Aloitus

Saapa nähdä, mitä tästä tulee. Aloitus on hyvä, mutta koska en (taas kerran) suunnitellut asiaa etukäteen loppuun saakka, piirsin vain alustavasti ne viivat, mitä ensimmäisenä tuli mieleen. Ja huomasin, että tarvitaan vielä muutakin. Inspiraatio ei vain iskenyt sen suhteen, että mitä muuta. Ajattelin, että teen nyt ensin siihen vaiheeseen saakka, että näen, mikä sitten on tilanne. Kuviota saisi olla kymmenenen sentin levyinen kaistale. Nyt olisi kätevää muistaa kaikenlaiset koristepistot. En muista, enkä viitsi opetella. Siinä menee aina jonkin aikaa ennen kuin "käsiala" alkaa tasaantua. Minusta ompeluksen pitää joko onnistua kerralla tai jätän sen mieluummin kokonaan tekemättä. Korjailen kyllä kärsivällisesti, jos korjaustyötä on sopivasti suhteutettu määrä lopputulokseen nähden. Jos taas näyttää että purkamista ja uudelleen turimista on loputtomasti, koko jutusta katoaa kaikki viehätys.

Se oli illan viimeinen ajatus. Nyt on parasta lähteä nukkumaan. Aloitin aamun poikkeuksellisesti klo 5:30 ja sain yhteentoista mennessä yhden luennon valmiiksi. Se tasannee alkuviikon aikatauluja sopivasti, joten aamu-unien uhraus oli kannattavaa. Tosin uhrasin unet vain siksi, että satuin heräämään liian aikaisin. Yksi vankoista aamuperiaatteistani (aamu-uniseksi/iltavirkuksi tunnustautuessa) on, että jos yhtään nukuttaa, unta kannattaa uhrata illasta, muttei ikinä aamusta. Mistä lie sekin on periaate kumpuaa, mutta hyvin se toimii. Ainakin suurimman osan aikaa. ;-)

Tusinarätti ja öljyn loput

Tusina on hiukan liioteltua. Mutta muistan kertoneeni viime kesän virkkausharjoitteluistani, jotka kääntyivät pelkkiin bamburätteihin. Tänään aloin pestä ikkunoita talon takaa (niitä, missä ei ole öljyroiskeita) ja etsiskelin vihreää pesurättiä. Yleensä vien märät pesurätit ensin parvekkeelle kuivamaan. Se lienee lentänyt tuulen mukana jonnekin, koska sitä ei löytynyt mistään. Ei silti mitään hätää. Hyvä oli, että tuli rättejä virkattua useampi kerralla. Tässä uudemmassa oli parempi värikin. Joskus on hyötyä, jos tekee liukuhihnalta. Yleensä ehkä ei, mutta näköjään rättien kanssa kyllä.

Talon omistaja tuli tarkistamaan öljyvahingon jälkiä. Luulen, että nyt alkaa asiat korjaantua. Sen verran järkyttynyt hän oli, kun näki kaiken päivänvalossa. Sisällä ei onneksi enää haise. Käytävällä kyllä, muttei enää meillä kotona. Ja autokin lähti puhtaaksi. Matot pitää vielä katsoa, mutta nyt on ainakin hiukan toivoa, ettei ihan pisimmän kaavan kautta tarvitse hoidella sitä hommaa.

Eniten tässä on ihmetyttänyt se, miten rennosti täällä suhtaudutaan luontoon pääsevään öljyyn. Eräs virkaihminen sanoi miehelle, että toivottavasti kohta tulee sadetta, niin ainakin osa huuhtoutuu veden mukana. Kyllä kai, mutta minne se sitten päätyy. Ei kannata ajatella asiaa loppuun, jos yhtään pitää puhtaasta luonnosta. Tulipahan tämäkin koettua - ei öljyjä suihkita pitkin seiniä ja katuja ihan joka päivä.

House Doctor kuvasto

Löysin tälläisen kuvaston selattavaksi. Ihania ideoita, asetelmia ja tavaroita!!!

PS. Öljyn haju on alkanut haihtua. Tai me olemme alkaneet tottua siihen. Toivon ensimmäistä vaihtoehtoa. ;)

Mustaa kultaa

Tältä näyttää olohuoneen ikkunat sen jälkeen, kun lämmitysöljyn tuojalle tapahtuu jotakin ja öljy suihkuaa kunnon paineella kadulle.

Aionko pestä ikkunat? En. Jos ei joku vakuutus tuota vahinkoa korvaa tai omistaja lähetä jotakin pesemään ikkunoita, niin meiltä ei enää katsella ulos puhtaiden ikkunoiden läpi. Kivinen ikkunalauta on ulkopuolelta ihan öljyinen. Ikkunoita ei voi avata saamatta öljyhöyryä sisälle. Puhdistaminen on jokseenkin mahdotonta sisäkautta, kuten täällä yleensä tehdään, koska ikkunat kääntyvät sisäänpäin. Eli sen jos tekee, öljy on seuraavaksi huonekaluissa ja lattiassa.

Katu on märkä n. 50 metrin matkalta talon edestä molempiin suuntiin. Ja auto tietysti haisee hirveälle, kun kengissä kulkeutuu öljyä matoille ja pahaa pelkään muuallekin.

Huumorin taju on täysin miinuksen puolella. Pahan kerran. Tänään voisin muuttaa muualle. Todellakin.

Mutanttia, keskeneräistä ja takapakkia

Vitivalkoisten tulppaanien joukossa oli mutantti, millä oli vaaleanpunaraitainen reuna. Se oli päässyt laatutarkastuksesta läpi. Ehkä siinä vaiheessa, kun kukan nuppu oli vielä enemmän vihreä kuin valkoinen, eikä vaaleanpunaista raitaa erottanut.

Aloitin tänä iltana pienen käsityön - pinkin tyynynpäällisen ja siihen valkoista kirjailua. Aikani ompelin ja jätin sen odottamaan toista päivää. Mietin kirjaillessani, että joku vapaamuotoinen ompeluseura voisi olla mukava harrastus silloin tällöin. Sillä tavalla esim. virkkaustaidonkin voisi saada edistymään. Jokohan olisin valmis siirtymään räteistä johonkin hiukan haasteellisempaan?

Käsitöistä puheen ollen, takapakkia tuli, kun lyhensin housun lahkeita reilu viikko sitten. Kaikki kävi kätevästi, kunnes ompelukone hullaantui. Jotakin selittämätöntä siinä täytyi tapahtua, koska se lähti yhtäkkiä ompelemaan ihan täyttä vauhtia itsekseen ilman, että edes koskin siihen. Kone lopetti vasta, kun napsautin virran pois päältä. Olen nopea, ja painan vauhtia yleensä täysillä, mutta minusta on silti mukavaa, jos kone tottelee käyttäjää. Hiukan kiire tulee syöttää kangasta, jos vauhtiin ei voi ollenkaan vaikuttaa... Täytynee etsiä joku liike, jossa ompelukoneita huolletaan.

Alkuviikko listattuna

* Kevään ensimmäiset pajunkissat ovat maljakossa. Oli jo käsittämättömän lämmintä siihen saakka, kunnes tuli taas kylmä. Ei sentään onneksi 'käsittämättömän' kylmä, mutta kuitenkin. Lämpimän jälkeen tuntuu kylmä entistä kylmemmältä.

* Tyttö oli ottanut kaapistaan vanhan tilkkupeittonsa sohvalle. Se on niitä yhden tillkutäkkikesän täkkejä. Tarkoitan sitä kesää, josta joskus kerroinkin, kun ompelin vain suoraa saumaa ja täkkejä tuli kerralla valmiiksi kolme. Vaaleanpunainen on välillä kaapissa, välillä käytössä.

* Vuokraisäntä oli päättänyt nostaa vuokraa ilman varoitusta kerrallalla 40€. Naapuri oli saanut samanlaisen kirjeen ja tuli kiukkuisena koputtamaan. Minä en jaksanut kiukkuuntua. Ymmärtäähän sen, että indeksit nousevat, mutta naapuri on siinä oikeassa, että nyt on hinta-laatusuhde ihan vinksallaan.

* Kävin kotiin tullessa hakemassa Ikeasta muutaman pussin karkkia. Vaahtokarkkisienet on ihmeellisiä, niitä tekee hurjasti mieli, mutta tulee kauhean paha olo, jos syö enemmän kuin kourallisen. Taisi mennä muutama liikaa, kun tuli tuokin kirjoitettua.

* Eilen hain rautakaupasta petsiä/lakkaa/vernissaa, mitä lie, en osannut päättää, kun valinnanvaraa olikin enemmän kuin odotin. Soittelin isälle samasta asiasta pari kertaa. On se vaan hyvä, että aina voi saada ohjeita. En muista, kuinka monta kertaa olen hänelle soittanut juuri nimenomaan rautakaupasta. Ensin isä kehoittaa aina kysymään myyjiltä. Minä vastaan aina, etten usko niiden täällä tietävän sen enempää kuin minäkään. Sitten isä sanoo, mitä kannattaa ostaa, miten se aine käyttäytyy, millä se laimennetaan ja millä sudit lopuksi putsataan. Voisin antaa teillekin puhelinnumeron neuvontapalveluun, mutta linjoille tulisi varmasti heti ruuhkaa, enkä minä halua joutua jonottamaan.