Ikkunalaudalla

Vielä verhojen ripustuksen jälkeenkin jotakin tuntui puuttuvan keittiön ikkunalaudalta. Nyt löysin siihen sopivan lampun ihan pilkkahintaan. Se on kaupasta nimeltä Maisons du Monde. Siellä on kaikenlaista sisustustavaraa huonekaluista tekstiileihin ja astioihin. Suurin osa on ihan normaaliin hintaan, mutta joukossa on aina myös kivoja halpisjuttuja. Alkuperäinen idea oli kapea, mustaa metallia oleva jalka, mutta vaihdoin ajatusta nopeasti, kun huomasin, että sellaiset olivat hinnaltaan eri luokkaa. Kotona olin tyytyväinen, koska marmorinen ikkunalauta on ihan tarpeeksi steriili jo itsessään, joten sitä vasten metalli olisi saattanut näyttää liian kylmältä. Nyt on tunnelmaa keittiössä. (Kattolamppu tosin vieläkin puuttuu! Tunnelmavalaisimia on paljon helpompi valita...)

Viikonlopun tapahtuma

Muutamat aiemmin valmistuneista opiskelijoista ideoivat yhteisen tapaamisen. Ajatuksena oli sellainen "virkistyspäivien" tyylinen kokoontuminen. Mainonta ei oikein toiminut täysin, mutta aloitus oli hyvä. Tarkoituksena on tehdä kokoontumisista vuosittaisia ja kehittää konseptia ajan kanssa.

"Virkistyspäivä"-idean taustalla oli se, että monissa Euroopan maissa seurakuntien työntekijöille ei ole tarjolla minkäänlaista tukiverkostoa. Pastorin arkinen työ voi usein olla raskasta, jos ei ole toimivaa työtiimiä ympärillä ja kuormittua voi sen vuoksi, että itselle ei ole minkäänlaista tukea tarjolla. Ihmisten kohtaaminen, mikä on työn perusidea, on varmasti kaikista kuormittavin osuus. Jo pelkän elämänkirjon kohtaaminen päivittäin laidasta laitaan voi olla raskasta, mutta lisäksi siihen tulee se, että pastorin puoleen käännytään useimmiten vaikeuksissa. Iloiset perhetapahtumat, joihin osallistumisella on yleensä voimaannuttava vaikutus, ovat yleensä vain pieni osuus kokonaisuudesta. Tunnelmasta päivien aikana huomasi, että tapahtumalle on todellakin tilausta.

Yhteisten tilaisuuksien lisäksi lauantaina järjestettiin seminaareja, joista osallistujat saivat valita itselleen tarpeellisimmat. Yksi seminaari oli naisten kokemuksista seurakuntatyössä, toinen seurakuntatyön arkihaasteista ja kolmas väsymyksestä ja loppuunpalamisesta. Veljeni oli kutsuttu yhdeksi seminaaripuhujaksi, joten saimme samalla pitää häntä vieraanamme. Oli oikein mukava viikonloppu yhdessä!

Syreenin kukkia

Mies oli löytänyt jostakin kukkakaupasta ihanan kimpun, missä oli muutama syreeninoksa mukana! Kun tyttö tulee koulusta, leivotaan suklaisia sydänmuffinsseja. Illaksi mies on järjestänyt lastenhoitajan, joten jotakin erityistä lienee olevan tiedossa... On se kiva, että joku on keksinyt tällaisenkin juhlapäivän. Ja on se hyvä, että mies on sellainen kuin on. Hän kyllä muistaa aina kaikki juhlapäivät, mutta arkiset asiat ne vielä suuremman vaikutuksen tekee. Tunnelmaan on helppo päästä, kun juhlat kruunaavat muutenkin hyvää arkea.

Hyvää ystävänpäivää!

May my heart be like your heart...

Tänään vain pikainen teetaukoviesti:

Sunnuntaina kirkossa pastori puhui Daavidin elämästä. Ennen saarnaa kuunneltiin upea laulu. Aika mielenkiintoinen läpileikkaus. Sen verran vastakohtaisuutta, että herkkyys alleviivautuu melkein itsestään. Laulu sopii hyvin ystävänpäivän sydänteemaan ihmissuhteisiinkin liittyen, koska se mitä sisällä on heijastuu aina ennen pitkää myös ulos päin.

Leivät pussiin

Nyt kun on taas tavallinen uuni, olen innoissani leiponut muutaman kerran viikossa leipää. Tarkennukseksi kuitenkin, että tyttö tekee aina taikinan, minun tehtäväni on vain kaataa aineita kulhoon, muotoilla ja paistaa leivät. Yhteistyöllä siis. Sämpylätaikinasta saa kolme pitkulaista leipää, joten yhdellä pellillisellä saa koko satsin paistettua. Teen yleensä ihan perinteistä vaaleaa, johon laitan sekaan hiukan ruisjauhoja, koska täällä jauhovalikoimat ovat aika onnettomat. Pitäisi aina selvitä erikoistuneempaan kauppaan, jos haluaa jotakin muuta. Uuniin laitan paistamisen ajaksi kipollisen vettä, jotta kuoresta tulisi paksu ja rapea. Ongelmaksi on muodostunut, että jos leivän laittaa suljettuun pussiin tai rasiaan, kuori pehmenee. Tänään tarvitsin jotakin pientä käsityötä, joten ompelin pellavakankaiden lopuista leipäpussin. Ajattelin, että sellaisessa kuori saattaisi säilyä rapeana hiukan kauemmin, kun sen laittaa pussiin vasta jäähtymisen jälkeen.

Leipäpussin kyljestä paljastuu idea, joka oli tarkoitettu ruokapöydän tuolien päällystykseen. Kopioin Jane Austenin Sense and Sensibility-kirjasta kappaleen. Muuttelin kirjainten kokoa ja fontteja, jotta sivunmittaisesta tekstistä tulisi kauniin näköinen. Tarkoitus oli, että kertomus jatkuu tuolista tuoliin. Sitten ostin silitettävää tulostuskalvoa. Kaikki meni hyvin, kunnes ennen tulostamista huomasin, että teksti kääntyy peilikuvaksi. Tekstinkäsittelyohjelmassa, jota käytän, ei näyttänyt olevan peilikuvatoimintoa ollenkaan. Se ei tietenkään saanut antamaan periksi, vaan keksin, että voihan sen tekstin kirjoittaa itsekin rivi riviltä lopusta alkuun. Siinä meni tietysti jonkin aikaa, mutta sitten olin ihan ihmeissäni, kun silitin tekstin kankaaseen ja se oli väärinpäin kirjoittamisesta huolimatta väärinpäin! Ihan vitsikästä sinänsä, mutta se teksti vasta omituisen näköistä olikin, joten sitten päädyin tekstiilitussikokeilun kautta kankaanpainantaan... Silityskalvoideassa oli sekin hiukan vialla, että pinnasta tuli aika kumisen tuntuinen. Eli jos jostakin löytyisi mattapintaista, ohuempaa foliota, idea saattaisi toimiakin. Jos siis on se peilikuvatoiminto tulostamista varten.

Pyykkijuttua

Perjantain kunniaksi hiukan arkirealismia. Ensin positiivisesta näkökulmasta. Tässä asunnossa kylpyhuoneessa on kiinteät kaapit pesualtaiden alla. Loistoidea siltä, joka kylppärin suunnitteli. Tässä asunnossa on myös kodinhoitohuone, toinen toimiva ratkaisu. Se johtaakin positiivisesta siihen negatiivisempaan. Tänään on perjantai, mikä on positiivistä itsessään, mutta se on myös siivouspäivä. Ja tällä viikolla myös pyykkipäivä. Arg, mikä kasa taas ehti kerääntyä, kun en viikolla jaksanut iltaisin pestä koneellistakaan.

Hyvä silti siirtyä viikonloppuun. Viimeisenä kahtena viikonloppuna ei ole paljon ehtinyt hengähtää. Tänään alkoikin sitten jo iltapäivällä väsyttää niin, että olin nukahtaa kirkkoisien kirjoituksia lukiessani.

Rentoa viikonloppua!