Sachertortun oikopolku

Sachertorttu leivotaan oikeasti vaikeamman kautta. Keltuaisia ja valkuaisia erotellen, keksimurskaa taiknaan lisäten, jne. Saksalaisella (itävaltalaisella) tarkkuudella tietysti. Turhan työlästä, jos oikopolkuakin pääsee niin lähelle aitoa, ettei maallikko edes huomaisi eroa.

Tässä tämän pääsiäisen oikopolkuversio sachertortusta:

150g melkein sulanutta margariinia (ei haittaa vaikka ehtisi sulaa melkein nesteeksi...)
3dl sokeria
> Vatkaa hyvin.
4 munaa
> Vatkaa vimmatusti niin, että taikina muuttuu "kohtalaisen kuohkeaksi."
170g tummaa suklaata
> Sulata kattilassa miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen.
3/4dl leivontakaakaojauhetta
> Sekoita sulatettuun suklaaseen ja lisää taikinaan.
2dl vehnäjauhoja (+)
1tl leivinjauhetta
> Sekoita keskenään ja lisää vatkaten taikinaan. Lisää hiukan jauhoja, jos taikina vaikuttaa liian nestemäiseltä, mutta varo, ettei taikinasta tule sitkeää. (Jauhoelementti on aina suklaakakussa vähän niin ja näin. Fiiliksellä tulee paras koostumus, koska vehnäjauhoissa on niin paljon eroja, ettei uskoisi todeksi.)
> Paista uunin alaosassa 180 asteessa, kunnes taikinaa ei enää tartu puutikkuun.
> Jäähdytä leivinpaperin päällä ritilällä. Leikkaa jäähtynyt kakku kahdeksi kerrokseksi.
1 1/2 - 2 dl aprikoosimarmeladia (appelsiinimarmeladikin käy hyvin)
> Levitä runsaasti marmeladia kerrosten väliin.
200g tummaa suklaata
1 1/2 rkl margariinia
> Sulata samassa kulhossa pienellä lämmöllä mikrossa välillä tasaiseksi sekoitellen.
> Kuorruta sulatetulla suklaalla ja koristele haluamallasi tavalla.

Malta odottaa päivä tai pari ennen syömistä, koska "vanhassa kakussa" maku ja koostumus ovat ehdottomasti paremmat. Olin joskus leipomokahvilassa apulaisena. Sachertorttu oli melkein aina tiskin vanhinta ja siitä myytiin paloja monta päivää leipomisen jälkeen. Rehellisesti sanottuna joskus ajattelin sen olevan viikonkin vanhaa, mutta en ikinä kehdannut kysyä siitä iäkkäältä ja ystävälliseltä leipurilta.

Jos oikominen jää vaivaamaan, niin voihan sachertortun leipoa vaikeammankin kautta ja ne kananmunat erotella. Siinä tapauksessa sekoita keltuaiset kuten ylläolevassa ohjeessa. Vatkaa sitten toisessa kulhossa valkuaiset vaahdoksi ja lisää valkuaisvaahto varovasti taikinaan ihan viimeiseksi. Jos haluat lisätä sokerikakkukeksimurusia (niitä keksejä, mitä käytetään tiramisuun), korvaa osa jauhoista niillä. Murusilla tulee hiukan erilainen rakenne, mutta eroa ei jokainen edes huomaisi. Jos asiaan kuitenkin jaksaa niin perusteellisesit paneutua, niin voi olla, että kannattaa etsiä virallisempi resepti... Tarkoitukseni oli vain näyttää hyvin onnistunut oikopolku, jonka keksin lauantaina, koska en viitsinyt alkaa laskemaan suureen vuokaan tarkoitettua reseptiä pienemmäksi.

Pääsiäisaamuna

Tässä musiikkilinkki ylösnousemusaamuksi.

Pääsiäismunia puhaltamatta

Lauantaiaamun projektina pääsiäismunat. Kokeilin puhaltamisen sijaan uutta ideaa - lääkeruiskua. Munan tyhjennykseen tarvittiin:
a) vain yksi reikä "pohjaan"
b) vähemmän hermoja munien rikkoutumispotentiaalin vähenemisen vuoksi ja
c) ei ollenkaan puhallusvoimaa.

Viime viikonlopun reissussa (saksalaiset koristelevat pääsiäisenä yhtä paljon kuin joulunakin) löytyi kaupasta munien koristelumuovia. Muovit oli kuvioitu ja valmisteltu "putkeksi." Kananmuna vain sisään ja koko komeus hetkeksi kiehuvaan veteen, jossa muovi sulaa ja kutistuu sen verran, että se muodostaa tiukan kalvon munan ympäri. Jos munan on keittänyt syötäväksi, kalvon voi silti laittaa koristeeksi ja syödessä se vain repäistään irti ennen kuorimista.

Munaprojekti jäi viime hetkeen, mutta olen iloinen, että se tuli hoidettua. Jotakin askartelua on oltava. Minulle vaan ei inspiraatio yleensä oikein iske näiden perinteisten, "pakollisten," näpertelyjen kohdalla. Lääkeruiskeidea kuitenkin helpotti hommaa sen verran, että ensi vuonna kynnys aloittaa on ehkä matalampi.

Tietoiskuksi vaikka Trivial Pursuitin varalta, että keskikokoinen kananmuna sisältää noin 45ml täytettä. ;-)

Pitkäperjantaina

Maria osasi jo alkuvaiheista asti odottaa jotakin pahaa tapahtuvan, mutta ehkä raaka kuolema silti hiukan yllätti hänetkin. Niinkuin monet muutkin tapahtumissa mukana olijat.

Tässä musiikkilinkki päivän tapahtumiin liittyen.

Muotinäytös

Muutama viikko sitten etsimme ostoskeskuksesta koululaiselle kevätkenkiä. Kuten arvata saattaa, talven aikana melkein kaikki viimevuotinen on jäänyt pieneksi. Ostoskeskuksessa oli jotkut erityiset alennuspäivät ja muotinäytös oli luvassa myöhemmin iltapäivällä. Kuljimme lavan ja tuolirivien ohi ja lähdimme kotiin reilusti ennen hulinan alkua. Täällä tuollaiset tapahtumat muistuttavat markkinoita - musiikki ihan täysillä, hirveä töniminen ja häslinki.

Seuraavana aamuna tyttö pyysi, että seuraavan kerran menisimme vartavasten muotinäytöstä katsomaan. En edes ollut tiennyt hänen olevan kiinnostunut sellaisesta. Väärä kuvitelma, koska "sehän vasta mielenkiintoista onkin, koska sitten näkee, mikä nyt on muotia ja miten kannattaa pukeutua." En ole ajatellut, että me niin muodissa oltaisiin muutenkaan, että oikein näytöksiä tarvittaisiin... Enkä muista, että sen ikäisenä olisin ikinä edes kuullut "muotinäytöksistä." Koulun pihalla kuitenkin kuulema leikitään joskus luokan tyttöjen kanssa sellaista. Minä hyppäsin kavereiden kanssa välitunnilla hyppynarua.

Vastustamaton

Jotkut asiat ovat vastustamattomia. Esimerkiksi "vaahtopusut," kuten nykyinen saksankielinen poliittisesti korrekti sana kuuluu. Voi puraista, puraista, puraista ja puraista, ja koko komeus on vatsassa. Ja suussa on makea maku. Hiukan liiankin makea, mutta se kuuluu asiaan.

Jotkut ihmisetkin ovat vastustamattomia. Kuten esimerkiksi ystäviemme poika, joka pyysi, että mies heräisi katsomaan formuloita hänen kanssaan sunnuntaiaamuna isosta taulutelkkarista, kuten ennen vanhaan. Ja toinen, joka halusi pelata Vii:tä niin, että lopulta kaikki olivat ihan hikisiä. Ja kolmas, joka puki illalla päälleen henkselit tehdäkseen vaikutuksen pienimpään. (Se on kuulema juuri nyt tyyliä.) Ja sekin, jolle tuli kauhea itku, kun joutui lähtemään kotiinsa. Ja ne, jotka soittivat vielä illalla syömään lettuja. Ja toiset, jotka valvoivat yli puolen yön vain rupatellakseen niitä näitä. Ja aamulla vielä ne, joiden kanssa kaikki tapahtui samalla tavalla yhtä viihtyisästi kuin ennenkin.

Kävimme viikonloppuna juhlimassa entisen työnantajamme rakennuttamaa uutta kirkkorakennusta. Tilat olivat odotetusti huippuhienot. Parasta antia oli kuitenkin tavata kaikki ne ihmiset, jotka olisi voinut ottaa silloin sieltä lähtiessä mukaansa. Formulafani kysyi ainakin kymmenen kertaa viikonlopun aikana, milloin me muutamme sinne takaisin. Ei elämää tietenkään voi elää takaperin. Ei, vaikka kysymys tuli joka kerta niin syvältä sydämestä, että siihen melkein harmitti vastata aina samalla tavalla kieltävästi.

Oli hyvä fiilis käydä katsastamassa tilanne ja palata sitten taas omaan arkeen takaisin. Nykyiseen elämään, josta ihmetellen huomasin, ettei sillä ole paljoakaan tekemistä entisen kanssa. Elämä kulkee eteenpäin sykleissä ja se on pelkästään hyvä asia, vaikka vanhaan onkin kiva joskus aina hetkeksi palata. Palaaminen on hiukan kuin vaahtopusun syömistä. Pari haukkausta ja on tarpeeksi makea olo.