varmaan kehittää joku siirtymä-tekeminen, millä saa päivän päätettyä. Lista keskeneräisistä ajatuksista toiminee ok, paitsi että hiukan pelkään, että jos aloittaa niin kirjoittamisesta ei tule loppua...    

----

On Wednesday morning I found wonderful suede ankle boots for myself. Yesterday morning was foggy and cold. This morning I saw the first yellow leaves in a tree... Air is crispy and even the wind shows clearly signs of fall approaching. It feels like this is a fall with an immediate effect. I am still hoping for few warm days though. There's hope until end of October, though admittedly, there have been years when those warm days never returned. But anyway, I prefer to remember those years when they did. Selective memory just feels better, doesn't it?

In spite of occasional work event here and there, I will be spending this fall doing research. Yesterday I managed to plan few sections and even write a bit. That also had an immediate effect. The evening felt bit nicer, when I felt that I was somewhat more in control of the matters... One problem is that the project is so large and material threathens to constantly accumulate. The second problem is that one begins to discover that some surprising things are actually connected together on levels one did not expect. Noticing that is one thing. Figuring out the HOW is yet another. That's the kind of thought that wakes one up too early in the morning when you are supposed to be deep asleep. Relating to that I have discovered a magnificent business idea. If somebody developed an OFF-button to switch off thoughts, all the doctoral students in the world would certainly cue to buy it. I guarantee the lucky one would easily make millions with it. As for me I better think of a fixed transition task that helps to end a day. First thing that comes to mind is writing a list of unfinished lines of thought, except it makes me worry whether I will ever see the end of it...      

A cake, an iPhone and a happy day

Miehen synttäreitä juhlittiin muutama päivä sitten. Tyttö leipoi kakun ja koristeli fondantin elintarvikevärikynillä. Niitä oltiin etsitty pinterestin innoittamana jo hetken aikaa. Hieno tuli, mutta tyttö oli sitä mieltä, että fondantin kannattaa antaa kovettua seuraavaan päivään, jotta kynillä kirjoittaminen olisi helpompaa. Ja nopeasti olikin sitten valokuvat otettu iPhonella ja laitettu whatsappin kautta perheelle... Ja kaikki olivat vähän niin kuin juhlissa mukana. :) 

----

My husband had his birthday few days ago. Our daughter made a cake and decorated the fondant with edible ink pens. We had been looking for those for quite a while since having seen them in Pinterest. It looked beautiful and was fun to make, but she said afterwards that it would be better to let the fondant dry out a bit before writing on it. The photos were quickly taken with an iPhone and shared with the family in Whatsapp.... so they could all sort of participate though being so far away. :)