Syksy???

Kesäfiilis meinasi kadota postilaatikosta löytyneen laderoute -syyskuvaston mukana. Ihania syysvaatteita ja sääkin ulkona kolea ja tuulinen. Tuli hetkeksi ihan sellainen olo kuin joskus koululaisena elokuussa - tekisi mieli mennä Tiimariin ostamaan uusia kyniä.

Ilahduin kyllä kovasti, että matalakantaisia saappaita näkyy melkein joka aukeamalla. Sellaiset odottavat onneksi kaapissa viime talven jäljiltä. Joudun tosin käyttämään ne suutarilla. Se on kuitenkin pieni vaiva verrattuna uusien kapeavartisten saappaiden etsintään. Kapea sääri on niin totaalisen säälittävä kaupassa, kun jokaisen saappaan varteen voisi työntää koko käsivarren jalan lisäksi...

Väriyhdistelminä näytti pitkälle olevan erilaisia ruskeita, petroolin/savun sävyä ja luonnon vaaleaa. Jotakin vihertävän keltaista näkyi välissä piristykseksi. Pienikuvioisia ja ruutukankaita oli muutamia, mutta suurin osa vaatteista oli yksivärisiä. Paljon legginssejä, rypistettyjä polvisukkia ja paksuja sukkahousuja. Mekkomaisia yläosia.

Ihan hienot kuvat, mutta turhaa paperin tuhlausta lähettää kuvastoa minulle. En kuitenkaan tilaa postimyynneistä mitään. En osaa valita pelkän kuvan perusteella, vaan joudun joka tapauksessa lähettämään kaiken takaisin. Kokemusta on.

Nyt pitää ravistella syksyfiilis pois, että pääsee lähtemään kesälomalle. Helle takaisin, kiitos!

BBQ:n kaveriksi - 2

Tein tänään lihavartaiden seuraksi papusalaattia. Tyttö sanoi, että voitaisiin syödä kokonainen viikko samaa ruokaa. Kuvittele, jos saisin samanlaisen kehun jollakin perunaruoalla. Luulen, että pyörtyisin yllätyksestä.

Papusalaatti

450g papuja (leikkaa päät pois ja keitä lähes kypsäksi)
1 punainen paprika (leikkaa suikaleksi)
3 kevätsipulia (silppua ohuiksi renkaiksi)

Papujen kypsyessä laita paprikasuikaleet ja keväsipulirenkaat salaattikulhoon. Lisää reilusti suolaa ja pippuria, oliiviölyä ja tummaa balsamicoa. Lisäksi laitoin metsämarja- balsamicokastiketta, siinä on makeahko etikkainen maku. Kun pavut ovat kypsiä huuhtele ne kylmällä vedellä nopeasti ja lisää salaattikulhoon. Lisää suolaa, pippuria, öljyä ja balsamicoa ja balsamicokastiketta maun mukaan. Murskattu valkosipulinkynsi olisi myös hyvää sekaan, mutta minulta oli valkosipuli lopussa. Salaatti voi seistä jonkun aikaa huoneen lämmössä ja maku syvenee.

Se metsämarja- balsamicokastike on paksuhkoa, tummaa siirappimaista ainetta. Yhdet vieraat toivat sen alkukesästä tuliaisena. Sitä voi käyttää sekä suolaisiin, että makeisiin ruokiin ja jälkiruokiin. Hauska uusi tuttavuus.

Nyt on taas vatsa täynnä. Laihtumaan ei päästä, mutta ainakin voimme lohduttaa itseämme sillä, että oliiviöljyä suosivat ihmiset eivät kuole niin helposti ainakaan sydänkohtaukseen.

Alennusmyynneistä kevyesti

Luin äskettäin vanhasta Kodin kuvalehdestä hauskan tekstin:

" Mies maksaa kaksi euroa yhden euron hintaisesta tavarasta, jos hän tarvitsee sitä. Nainen maksaa yhden euron kahden euron hintaisesta tavarasta, jota hän ei tarvitse, mutta joka on alennusmyynnissä."

Kuten jo kirjoitin, en sortunut tuohon naisten mokaan tällä kertaa. Saattaisin silti allekirjoittaa väittämät, vaikka ne ovatkin ärsyttävästi stereotypioita. Nainen ymmärtää, että täyttä hintaa ei kannata ikinä maksaa turhasta, mutta turhakin voi olla kivaa vaihtelua, jos sen saa ihan halvalla. Mies taas tuskin on niin innokas shoppailija, että jaksaisi joka kerran vertailla kaikki mahdolliset hinnat. Tarvekin voidaan tietysti määritellä monella tapaa. Joskus ei todellakaan ole kaapissa MITÄÄN päälle pantavaa. Joskus taas yksinkertaisesti väsyy odottamaan tai käyttämään "romua" ja on PAKKO ostaa/uusia se jokin heti, eikä vasta ensi viikolla. Siinä mielessä molemmat väittämät saattavat päteä sekä miehen, että naisen kohdalla.

Paras selitys sille, että ostaa kalliimpaa kuin mitä oli suunnitellut, on se, että uskoo tarjouksen olevan "viimeinen mahdollisuus." Silloin voi olla iloinen, että sai tuotteen vielä vanhaan hintaan. Tämä on saanut minut muutaman kerran nikottelemaan, varsinkin kun yleensä silloin on kyse elektroniikasta, joka on tunnetusti kehittyy niin huimaa vauhtia, että alennuksessa on aina hyviä tuotteita. Seuraavalla viikolla voi oikeastikin löytää jotakin vielä parempaa. Sitähän ei tiedä ihan varmasti, mutta mikään ostos 100% varmuudella ei ole "elämän ainoa mahdollisuus." Tähän voi tietysti nainenkin sortua ja hamstrata vaikka monta identtistä t-paitaa kerralla luullen, ettei IKINÄ ENÄÄ löydä vastaavaa tarjousta... Eräällä sydämellisellä isotädilläkin oli kokonainen kellari täynnä tarjous- ja kylkiäistavaroita. Kyläilyn päätteeksi täti vei aina vieraat valitsemaan kasoista mieleisensä. Suurinta osaa tavaroista ei oltu edes purettu paketeistaan.

Mikä on ihan varmaa on se, että jos jotakin ostaa niin sitten ei kannata enää vertailla! Jokainen alemyyntien koluaja tietää, että juuri kun on ostanut, vaikka esim. hienot ja halvat kengät, näkee seuraavassa kaupassa vielä paremmat halvemmalla. Jos siis löytää jotakin, niin kannattaa seuraavaksi etsiä jotakin muuta. Katuminen ei kannata, koska aletuotteita ei yleensä vaihdeta.

Oli miten oli, alennusmyynnit on fiksua hyödyntää. Järki kannattaa silti pitää kirkkaana, oli poistotangossa mitkä prosentit tahansa. Joskus alennustankoihin päätyy tavaraa ihan syystäkin. Ne tuotteet, joista näkee alennuksen selityksen, kannattaa jättää roikkumaan jonkun toisen löydettäväksi. ;)

Vapaapäivä

Aamu alkoi puoli seitsemältä. Kävin koululla auttamassa aamupalan laitossa. Rwandalaisen seurakunnan nuoret olivat pitämässä kesäleiriään. Sitten lähdettiin suureen ostoskeskukseen alennusmyynteihin. Olimme suhteellisen ajoissa, joten ei ollut ruuhkaa parkkihallissa eikä kaupoissakaan. Oli kiva kierrellä ilman kauheaa tungosta ja tönimistä. Jopa sovittamaankin pääsi ilman suurempaa odotusta. Jokaiselle löytyi jotakin. Herkkukaupasta löysin pikkutuliaisia lomaa varten. Lelukaupasta löytyi puhallettava uima-allas. Pienin malli mahtui juuri ja juuri parvekkeelle. Uimari on hurjan iloinen, vaikka ylettyykin altaan päästä päähän. Lopuksi kävimme entisen asuntomme lähellä olevassa leikkipuistossa. Hiekka oli tulikuumaa.

(Kiersin muuten alet järkevästi - en ostanut mitään, mikä olisi jäänyt harmittamaan. Joskus on nimittäin käynyt niinkin, että on tullut ostettua jotakin älytöntä ihan vain siitä syystä, että se on halpaa. Nyt taidankin kiertää loput alet kaukaa, ettei mene tämän päivän menestys plörinäksi.)

Hiiri Juustovaras

Lomalaisen perjantai-ilta kului käsinuken ompelussa. Hieno siitä tulikin! Sattui hyvä askartelusetti - kaikki osat oli valmisteltu niin, että riitti kun yhdisti kaiken ommellen. Oli siinä ompelijalle silti ihan tarpeeksi urakkaa. Päättäväisyyttä löytyi - valmiiksi piti saada saman tien. Mistä lie sellaisen piirteen perinyt, ettei kestä kädestään laskea ennenkuin saa valmiiksi? ;)

James säikäytti meidät tänään. Se makasi ihan kerällä pää vessapaperirullan alla häkkinsä nurkassa. Luulin jo, että se on mennyttä. Se on jo reilusti yli kolme vuotta vanha. Aika iäkäs pappa, jos ihmisikään vertaa. Se on sitä paitsi muuttunut hiukan uneliaammaksi ja laihtunutkin hiukan, joten ei sillä elinikää varmaankaan ole kovin paljon enää jäljellä. Kun siirsin pahvirullaa, se avasi toisen silmänsä unisen näköisenä ja kömpi takaisin mökkiinsä. Siellä oli kai liian kuuma nukkua, kun oli päättänyt lähteä taivasalle välillä...

Kultakala muuten kuoli toukokuussa. Viimeisinä päivinä se kimpoili pitkin lasikulhon seiniä niin, että vingahteli. Lopulta se makasi kyljellään pinnalla liikkumattomana. Omistajaa Roosin kuolema ei edes harmittanut. Jamesista tulee kuulema isompi suru, kun siitä aika jättää.

Superman

Joskus ihan ihmetyttää. Päätään pudistellen lakkasi minulta äskettäin varpaankynnetkin, kun en itse siihen selän takia pystynyt ja piti saada sandaalit jalkaan. Tiistaina pääsimme pitkästä aikaa kahdestaan ulos. Syömään ja elokuviin. Taas kerran jäin miettimään, että on se vaan spesiaalia, kun molemmat ymmärtävät toistensa ajatuksen juoksua ja ideoita. Joskus se ymmärtää minua paremminkin kuin itse itseäni. Ja se uskoo minun mahdollisuuksiini silloinkin, kun en itse usko vähääkään. Se vasta on jotakin.

Superman se on, ei voi muuta sanoa.

~

Sometimes I am just amazed. Shaking his head he even polished my toe nails, when I could not do it by myself and wanted to wear sandals. On Tuesday we went out to eat and catch a film. Once again I thought how special it is to have someone who understands all the thoughts and ideas. Sometimes he understands me better than I myself. And he trusts in my abilities even when I myself don't. That's really something, is it not?

He's a superman, what else could I say.