Maalaushommia

Meillä on portaikossa yksi monta metriä korkea seinä, mikä on koko ajan kaivannut maalausta. Siis ei maalia pintaan, vaan jonkinlaista taidetta. Aikani mietittyäni tulin siihen tulokseen, että jonkinlainen hillitty moderni väripläjäys sopisi siihen parhaiten. Nuo sanat 'hillitty,' 'moderni' ja 'väripläjäys' eivät kyllä ihan sovi näin kirjoittaessa yhteen, mutta tarkoitan kohtuullisen rajallisen väripaletin käyttöä, mutta silti riittävää kontrastia. Ostin rasiallisen akryylimaaleja, mutta vielä tarvittaisiin tuubi jotakin kivaa struktuuriainetta. 

Kanvaasin koko on 75x115cm, mutta en ole vielä ihan varma riittääkö se. Parasta olisi kaksinkertaiset mitat, mutta eiköhän tämäkin ole riittävän iso aloitukseksi, jos väriä vain tulee tarpeeksi. Kaupan suurimman kanvaasin kuitenkin ostin. Jos sitäkin suurempaa tarvitaan, niin sitten täytynee tekaista kehys ja pingoittaa kangas itse. En ole maalannut akryylimaaleilla mitään moneen vuoteen, joten parasta varmaankin, että teen yhden kokeeksi ja jos päässäni oleva idea on onnistuakseen, mietin koon uudelleen. 

Viikonloppu on muuten ollut ihanan rento, vaikken vielä päässytkään maalaushommien alkuun. Eilen tehtiin pari pikaista kauppareissua ja tänään oli aamukirkko, mutta siinä ne tekemiset olivatkin. Olin onneksi siivonnut jo torstai-iltana, joten ei mennyt viikonlopusta aikaa siihen. Joskus tarvitsee täydellistä off-tilaa. Nyt on vain katsottu pari yhteistä suosikkiohjelmaa ja tehty tytön kanssa tuhannen palan palapeliä Eiffel-tornin kuvalla. Syyslomalla suuntana on nimittäin Pariisi. Palapelin kuvalla kuulema pääsee jo hiukan sopivaan tunnelmaan. Mikäs ettei, sen avulla saa ainakin väsyneet ajatukset nollattua niin totaalisesti, että kovin montaa yhtä tehokasta nollauskeinoa ei taida olla. Uusin voimin uuteen viikkoon.     

Vaniljasta (ja mikromuovista)

Harvinaista herkkua! Viime viikolla leivoin satsin vaniljapullia. Hyvin tekivät nekin kauppansa. Kun seuraavana päivänä tytön kaveri tuli yhteistä koulutehtävää tekemään, iso lautasellinen pullia tyhjeni lasikuvun alta nopeasti. 

Vaniljasta puheen ollen, ehdin tässä jo poltella yhden vaniljaisen tuoksukynttilänkin. Se on ainoa tuoksukynttilälaatu, mitä Ikeasta olen ostanut. Muut ovat liian ötelöitä minun makuuni, mutta vanilja on vain kevyesti makea. Luin tosin äskettäin jostakin, että tuoksukynttilöissä pitäisi ehkä panostaa hiukan enemmän laatuun, koska kaikki versiot eivät välttämättä ole terveellisiä hengitettäväksi. Kuulosti loogiselta, että ihan halvimpiin tuskin käytetään parhaita aineita. Sen tietysti huomaan ihan jo peruskynttilöistäkin, että jo kynttilävahojen laaduissa on suuria eroja. Harmillista vaan on, että aina ei pakkausteksteistä saa mitään olennaista irti. 

Terveellisyydestä taas tuli mieleen, että uskomattomassa määrässä hyvälaatuistakin päivittäistä kosmetiikkaa on mikromuovia. Ihoni on herkkä ja olen jo muutaman vuoden joutunut ostamaan kaikki kasvoille käyttämäni puhdistusaineet ja voiteet apteekkityyppisestä kempparista. Suosin sellaisia hypersensitiivisiä sarjoja, missä ei ole hajusteita, eikä muutakaan allergisoivaa, koska muuten iho alkaa kirvellä ja punoittaa. 

Nyt sitten huomasin, että muutamista niistäkin tuotteista, joita käytän löytyy mikromuovia... En ihmetellyt, kun tuhansien tuotteiden listassa näkyi loputtomasti Niveaa, Dovea, Yves Rocheria, Essenceä, jne. Kuorintatuotteet näkyvine pienenpienine rakeineen ovat konkreettisin esimerkki, vaikka niitä kaupataankin milloin minäkin "merihiekkana." Mikromuovin käyttö ei kuitenkaan todellakaan rajoitu niihin. Yllätyin, miten lähes jokaiseen kosmetiikkatuoteryhmään mahtuu niitä käyttäviä tuotteita. Mikromuovia löytyy niin suihkugeeleistä hiusten pesu- ja hoitotuotteisiin, kuin myös voiteista ja meikeistä aurinko- ja deodoranttituotteisiin.

Tuotelistaa selatessani yllätyin vielä enemmän siitä, että jopa hiukan kalliimmissa (esim. Sensai, Caudalie, Shiseido ja Clinique) ja ns. terveellisemmiksikin profiloituneissa sarjoissa (esim. La Roche Posay, Vichy, Louis Widmer, Eucerin ja Bioderma) käytetään mikromuovia. Mikromuovit eivät ilmeisesti helposti allergisoi, ja kun tuotteen koostumus paranee, asiakastyytyväisyys lisääntyy nopeasti. Ajatuksena mikromuovin käyttö varsinkin suoraan kasvojen iholle tai silmien ympärille tuntuu silti aika epämiellyttävältä. 

Sitten tietysti ympäristöhaitat, ne ovat vieläkin suurempi ongelma. Pestessä tuotteiden sisältämä mikromuovi kulkeutuu huomaamatta veden mukana viemäreihin ja lopulta vesistöihin, koska näitä mahdottoman pieniä hiukkasia ei pystytä mitenkään keräämään talteen tai kierrättämään. Merien pieneliöt luulevat niitä ruoaksi ja syövät niitä veden pinnasta, ja pitkän kierroksen jälkeen lopulta ne kulkeutuvat kalojen mukana ihmisten lautasille... Ei kuulosta kovin mukavalta. Ei varsinkaan tällaisena aikana, kun melkein joka päivä jollakin uutissivustoilla on kuvia valtamerien muovijäteongelmista muutenkin. Mikromuovien kieltämistä kosmetiikkatuotteissa yritetään saada aikaiseksi, mutta sitä odotellessa täytynee etsiä uusia tuotemerkkejä ja olla tarkempana sisällysluetteloiden suhteen. Tässä yksi teemaan liittyvä artikkelilinkki. Tässä tuotelista, jota selailin.  

Kuvioneuletta ja vähän muutakin

Sain äskettäin syksyisen villasukkalähetyksen! Kokeilin tietysti heti kaikki läpi, sekä omani että tytönkin sukat... Öö, olinko muka jotenkin innokas, vai? :D 

Ensimmäisenä käyttöön pääsivät nämä ihanat viininpunaiset sukat. Muutenhan täällä taas näyttää sää lämpenevän takaisin +20 asteeseen, mutta laattalattia on kylmä kuin mikä, joten villasukat ovat juuri passeli asuste, vaikka muuten olisikin t-paitakeli! Vuosikausiin en muuten juuri koskaan vaihtanut töiden jälkeen työvaatteiden tilalle kotivaatteita, mutta nykyään näkyy varsinkin rennommat housut yleistyneen... Näitä kuvissa olevia juoksutrikoita varsinkin tulee käytettyä usein, mutta myös collegehousut ja kaikkien vihaamat legginssitkin menevät hyvin pitkän paidan/villatakin kanssa kotioloissa. Näköjään sitä tottuu mukavuuteen aika nopeasti.

Työviikko on taas pulkassa! Vauhti kiihtyy aina loppuviikkoa kohti, joten näin perjantaina iltapäivällä tuntuu tosiaankin siltä, että viikonlopun on aika alkaa. Viikkoon mahtui hyviä kirjoituspätkiä, riittävä määrä teologiaa, muutama ripaus käytännöllistäkin luokkakeskustelua, hermeneutiikan analyysiä, nelisenkymmentä powerpoint slidea, oppilaanohjausta, monen monta poskipusua ja kuulumisten vaihtoa. Niistä elementeistä on kelpo perusviikko tehty.

Juhlittiin me muuten erästä kihlapariakin. Keksimme mielestämme hauskan kihlajaislahjan. Ostimme lukkoliikkeestä kiiltävän, viininpunaisen laatulukon, johon kaiverrutimme liikkeessä pariskunnan nimet romanttisilla kaunokirjaimilla. Löysin paperikaupasta juuri sopivan kokoisen mustavalkoisen rasian lukolle ja kiinnitin rasian valkoisella rusetilla. Tämä lahja oli ihan vain pieni hassu muistaminen, mutta nimikoidun lukon vieminen ja kiinnittäminen johonkin yhteiseen Eurooppalaiseen lempikaupunkiin jatkaa lahjaa. Tapahtumasta muodostuu toivottavasti yhteinen mukava muisto, johon voi palata vuosia, tai jopa vuosikymmeniä, myöhemmin vaikkapa lasten tai lastenlasten kanssa. Siksi kannattaakin valita tarpeeksi laadukas, sekä aikaa että myös säätä kestävä, lukko. (Ja sitten vain toivoa kovasti, että pariskunta bongaa valitsemastaan kaupungista sellaisen sillankaiteen tai jonkin muun paikan, mitä ei kovin pian remontoida.) 

Rentoa perjantaita!

Syksyiset kuvat

Eräänä iltapäivänä hain tytön koulusta ja kotimatkalla otimme muutaman valokuvan. Aurinkoa oli hiukan liikaa ja syksyisinhän valo on muutenkin eri väristä, mutta kivoja kuvia tuli silti. En korjannut värejä tai valoa, vaan jätin kuvat sellaiseksi kuin ne kamerasta tulivat. Tyttö tykkäsi itse eniten ensimmäisestä kuvasta, mutta minusta toinen kuva oli kaikista ihanin. Taas on kasa erilaisia muotokuvia tallennettu muistiin. Lapset muuttuvat ja kasvavat sellaista vauhtia, että valokuvia ei voi koskaan olla liikaa. 

Tällä lukukaudella näyttäisi, että aika usein voin käyttää kaksi päivää viikosta opiskeluihin! Se tarkoittaa kyllä sitä, että ne loput kolme päivää ovat sitten aika pitkiä. En kuitenkaan valita yhtään, sillä tämä on moneen vuoteen ihan paras lukujärjestys, vaikka se taisikin syntyä sattumalta muiden ihmisten aikataulujen yhteensovittamisen tuloksena. Nyt on muutenkin niin kiva vaihe menossa, että ihan innostuin taas uudestaan! Väittäriprojekti on kaikkine vaiheineen niin pitkä ja työläs, että siinä ehtii käydä kaikki tunnetilat läpi innostuksesta turhautumiseen ja takaisin monta monituista kertaa.   

Omenapiirakka uudella tapaa

Viime aikoina on onnistanut uusien leivontaohjeiden kanssa! 

Huomasin Vaaleanpunainen hirsitalo -blogissa omena-toscapiiraan ohjeen juuri sopivasti ennen syyskuista syntymäpäivääni. Kun kakkutoiveita kyseltiin, laitoin whatsapp viestinä screen shot -kuvan vaaleanpunaisesta ohjeesta. Kaksi salamyhkäistä leipuria sitten paistoivat juuri sellaisen. Taisi muuten olla yksi mehevimmistä omenapiirakoista, mitä olen pitkään aikaan syönyt. Toscakuorrutus on hauska siinä päällä. Sellaista yllättävää sokerista mantelilasturapeutta, mitä harvemmin omenoiden päälle laitetaan. 

Tämä ohje käytti vaniljasokeria, mutta taidan seuraavan kerran, kun taas itse olen leipomisvuorossa, kokeilla lisätä myös ripauksen kanelia sekä taikinaan, että myös omenasiivuihin. 

Synttärit muuten kului tänä vuonna ilman minkäänlaista kriiseilyä! Onneksi ei ollut täysiä kymppejä tai viitosia. Sellaiset juhlapäivät ovat aina dramaattisemmalta tuntuvia kuin tällaiset tämän vuotiset, merkityksettömät, väliin jäävät numerot. Älä kysy mikä tähän on logiikkana. En tiedä itsekään, mutta se vaan on niin.    

Valkoiset kurpitsat ja värivirheet

Kuten tiedätte, valkoisia kurpitsoja en voi vastustaa. Oransseja olen ostanut joinakin syksyinä, mutta sitten palaan aina valkoiseen. Ajatuksen tasolla tykkään kyllä kovasti oranssistakin, mutta sitten en kuitenkaan niin paljon kuin valkoisesta.

Siitä tuli mieleen, että viime viikolla joku bloggari laittoi insta storyynsä kuvan kirkkaan oranssista neulepaidasta ja kirjoitti siihen yhteyteen jotakin raskaushormoneiden vaikutuksen alla tehdystä omituisesta ostoksesta. Itselleni kävi samalla tavalla vuosia sitten raskauden jälkeen. Tytön ensimmäisenä vauvasyksynä ostin jostakin syystä yhden kirkkaan punaisen ja yhden kirkkaan oranssin villaneuleen. Joka kerran, kun käytin niitä sain niistä kehuja. Piristyin kuulema silmissä, mutta ne katosivat silti kaapista heti sen syksyn jälkeen... Sellaiset värit ei vaan ole minua, vaikka muiden päällä niitä ihailenkin.

Mukavaa maanantaita!