Että pikkuinen kirpparikippo voi aina ilahduttaa uudestaan ja uudestaan! Näitä oli alunperin kaksi, mutta yksi ehti jo hajota aikoja sitten. Onneksi tämä toinen on kuitenkin sitkeämpää tekoa ja on toistaiseksi ainakin selviytynyt lähes päivittäisestä käsintiskauksesta. Ei se tiskaus siinä se vaarallisin uhka ole, vaan kuivaus. Täällähän ei tunneta ritilällisiä tiskikaappeja, joten tiskipöydällä on sellanen pienehkö kuivausteline, johon pinotaan astiat kuivumaan... Ei ihan paras vaihtoehto tämän muotoiselle astialle. Eikä aina tiskatessa viitsi joka välissä kuivata astioita pyyhkeeseen kesken kaiken, joten silloin tällöin pino kuivaustelineessä kasvaa vaarallisen korkeaksi. Siitä yhtä askelta suurempi, viimeinen vaara on pinon purkaminen. Sellaisesta läjästä, jos vetää väärän astian pois, niin tietää, että kohta kolisee. Milloin uhkaa leipäveitsi pudota varpaille, milloin kalahtaa kattilan kansi lattialle... Silloin tulee kuivauskaappia ikävä, vaikka täällä onkin vedessä niin paljon kalkkia, että pyyhekuivaus on kuin onkin paras tapa hoitaa käsin pestävät tiskit loppuun.
Ihan toista asiaa vielä hiukan. Huomasin, että köyhyysjuttu oli ilmestynyt tuohon sivupalkkiin suosittujen postausten listalle. Jotkut lukijoista ovat varmaan klikkailleet vanhoja postauksia. Siitä tuli mieleen, että olipa silloin onni, että se kotitekoisten leipomusten välttely oli silloin tytöllä joku ohimenevä vaihe, koska sen jälkeen ainoastaan ruisleivät ovat olleet noloja eväitä. Muut herkut alkoivat taas tehdä kauppansa ja sen jälkeen ei omia leipomuksia vierastanut tyttö itse eikä kaveritkaan... Siinä kävikin sitten ihan päin vastoin, kuten monesti olen kertonut, että viime vuosina herkuista vain kilpailtiin, kuka saa milloinkin maistaa jotakin tai tulla meille leipomaan jotakin. Että oli se hyvä, ettei tullut sellaisessa asiassa sopeuduttua. Kotona leipominen kunniaan. ;-)
----
It's incredible how this little bowl from the secondhand shop can cheer me up each time I use it! Originally I did have two of these, but now only this one is left. Fortunately this exemplar seems longer lasting, because so far it has survived well though it is in use almost daily. The actual doing dishes is not so much of a problem as drying them is. I tend to be a bit lazy in taking time to dry the dishes in between and frequently end up piling the cups and plates on top of each other on the drying rack into a barely manageable heap... Not a good method for a little fragile bowl I admit. ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti