Kaikenlaista / Miscellaneous

Vanhempani ovat aktiivisia ihmisiä. Aktiivisuudella tarkoitan sitä, että he eivät pysähdy ikinä liian pitkäksi aikaa paikalleen. Toivon, että minullakin on se geeni jossakin. Toistaiseksi ainakin se on erittäin tiukasti piilevänä, mutta ehkä se tulee esiin kunhan hiukan kasvan. Muistat varmaan lapsena toivoneesi tulevasi vanhempiesi kaltaiseksi. Minä toivon vieläkin. Varsinkin juuri tuollaisen korkeamman energiatason vuoksi. Tällä hetkellä he rakentavat saareen saunarakennusta. Tarvikkeet kuljetettiin sinne keväällä, kun jää oli vielä tarpeeksi paksu autolla ajamiseen. Nyt perustus on valmis. Ensi viikolla seinät alkavat nousta. Vanhempani työskentelevät täydellisenä tiiminä. On heillä tietysti ollut jonkin verran harjoitustakin yhteistyön suhteen. He juhlivat viime viikolla 34. hääpäiväänsä ja ovat muuttaneet x monta kertaa. En edes oikein muista sitä aikaa, kun he eivät rakentaneet mitään.

Odotellessa niiden ikiliikkujageenien esiin tuloa, otin viikon aika rennosti. Selkävaivojen takia toimintani rajoittui lähinnä keittiön alueelle ja saarnan valmistukseen. Saarnanvalmistukseen vähemmän selän takia ja enemmän siitä syystä, ettei inspiraatio virrannut kunnolla viimeisten työpäivien aikana viime viikolla. Selkä on kestänyt matkustamista paljon paremmin kuin osasin odottaa, mutta silti ei tuntunut kovin järkevältä ryhtyä rakennushommiin.

Kyllä, crocsit ovat tulleet jäädäkseen. Äiti osti ne heti lentokentältä, kun saavuimme kotimaahan. Käyttäjä on niistä iloisempi kuin mistään muista kengistään tähän asti. Itse inhoan niitä yhtä voimakkaasti kuin ennenkin, mutta luulen, että joudun taipumaan tässä tyyliasiassa. Otan sen harjoituksena tulevaisuutta varten. Uskon, etteivät crocsit ole viimeiset kengät, joita pidän kamalan näköisinä. Ulkomaalaisille lukijoille: Jos ihmettelet villasukkia, suomalaiset todellakin käyttävät niitä ympäri vuoden. Tässä näet, että ne sopivat jopa crocsien kanssa. Eikä täällä kukaan ihmettelisi, jos saapuisit kauppaan jalat tämän näköisinä. (Luulen, että se tässä onkin pahinta. Toivottavasti sinulla ei kuitenkaan ole juuri nyt crocsit jalassa. Jos on, niin älä ota tätä loukkauksena. Jokainenhan sanoo, että ne ovat mahtavat juuri mukavuuden vuoksi.)

My parents are active sort of persons. I mean they never stop for too long. I hope I have that genetic twist somewhere, too. It has not yet come out though, but perhaps it will when I grow a little. You remember hoping as a kid to become like your parents? I still do. For those higher energy levels for sure. At the moment they are building a new sauna building on the island. Material was transported there in the spring when the ice was still so thick you could drive there by car. Now the foundation is laid. The building will begin to take shape next week. They work as a perfect team. They have had practice though having been married for 34 years and moving houses x amount of times. I almost can't remember the time they didn't build something.

Now waiting for those perpetuum mobile genes to appear, I took a week rather relaxed. Due to my back I was limited to the kitchen duty and sermon preparation. The sermon preparation was less due to the back pain and more to the fact that inspiration did not flow fluently during the last working days a week ago. My back has taken the travelling much better than I expected, but it didn't seem clever to join the construction crew.

Yes, the crocs have come to stay. Mom bought them on the way home from the airport. The user is happier than with any other shoes in her entire life. I dislike them as fiercely as before, but I guess it is me who has to yield in this stylish matter. I take it as a training for the future. These won't be the last shoes I categorize as ugly. For the foreigners, if you wonder the wool socks, the Finns do use them around the year. As you see, they even go with the crocs. And here nobody would wonder if you showed up in a store your feet looking like these... (I think that's the worst part of it! Hope you don't wear them right now though. No offense if you do. Everyone here says they are superb in comfort.)

Kalajuttu / Fishing story

Täällä ei voi viettää kesää käymättä kalassa. Isä käännytti yhden pohjois-Irlantilaisen kalastajaksi. Hän suostui kahteen kalareisuun isän ja kalaleidin kanssa. Aika hyvä saavutus, jos huomioi sateen ja hyttyset, joita vesillä ei pitäisi juurikaan olla. (Rehellisyyden nimissä luulen, että suomalaiset eivät yksinkertaisesti huomaa ötököitä, koska niitä ON joka paikassa. Kuvittelu ettei niitä ole, ei kutita yhtään vähempää sitten kun ne purevat.)

Kalajuttukin tuosta viimeisestä kuvasta kehittyi. Kalaleidi kertoi melkein saaneensa kaksi ja puolikiloisen ahvenen. Se oli kuitenkin päässyt karkuun, mutta isoisä oli kuulema arvioinut, että sitä kokoluokkaa se oli ollut. Aikamoisia jättiläisiä kasvaa tässä järvessä. Et varmasti ole ennen kuullut, että ahvenetkin saattaavat olla niin suuria ja vielä hurjempaa, että sellaisia petoja saattaisi saada mato-ongella laiturin päästä. Pelottaisi melkein uidakin. Onneksi selvisi, että arvio oli ollut 250g. Kalaleidi kuitenkin uskoo omaan versioonsa, joten jos kuulet tämän tarinan livenä, niin eläydy täysillä. Hyvässä kalajutussa on aina vähän extraa. Se on osa tyylilajia.

One cannot spend a summer here without spending some time fishing. Dad converted one northern Irish friend to a fisherman. He agreed to accompany Dad and the fisher lady twice. Rather good achievement if you consider the rain and all the insects that are actually "not supposed" to hang around the boat. (Sometimes I think the Finns just don't realize the bugs, because they ARE everywhere. Imagining that they are not there, doesn't make you itch any less if they bite.)

The event in the last photo became a real fishing story. The fishing lady told she almost caught a fish that would have been 2,5kg. However, it had escaped, but the grandfather estimated the size. Quite a giant, I would say! You probably did not know that one could catch such a beast with a simple hook and worm. Well, me neither. It certainly makes a swimmer freak out. Fortunately we figured out that the true estimation had been around 250g. The fishing lady however believes her version of the story. If you happen to hear this live, just try to act amazed. A good fishing story has always something extra to it. That's the genre, you know.

Ihana luonto / Beautiful nature

On se Suomi vaan niin ihana!

Autoa ajaessa tuntuu, että metsä ei lopu ikinä. Taloja taas on niin harvakseltaan, että jos jäisi tien päälle, niin saisi kävellä jalat rakoille, jos ajattelisi hakea apua seuraavasta talosta... Luonto on täällä niin puhdas. Toivottavasti säilyy sellaisena myös jälkipolville.

Yhtenä päivänä silkkiuikku ui poikasineen vastarannalla, toisena päivänä sammakko istuskeli mökin pihalla. Oravakin kävi kyläilemässä lasten puumajassa ennen kuin katosi katajaan. Nostalgista - ihan oikeita luonnoneläimiä! Inhoan kyllä sammakkoja. Joskus ne tulevat mökkisaunaan sisällekin. Kannattaa katsoa jalkoihin, kun siellä kylpee.

Luonnonvaraiset eläimet näyttävät kuitenkin häiritsevän vähemmän, kuin esimerkiksi se meidän naapurin Kiljukaula-Aasi. Senkin jos päästäisi vapaaksi, niin se saattaisi olla aamuisin hiljempaa. Tai ainakin se menisi jonnekin muualle kiljumaan - ei sillä niin hauskaa siinä naapurin aitauksessa ole, että se siihen jäisi, jos vapaaksi pääsisi. Itseasiassa saattaisin kiljua minäkin, jos minut aitaukseen teljettäisiin.

Oh, how beautiful Finland is! The forrest never ends. There are so few houses, that if the car breaks and you think to ask for help from the next house, you'll probably walk until you get blisters at your feet. The nature is still so clean. I hope it will be preserved to the next generations. At the cottage we saw a bird family floating by one day. Another day a thick frog took a break in the garden. A squirrel made a visit to the kids' wood house. Rather nostalgic - free animals in the free nature... I actually hate the frogs though. They even come inside the sauna. You better watch your feet while bathing. It seems to me that the animals in the nature disturb less than the animals such as our neighbours' crazy donkey. Helping it to escape, could make him silent in the mornings. Well, at least he'd go somewhere else to scream.

Perillä / Arrived

Loma alkoi sateisissa merkeissä. Loppupäivästä tuli sentään aurinko esiin. Ehdimme jo ulkoilemaan ja tekemään vaahteraneniä. Ystävät olivat lomailemassa tässä samassa lomakohteessa, joten oli ihana jutella ja kahvitella. Ja varsinkin ihailla vauvelia joka oli kasvanut hurjasti viime kerrasta.

~

The holiday began in a rather rainy weather. Finally towards the evening the sun came out. We already spent some time in the nature and made "maple noses" for the fun of it. Perhaps it is something so Finnish that the idea does not translate at all... Have a try - I guarantee that you'll have a good laugh! Our friends from Yorkshire have the same holiday destination. It was fun to meet again. The boy looks very charmant! He has really grown since we saw him the last time.

Viimeinen työpäivä

Niin vaan tuli viimeinen työpäivä lopultakin... Aamu kului kesän viimeisessä palaverissa. Seuraava palaveri on juuri ennen lukukauden alkua. Nyt on koekysymykset syksyksi hyväksytty ja kurssisuunnitelmat palautettu.

Laukut on pakattu melkein valmiiksi. Aikaisin aamulla sitten vain menoksi.

Pupu Porkkanapää

Ompelija sai toisenkin käsinuken valmiiksi. Nimikin oli valmiina saman tien.

Jännitystäkin on tässä päivässä ollut. Jaana kävi viimeistä kertaa kahvilla ennen Suomeen paluutaan. Sovittiin ettei vielä hyvästellä, koska todennäköisesti näemme vielä loman aikana. Sitten vasta taloon muuttaneen naapurin 10-vuotias poika tuli kertomaan, että oli pudottanut avainnippunsa lukittuun postilaatikkoonsa ja ei päässyt enää sisälle. Eikä tietenkään tiennyt isänsä puhelin numeroa eikä mitään muutakaan hyödyllistä. Avaimet saatiin ongittua puolen tunnin kaivamisen jälkeen rautalangan avulla ulos, mutta sitten ei poikaa enää näkynytkään missään. Tyttö on nyt istunut ikkkunalaudalla melkein kaksi tuntia odottaen tulisiko poika takaisin ottamaan avaimensa, jotka jätettiin alakerran vanhalle pariskunnalle. Heidän ranskankielen taitonsa riittää paremmin selittämään asian...

Suoraan sanottuna en tajua, että joku jättää täällä sen ikäisen uuteen ja lähes tyhjään kotiin yksikseen koko päiväksi. Tämä alue on rauhallinen, mutta sen ikäisen lapsen ei ole silti turvallista olla yksin kadulla kovin pitkään. Ei ainakaan sen näköisenä, ettei kukaan kaipaisi häntä moneen tuntiin kotiin...