Lovely

Viikonloppuna olimme häävieraina Tukholmassa pienessä brittiläisessä kirkossa. Juhlat olivat upeat ja tunnelma välitön. Ihan niin kuin pariskunta itsekin, molemmat sydämellisiä, avoimia ja välittömiä. Eikö olekin kaunis pari?

Last weekend we were invited to a wedding in the tiny British chapel in Stockholm. The celebration was wonderful and the atmosphere very warm hearted. Just like the newly married couple. Both of them are very kind, natural and sincere. They are so beautiful, aren't they?

Karkkikaupassa

Irtokarkkia on aina ostettava. Mikä lie siinäkin. Irtokarkkeja ei saa kuin muutamasta kaupasta Belgiassa, joten Suomessa meinaa joskus hiukan päässä himmetä, kun näkee monta lokerollista erilaisia karkkeja kerralla. Tänään kävimme ostamassa irtokarkkeja. Karkkilakko ei ole enää ihan absoluuttinen, kuten otsikosta jo voikin aavistaa. Olen kuitenkin iloinen, etten enää syö niin usein enkä niin suuria määriä karkkia kerralla. (Tehosi se siis lopulta, joskaan ei ihan niin hyvin kuin olisin toivonut.) Tänään olimme kuitenkin hyvin maltillisia, eikä kukaan ostanut mielettömiä määriä.

Kotimatkalla muistui mieleen yksi karkkikauppakeikka vuosien takaa. Olimme tulossa joululomalle Englannista, jossa karkkivalikoima oli ihan onneton. Lensimme ensin Tukholmaan. Kiertelimme vanhassa kaupungissa odottaen iltalautan lähtöä. Löysimme tietysti irtokarkkikaupan. Kävelimme sisään ja otimme isot muovipussit ja lusikat käteemme. Hullunkiilto silmissä aloimme lappaa pusseihimme karkkia ja hihkuimme innosta, mitä kaikkia laatuja sieltä löytyikään. Maksoimme kassalla karkkimme ja lähdimme kävelemään laivaterminaaliin - karkkeja syöden. Terminaalissa jouduimme taas odottamaan - karkkeja syöden. Lopulta pääsimme laivaan ja löysimme hyttiin - karkkeja syöden. Lopulta minulla oli niin paha olo, että jouduin makailemaan muutaman tunnin, että tokenin. Ei sillä, että karkkien syönnin jälkeen ikinä olisi kovin hyvä olo, mutta viisas on se joka kuitenkin ymmärtää lopettaa ajoissa.

Saappaat

Keskustelimme pakkaamisesta ja saappaista. Ne on aina hyvä muistaa ottaa lomalle mukaan. "Miten sitä muuten voisi mennä isoisän kanssa kalaan tai kerätä metsästä niitä hattaroita...(muutaman sekunnin kestävä hiljaisuus) ...ei kun sieniä?" Myöhemmin selvisi, että niillä tietyillä sienillä on joku samantapainen nimi kuin hattarelli. Veikkasin kanttarelleja ja saapasjalka hymyili tyytyväisenä.

En nyt saanut tähän edes valokuvaa, koska ehdin ne saappaat jo pakata. Ollaanpahan taas valmiina kaikkeen. Jos nyt ei ihan hattaroihin, niin sienimetsään ainakin. Ja välillä syödään Hesburgerin pehmiksiä suklaakastikkeella.

Aamulenkillä

Vuoden kuumimman päivän yö oli lämmin. Heräsin jo puoli kuudelta, enkä saanut enää unta, vaikka kuinka yritin. Tuntui, että tästäkin päivästä on tulossa hikinen (ihmekös, koska ilmankosteus oli Brysselissä aamulla klo 5 BBC Weather:n mukaan 86%). Päätin lähteä kävelylenkille ennen kuin aurinko alkaa tosissaan paahtaa. Loppumatkasta oli jo liian kuuma, joten taputin itseäni olalle kiitokseksi siitä, että oli tullut lähdettyä.

Unikkoja

Kävelylenkkini varrella on pieni unikkoniitty viljapellon ja perunamaan välissä. Se kuuluu varmasti jollekin, joka ymmärtää kauneuden päälle. Joka vuosi tuo pieni muutaman neliön suuruinen mininiitty näyttää yhtä ihanalta. Se on hauskan tarkasti rajattu. Ihan kuin omistaja olisi päättänyt, että "luontoa" pitää olla, mutta se on pidettävä hyvässä ryhdissä.

Vuoden kuumimman päivän aamuna

Tästä päivästä odotetaan tulevan vuoden kuumin. Vielä, kun ulkona hiukan pystyi olemaan, söimme aamupalaa parvekkeella. Tyttö söi jääkaappikylmiä kirsikoita, minä galia-melonia ja voileipää. Löysin eilen marketin leipälokeroista ihan hyvää kokojyväleipää, taisi olla itse spelttiä mukana ja hiutaleita päällä. Parasta, mitä olen äskettäin onnistunut löytämään. Persiljaa otin kukkaruukusta. Ihmeellistä, miten se raikastaa voileivän peruspäälliset.

Tyttö pyysi, että harjoittelisimme samalla lauseenjäsennystä. Verbit on kuulema joskus vaikeita erotettaviksi. Kaikki lauseet onnistuivat ihan hyvin. Toivottavasti verbit jäävät hetkeksi syrjään, on sentään koulujen kesäloma. Lomalla riittää, jos osaa taivuttaa oikein sanat "uida" ja "syödä" suomeksi. Lisäksi minä lennän, sinä lennät, hän lentää, me lennämme, te lennätte, he lentävät ja lennetään, on tietysti eduksi.

Vielä muutama työjuttu ja sitten lomaillaan. Me lomailemme. Toivottavasti tekin.