Kevätkukat ja PS 1&2

Parvekkeelle on aina saatava jotakin vihreää, kun kevät alkaa saapua. Orvokit ovat varmuuden vuoksi kylmää kestävää laatua, vaikka en varsinaisesti odottelekaan kylmempiä säitä. Sen verran hallaa voi kuitenkin aina tulla, että ei kannata liiotella kevätistutusten kanssa. Vaikka eipä tässä istutuksista voi juurikaan puhua, kun pudotin vain orvokit ruukkuineen sinkkiruukkuihin. Keltaisessa kulhossa olevalta kukalta, jonka nimeä en tiedä, irroitin muoviruukun, koska se ei olisi mahtunut kirpputorilta ostettuun murokulhoon.

Nyt voi kevät tulla - olen valmistautunut ottamaan sen vastaan.

PS 1. Useamman viikon talkoolaiset saapuivat viikonlopun aikana ja asettuvat parhaillaan taloksi. Tai ehkä asettuvat paremminkin työmaaksi, kun asuintalo valitettavasti muistuttaa enemmän remonttia kuin kotia ja töitäkin ehtivät jo aloitella. Tyttö on ollut ihan innoissaan mukavista kavereista ja toivoisi voivansa olla hoidossa yötä myöten. Kivasti sattui krookusloma juuri sopivaan saumaan. Eikö olekin paljon parempi nimitys lomalle kuin "hiihtoloma?" Ei kuulosta edes läheskään yhtä kylmälle.

PS 2. Parhaillaan on menossa avoimien ovien päivät. Porukkaa on liikkeellä tavallista enemmän, mikä yleensä näkyy syksyn uusien opiskelijoiden määrässä. Enemmistö tuntuu olevan tällä kertaa ranskankielistä väkeä. Kielien välinen suhdeluku aina vaihtelee miten milloinkin.

Kotona taas!

Viikonloppureissu anoppilaan onnistui hyvin. Hiukan oli ruuhkaa menomatkalla Luxemburgin kohdalla, mutta muuten saatiin mennen tullen ajaa raikkaan kevätauringon paisteessa. Lauantaina pääsimme kahdestaan kiertelemään kaupungille, kun tyttö vietti aikaa Oman kanssa.

Saksalaiset koristelevat kotejaan pääsiäisenä melkein yhtä paljon kuin jouluna. Kaupoissa oli suuret valikoimat kaikenlaista kaunista. Valitsin muutamalla eurolla rasiallisen käsinmaalattuja mustavalkoisia munia. Mustavalkoteema keltaisella höystettynä jatkukoon. Uuden sisustuslehden kanssa on mukava käpertyä sohvalle teekuppi kädessä.

Kotona taas. Viikko on alkanut. Orkidean nuput näyttävät lupaavalta. Aukenevatkohan ne jo tämän viikon aikana?

Syväpsykologiaa kukkakaupassa

Kukkakauppias myi minulle muutaman narsissin taimen. Hän kehui tämän lajikkeen olevan runsaskukkaista ja erityisen tuoksuvaa. Maksettuani ostokseni hän ihmetteli koululaisen kasvaneen niin paljon viime kerrasta. Pieni vihje sen suhteen, että en ole käynyt hänen kaupassaan ihan äskettäin.

Oikeasti pieniä liikkeitä kannattaisi tukea ostamalla säännöllisesti. En vain tykkää siitä, jos tulen niin tutuksi omistajan kanssa, että joudun kohteliaisuudesta ostamaan sellaista, mistä en pidä tai mistä en halua maksaa. Ja koska tykkään mieluummin näperrellä kukkajuttuja itse kuin ostaa niitä valmiina, ostaisin mieluiten vain raaka-aineet.

Tässä kyseisessä kaupassa, jossa myyjät ovat erittäin ystävällisiä, olen joutunut liikaa selittelemään ostoksiani. Siitä kiusaantuneena vaihdoin kukkakauppaa suurempaan, missä kukaan ei kysele mitä ostan, miksi ostan ja mitä aion tehdä. Suuressa kukaan ei välitä, kunhan vain kauppa käy. Se on tietysti ns. huonompaa palvelua, mutta onpahan asiakkaalla ainakin enemmän yksityisyyttä.

Ystävällistä myyjää suurempi ongelma taitaa kuitenkin olla se, että minulle itselleni tulee tunne, että olen selityksen velkaa. Siitä jos pääsisin yli, voisin taas alkaa käydä vanhassa kaupassa. (Ehkä. Tai ehkä en, koska isommassa on parempi valikoima ja tuoreemmat kukat. Nekin asiat ovat asiakkaan näkökulmasta aika olennaisia.) Joka tapauksessa voisin painaa delete-nappulaa ja poistaa itseltäni mokoman "selitystoiminnon" kokonaan. Sen poistosta olisi hyötyä joskus muuallakin kuin vain kukkakaupassa. Perimmäinen ongelma lienee se, että itse harvoin utelen keneltäkään mitään, joten en osaa suhtautua siihen luontevasti, jos joku ilmeillään ja eleillään tavallaan tuntuu vaativan minulta lisätietoa.

Hyvää (selittämätöntä) viikonloppua!

Suuri siivouspäivä

Keskiviikkoiltapäivä kului viihtyisästi suuren siivouspäivän merkeissä. Kaikki työntekijät ja oppilaat oli jaettu ryhmiin. Kolme tuntia joka puolella kampusta oli aika hulinaa ja lopuksi saatiin aito italialainen pasta-ateria ja jälkiruoaksi lättyjä ja jäätelöä. Tunnelma oli korkealla alusta loppuun saakka. Yhteistuumin päätettiin, että siivouspäivistä muutaman kerran vuodessa voitaisiin tehdä tapa.

Kaikki iltapäivän aikana ottamani valokuvat eivät onnistuneet, koska a) kuvattavat olivat liikkeessä tai b) kevätaurinko paistoi niin voimakkaasti, että osa otoksista ylivaloittui aavistuksen verran. Kummastakaan syystä en silti valita. Porukka oli hurjan ahkeraa ja aurinko paistoi ihanasti. Olisiko suurelta siivouspäivältä enempää voinut odottaa?

Museossa

Vein kollegan kanssa osan UT-kurssien oppilaista museoon. Oli mielenkiintoista. (Ainakin minusta.) Tosin pitkälti kaikkea muutakin kuin sitä aihepiiriä, mitä oli oppaalta tilattu. Museo on kaupungissa, jonka alueelta suurin osa materiaalista on löytynyt.

Selvisi sellainenkin, että kristinusko tuli alueelle jo n.350. Ensimmäisesta piispasta on ainakin jonkinlainen viittaus sille ajalle ja hautakin on löytynyt, johon ruumiit oli tavanomaisen polttohautauksen sijasta haudattu kokonaisina ruumiina poikkeuksellisesti ilman "viemisiä tuolle puolelle" sopivaan suuntaan ylösnousemusta odottamaan.

Ihmeteltiin vain, miksi yhtään vanhaa Raamatun kopion osaa ei ole löytynyt. Tuli tunne, että no, pitäisikö lähteä kaivamaan, koska jossakin lähistöllähän niitä on pakko olla, jos kaikki muukin on löytynyt samalta alueelta. ;-) Siinä olisi 'fieldtrip' tullut hiukan turhan kirjaimelliseksi käsitteeksi. ;-)

PS. Sitä piti vielä sanoa, että jotenkin tuo hautajuttu rohkaisi. Ajatella, että niin kauan sitten täälläkin on ollut kristittyjä, jotka eivät kokeneet tarvitsevansa mitään mukaan viimeiselle matkalleen. He olivat valmiita lähtemään, kun aika koitti.

Uusi yritys

Eilen satuin löytämään kirpputorilta kolme samanlaista lautasta. Viimeisimmälle sinikuvioiselle lautaselle kävi huonosti, mutta ajattelin silti yrittää keräämistä uudelleen. En tiedä olisinko muuten vaivautunut 3,50€/kpl hintaan, mutta koska minulla oli jo vitriinikaapissa kaksi samanlaista punakuvioista lautasta, ajattelin, että sehän olisi sääli jättää siniset jonkun muun löydettäväksi, kun voi itselleen saada viiden lautasen sarjan.

Selittelin kierrellessäni itselleni, että kolmesta lautasestahan me voimme syödä kolmestaan. Jos keksin sopivan liinan, voisin yhdistää siniset ja punaiset, jos vieraita on yksi tai kaksi. Jos syöjiä on neljä, voi laittaa kaksi kumpaakin väriä. Jos taas viisi, kolmas sininen päätyy pöydän päähän, jne.

Lautasia piti tietysti kokeilla heti iltaruoalla. Niinpä söimme niistä perunamuussia ja tytön tekemiä lihapullia. Tuli ihan mieleen mummola. Mummillani oli vaaleanpunakuvioisia lautasia. En muista, olivatko mummin lautaset juuri tätä sarjaa. Samantyylisiä ne joka tapauksessa olivat. Yleensä niistä syötiin perunoita ja karjalanpaistia. Ehkä joskus jotakin muutakin, mutta ainoastaan karjanlanpaisti on jäänyt minun mieleeni.

Nyt minulla joka tapauksessa on jonkinlainen konkreettinen muistoesine mummista. Ei muistoesineen aina tarvitse olla suoraa perintöä, joskus riittää pelkkä ajatuskin, mikä yhdistää esineen ja ihmisen. Ei muistamiseen kuitenkaan tavaroita tarvita - ei mummia tai mummin juttuja muutenkaan voi unohtaa.