Waiting for fresh hydrangeas and collecting memories

Niin siinä nyt sitten kävi, että talvisäilytyksessä ollut suuri hortensia oli joutunut joidenkin ötökköjen valtaamaksi. Myrkytyspuuhat eivät oikein innostaneet, joten roskikseenhan se meni. Kyllähän oikeat viherpeukalot varmasti saisivat sellaiset lähtemään, mutta minä ajattelin, että ehkä se on viisaampaa laittaa myrkkyyn kuluvat rahat mieluummin uuteen kasviin. Pitikin sattua. Se hortensia sentään kuitenkin kesti kaksi vuotta, joten oli sekin jo jotakin. Täytyy varmaan valita uusi samanlainen. 

Ilmeisesti nuo opiskelujutut vievät hieman melankolisiin tunnelmiin. Olen jo päivä- ja kirjakaupalla lukenut siitä, miten kirjallisuudessa puhutaan menneestä ajasta. Miten menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus liittyvät toisiinsa? Onko menneisyys tapahtuma, jakso vai tietty hetki? Onko historian ja kuvitteellisen tekstin aika erilaista? Ja miten menneisyys kertautuu vertauskuvallisesti nykyisyydessä, kun muistelemme historiaa eläytymällä siihen uudestaan? Entä muuttuuko menneisyys aina, kun joku sitä ajattelee, koska jokainen yksilö kokee menneisyyden hieman eri tavalla... 

No, sitten olikin kiva, kun hain tytön koulusta ja pidimme yhdessä pienen tauon katsomalla yhden pätkän Downton Abbeytä. Hovimestari Carson sanoi siinä hyvin taloudenhoitaja rouva Hughesille: "The business of life is the acquisition of memories." Niin se on, muistoja kertyy ja se on hyvä se. Tänään nimittäin toivoin hiljaa mielessäni pariinkin kertaan, että kaikki aina säilyisi elämässä juuri tällaisena kuin se nyt on. Mutta ajan tietysti kuuluu kulua, eikä sen pysäyttämisessä varmaan edes olisi kovin paljon järkeä. On kuitenkin hyvä koittaa painaa mieleensä kaikki ihanat asiat sellaiseksi suureksi muistojen varastoksi, mihin voi palata ajatuksissaan, jos joskus sattuu tulemaan toisenkinlaisia päiviä.

----

Now it happened! My big hydrangea which I managed to have for two subsequent years had got bugs during the winter. I am not much into poisoning insects so to the trash bin it went. I am sure somebody with a green thumb could have done something with it, but that someone is not me. I thought I better get a new plant and start from the beginning again. 

I suppose my studies are making me somewhat melancholic lately. ;) I have been reading about how the literature deals with the past for many days in a row. How are the past, the present and  the future connected? Is the past an event, a series of events or a moment? Is time different for historiography than it is for fiction? And how does the past metaphorically repeat itself in the present when we sort of re-live it by thinking about it again? Does the past even change every time somebody thinks of it, because every individual experiences it differently? 

Well, when I picked up my daughter from the school this afternoon we decided to take a break and watch the next Downton Abbey episode together. Though we have seen all the series many times through, it's still our BIG favorite. Today Carson the Butler said to Mrs Hughes: "The business of life is the acquisition of memories." That fitted well to my mood, because several times during the day I paused to wish that everything in life would always remain as it is now. Obviously one can't stop the hands of time, nor would there be any point to it. But it's always good to try to store all memories so that there is a stock of beautiful thoughts of the past to return to if one day should once look a bit different.  

It's all blue!

Nyt on metsät sinisenä! Halusin vain näyttää nämä valokuvat! :) Mukavaa viikonloppua!

----

Now the forests are blue! I just wanted to show you the pictures! :) Have a great weekend!

Blooming trees and that scariest unit of DNA

Kukkivat puut on kyllä ihania! Niitä on nyt just joka värisävyssä! Harmi vaan, että niin nopeesti kukat vaihtuu lehdiksi. Voisin nimittäin katsella kukkivaa maisemaa koko kesäkauden ajan!

Ihana, että taas on viikonloppu tulossa! Tämän tutkimusapurahakauden aikana olen kyllä iloinnut, että viikonloput on olleet ihan oikeasti vapaita. Välillä tietysti lukemista ja sellaista, mutta kuitenkin sopivaan tahtiin. Nyt olenkin miettinyt jonkin verran tässä opiskeluun keskittyessä myös yleistä ajanhallintaa ja koittanut keksiä ratkaisua, miten ne tavalliset arkiviikotkin saisi ajoitettua hiukan voimavarojen suhteen realistisemmiksi. Työn ja opiskelun yhdistelmä on varmaan jokaiselle sitä kokeilleelle hiukan työläs, varsinkin kun kyseessä on useamman vuoden projekti. Tykkään kovasti kaikesta mitä teen, joten kysymys on vain siitä, että keksisi keinot, miten aikansa jaottelee. Tosiasiahan se on, että jokaisella on vain se 24 tuntia ja seitsemän päivää viikossa. Siksi on ihan hyvä hyväksyä, että ihan ihmeitä ei kukaan viikko toisensa jälkeen pysty tekemään. 

Yhdesta asiasta kyllä silti tekee mieli hiukan valittaa. Sitä tuntee välillä muuttuvansa ihan introvertiksi, kun mieli pyörii tutkimusaiheessa aina kun työajatuksilta siihen kerkiää. Kerran säikähdin itsekin, kun tuli jopa sellaista mieleen, että voisin vaikka linnoittautua johonkin erämökkiin, enkä edes välittäisi jos en näkisi ihmisiä moneen viikkoon. Se oli aika pelottavan radikaalia. :D Kaikki minut tuntevat tietävät, että en ole ikinä inhonnut mitään muuta enempää kuin ajatusta jostakin ihmeen erämökistä ja sellaisesta epässosiaalisesta yksinäisyydestä! Kuka nyt sellaista haluaa, jos voi olla ihmisten ilmoilla ja ihmisten kanssa? Tuli kyllä mieleen, että onkohan mullakin kuitenkin jossakin kaukana DNA:n takareunassa joku sellainen tyypillinen yksinäinen erämökkigeeni. Sehän kun epäilemättä kuuluu standardisuomalaisen perimään. No, sellaista se on, joskus sitä ilmeisesti kaipaa vaan ajatusrauhaa. Hyvähän se on, jos sitäkin osaa ja uskaltaa itselleen järjestää. Jos nyt kuitenkin joskus päätyisin jonnekin erämökkiin, niin toivottavasti joku ymmärtää tulla hakemaan mut aika pian sieltä takaisin ihmisten ilmoille. ;) 

----

Blooming trees are just wonderful!!! Right now we have them in all colors! It's a pity that they don't bloom throughout the summer season, but flowers get soon replaced by the leaves...   

It's great that a weekend is again about to begin! I must say that during this research period I have enjoyed mostly having weekends off. Bit of reading here and there, but all in all I have felt rather relaxed. I have been thinking about time management, because all who have ever tried to put together work and studies know that it's not what you'd call a stress-free combination. I love what I do, but the fact is that everybody has only 24 hours and 7 days. It's important to take a full benefit of the time one has, but yet keep a balance in order to stay healthy and happy. And accept that nobody can work miracles week after week!

I do have one thing to complain about though. It seems to me that this combination makes me more introvert than I have ever been. One day some time ago, I schoked myself when a thought all of sudden occurred to me that I could get happily along in a remote cottage without needing to see anybody for few months. That's a scary thought, because I have never hated anything else more than remote cottages and such an anti-social attitude of adoring time alone. It occurred to me that perhaps somewhere in the edge of my DNA I might have that crazy lonely-remote-cottage-gene after all. Undoubtedly it is part of a standard Finn makeup, isn't it? :D Well, not to worry, that was only a passing thought, though scary it was! It's good to be able to organize time to think when you need it and also dare to be alone when necessary, but I am honestly not intending to head to any remote cottage anywhere. And I quite confidently assume that those people who truly know me will quickly come and get me back to the civilization should I ever attempt to do something like that. ;) 

A weekday dinner at the balcony

Nyt on näköjään tämä blogi muuttunut hiukan turhan ruokapainotteiseksi. Te varmaankin jo ihmettelette, että eikö me tehdä mitään muuta kuin syödä... :) Täytynee koittaa keksiä jotakin muuta sisältöä vaihteeksi. Viime viikkoina sää on ollut ihan mahtava. Melkein joka päivä on ollut yli 20 astetta, joten kevät on varsin hyvällä mallilla. Itse asiassa sipulikukat alkavat olla jo mennyttä ja kohta varmasti kukkivat puutkin ovat tätä menoa entisiä, mutta just nyt on ihanan näköistä! Meillä on muuten aika onni, että talon takana olevalta terassilta aukeaa siistit näkymät, täällä kun takapihojen puolelta voi löytää melkein mitä vain. 

Viime viikolla yhtenä päivänä oli niin helteistä, ettei tehnyt mieli edes laittaa lämmintä ruokaa. Kannettiin eväät terassille ja syötiin kylmiä lohiwrappejä. Ainekset olivat muutamassa minuutissa valmiina, joten ihan kirjaimellisesti fastfoodista meni tämä tarjoilu. Kylmäsavustetun graavilohen päälle ripoteltiin reilusti tillisilppua, kurkku leikattiin juustohöylällä ihan ohuiksi siivuiksi ja jäävuorisalaatti kevyeksi silpuksi. Wrapit voideltiin ensin sulatejuustolla (sitä saa nyt täältäkin laktoosittomana, jee!) ja sinapilla, missä on siemenet mukana. Sitten vain kalaa, kurkkua ja salaattia... Ai niin, tuo valkoinen kastike on jogurtista tehtyä salaattikastiketta, koska arvelin, että kurkkua ja salaattia jää syötäväksi enemmän kuin wrappien sisään mahtuu. (Se on helppotekoista ja maistuu raikkaalta salaatin kanssa. Aineksina on siis vain jogurttia, öljyä, etiikkaa, suolaa, sokeria ja yrttiseosta.)

Nyt on parasta jatkaa lukemisia... kirjakaupalla narratologiaa tällä hetkellä. Osa on suoraan hyödyllistä raamatun tulkintaan. Osa taas, hmm, hiukan vähemmän hyödyllistä, mutta mielenkiintoista kuitenkin.

----

The blog has become bit of a meal journal lately... You have probably began thinking that eating must be all we do. :) I'll have to think about some improvement soon. During the last weeks the weather has been gorgeous! For most of the days the temperatures have been up to 20 Celsius degrees and even beyond! I think it's safe to say that summer is on its way. Flowering trees might soon be only a memory, because the warm weather definitely speeds up everything. By the way, we are quite lucky with our terrace behind the house. Here you might find almost anything on people's backyards, but we actually have a rather pretty view to look at. 

One day last week the weather was so warm that I did not feel like cooking something warm. Thus, we decided to go for a homemade fastfood, gravad lax wraps, at the terrace. It was quick to prepare. I added quite some dill on the fish and sliced the cucumber and shred iceberg salad. We spread some fresh cheese (it made me lately so happy to find it lactose free, too!!!) and grainy mustard on the wraps and then filled them. The white sauce is a yoghurt salad dressing because I thought we had more salad and cucumber than would fit into the wraps. It's made with yoghurt, oil, vinegar, salt, sugar and herbs.

Now I better get back to reading... Loads of material about narrative theory. Some of it is directly useful for interpreting the Scripture, too. Some of it less so, but it's interesting anyway.   

Throwing a party

Tytöllä oli äskettäin synttärit ja nyt lopulta tällä viikolla saatiin hiukan ohjelmaa aikaiseksi. Keskenämme tietysti juhlittiin jo oikeana päivänä ja siskoni järjesti serkkubileet Suomi-loman aikana, mutta tällä viikolla saatiin työkavereita kylään. Meillä on tullut tavaksi juhlia työkavereiden lasten kanssa kaikkien synttäreitä. Lapset on kaikki hiukan eri ikäisiä, mutta kaikki toisilleen tärkeitä. Ja me aikuiset keksitään helposti juttua moneksi tunniksi, joten tunnelma on melkein kuin oikeissa sukujuhlissa. :) Tyttö leipoi itse varsinaisen täytekakun. Ehkä saan luvan tehdä siitä postauksen hiukan myöhemmin, mutta tässä nyt ensialkuun muutama cake pop. Tämä resepti on yksi parhaimmista, mitä tähän saakka ollaan kokeiltu. Mascarpone ei petä koskaan. :)

Vanilja cakepopsit

Kakkutaikina:

200g jauhoja, 2tl leivinjauhetta, 200g voita, 200g sokeria, 3-4tl vaniljasokeria, 4 munaa

Ensin sekoitetaan jauhot ja leivinjauhe yhteen. Vatkataan voi, sokeri ja vaniljasokeri kuohkeaksi ja lisätään munat voimakkaasti sekoittaen. Jauho-leivinjauhe seos lisätään ja taikina sekoitetaan tasaiseksi. Kakku paistetaan 180 asteessa kunnes se on kypsä. Paistoin omani metallisessa piirakkavuoassa, jolloin kakkusta ei tullut kovin korkea ja paistoaika lyheni. Paistamisen jälkeen kakku kumotaan. Kun se on jäähtynyt se murennetaan suureen kulhoon.

Mascarpone creme:

50g voita, 150g tomusokeria, muutama tippa vaniljaesannssia, 150g mascarponea 

Ensin vatkataan voi ja tomusokeri kuohkeaksi ja sitten lisätään vaniljaesanssi ja mascarpone ja sekoitetaan hetki, että massa on tasaista. Massa yhdistetään kakunmurusiin ja sekoitetaan käsin taikinaksi. Taikinapallo laitetaan 15 minuutin ajaksi jääkaappiin muovipussissa tai suljetussa rasiassa. Sen jälkeen taikinasta pyöritellään pienen lihapullan kokoisia palloja. Ne laitetaan leivinpaperin päälle. 

Kuorrutukseksi sulatetaan n. 350g valkoista suklaata. Kuorrutukseen on varmasti monenlaisia keinoja. Itse olen huomannut kätevimmäksi ottaa kahteen ruokalusikkaan hiukan suklaata ja käännellä palloa lusikasta toiseen, lisäten suklaata tarvittaessa välillä. Kuorrutuksen jälkeen työnsin taikinapalloon pahvipillin pätkän. Kun suklaa kovettuu, pilli tarttuu tukevasti paikalleen. Heti kuorrutuksen jälkeen voi lisätä nonparelleja. Nämä väärinpäin-cakepopsit säästävät leipurin hermoja aika tavalla, kun ei tarvitse pelätä tikkujen irtoavan, taikinapallojen luistavan tai kuivumassa olevien popsien kaatuvan... Sellaista cakepopsvahinkoa ei varmaan ole olemassa, mitä meille ei olisi sattunut.

Samalla reseptillä saa muuten tehtyä suklaisiakin. Kakkutaikinaan laitetaan silloin 170g jauhoja ja 30g kaakaojauhetta. Niitä tehtiin muistaakseni ennen joulua ja hyvin tekivät kauppansa nekin. Suklaa kovettuu päälle hyvin, joten silloin jätin tikut kokonaan pois, koska käsin syöminen onnistuu ihan yhtä hyvin.   

----

Our daughter had lately her birthday. We celebrated ourselves on the right day, but today it was time to have some kids over. We have this "family habit" with the colleagues that all kids birthdays are always celebrated together. These parties are important for kids and we adults have a good reason to get together for a proper chat... Our daugther baked herself a cake, but I am still waiting for a permission to post about it. :) Meanwhile, I'll show you some cakepops if you happen to need a sweet recipe for the spring celebrations. I think the mascarpone is the real secret for success! 

Vanilla cakepops with white chocolate

Cake dough:

200g flour, 2tsp baking powder, 200g butter, 200g sugar, 3-4tsp vanilla sugar (or few drops of vanilla), 4 eggs

Mix flour and baking powder together. In another bowl whip butter, sugar and vanilla until it gets fluffy. Add eggs and whip until smooth. Then add the mix of flour and baking powder. Bake in 180 Celsius degrees until ready. I baked mine in a brownie form, because that way the cake did not get too thick and baking time was bit shorter. Once baked, let the cake cool down. Then crumble it in a big bowl.

Mascarpone creme:

50g butter, 150g icing sugar, few drops of vanilla,  150g mascarpone

Whip butter and icing sugar until fluffy. Add vanilla and mascarpone and mix until smooth. Add mascarpone creme to the cake crumbs and mix until it forms a smooth ball of dough. Refridgerate in a plastic bag or a closed container for 15 minutes. Then form small balls of it and place them on a sheet of baking paper.

Melt 350g white chocolate and cover the cakepops in chocolate. I am sure there are million on ways for doing it, but for me it works best with two table spoons. I take chocolate to both spoons and then roll the cakepop from one spoon to another until it is covered throughout. Then attach the stick and place it again on the paper and sprinkle some decoration on it. This 'upsidedown cakepop' style really saves nerves... I think I have experienced almost every possible accident that you can have while making cakepops! Sticks not sticking, dough sliding, ready cakepops falling over or cluing to each other... This style is guaranteed accident-free and the stick gets solidly attached once the chocolate cools down.

By the way, you can use the same recipe for chocolate cakepops. Just use 170g flour and 30g of cacao for the cake. If I remember right, we made those around Christmas time. Then we did not use any sticks, because the chocolate dries actually so well that one can easily eat them just by hand, too.

A quiche with gravad lax & broccoli and some Chinese travelers

 

Viikonloppuna kokeilin perusquichen pekonin sijaan täytteeksi kylmäsavustettua lohta ja parsakaalia. Taikina siis ja täyte muuten ovat ihan tällä perusreseptillä (ilman muskottipähkinää ja persiljaa, mutta hiukan suolaa jo taikinaankin), mutta sitten vain 200g paketti kylmäsavustettua lohta ja kolmannes parsakaalista pieniksi kukinnoiksi leikattuna. Ei siis mitään etukäteen kypsentelyä, vaan kaikesta tuli juuri sopivaa uunissa. Salaattia siihen vielä ja lounas oli nopeasti valmis. Salaatinkastikkeeksi lorautin vain oliiviöljyä ja tummaa balsamicoa.

Matkailija palasi ja reissu oli ollut oikein onnistunut. Oli muuten todella hyvä se "yksinmatkustavan lapsen avustuspalvelu." Lennot maksoivat tietysti yli tuplahinnan, mutta kannatti ehdottomasti. Molemmilla kentillä saattaja sai viedä portille asti ja lapset otettiin koneeseen vasta viimeisenä, kun muut matkustajat jo olivat paikoillaan. Ei siis edes sitä perustungosta koneen käytävällä, kun jokainen koittaa yhtä aikaa nostella matkalaukkujaan ylös, jne... Perillä lapsen haki lentokenttätyöntekijä suoraan koneesta, käveli mukana hakemaan matkalaukun ja toi lapsen vastaanottajalle. Muutaman kaavakkeen täyttäminen, allekirjoituksia ja passintarkastuksia siinä mennen tullen, joten kaikki oli dokumentoitu viimeisen päälle. Toiseen suuntaan näkyi olevan paljon nuorempiakin lapsia yksin liikenteessä. Nauratti, kun tyttö kertoi, että kun hän istui avustajan vieressä Helsingissä lentokenttäbussissa matkalla koneeseen, jotkut kiinalaiset matkustajat olivat katsoneet häntä ja sanoneet toisilleen, että katsokaa, tuo tyttö matkustaa yksin. Ihmettelin, että oho, ne kiinalaiset siis puhuivat suomea? Kiinaahan ne, mutta ihan selvästi kuulema sanoivat niin. :) Tuli mieleen, että aika paljon puhuminen lopulta on kaikkea muuta kuin itse sanoja, kun kiinaakin voi tuosta vain ymmärtää noin sujuvasti ihan vain ihmisiä tarkkailemalla?!? ;) 

----

I baked a quiche on Sunday with "gravad lax" and broccoli. I followed a basic recipe and just replaced bacon with 200g of lax and 1/3 of broccoli cut in small pieces. I did not pre-cook anything, but just baked the quiche as usual. Only a mixed salad with some olive oil and dark balsamico was needed to accompany that one.

Our traveller returned safely and the trip had been lots of fun! We were very impressed by the unaccompanied minor service. From here the flights cost bit more than a double compared to the usual prices, but it was definitely worth of every extra cent. At the airport one could bring her until the gate by showing a special document. It was a Easter holiday season so to my surprise there were even quite a bit younger kids flying alone! The kids were the last ones to get on the plane after all the other passangers had already found their seats. So, even the typical jam when everybody rushes to lift their handluggage to the lockers was avoided... After landing the airport personnel picked the kids up from the plane and brought them to get their luggage. Then they were escorted to the guardians at tha arrivals hall. Some filling out of documents, couple of passport controls  and signatures both here and there, but that's the best thing that everything is well documented and precisely done! I had to laugh though, because she told that when she sat in the airport bus with the airport assistant who was accompanying her, there were some Chinese travellers who looked at her and said to one another: "Look, that girl is travelling alone!" I was so amazed that Chinese travellers spoke so good Finnish. It turned out, however, that they had spoken Chinese, but what they said was totally clear. :) How much of language is actually something else than the words spoken, because one can even understand Chinese so clearly just by observing people?!? ;)