Nyt on hyviä mansikoita taas kaupan. Minusta nimittäin hyviä ovat sellaiset tarpeeksi "kiinteät." Heräsin mansikansyöntiin vasta aikuisena. Inhosin lapsena niin paljon pehmeitä ja makeita mansikoita, että innostuin mansikoista vasta, kun maistoin näitä etelä- ja keski-Euroopassa tyypillisiä rouskuvia ja vähän vähemmän makeita mansikoita. Tiedän, että näitä ei oikeat marjafriikit kovin paljon arvosta, mutta minä tykkään silti ja syön kiintiön täyteen joka kesä. Appelsiinit ja mandariinit on muuten kivempia aamupalapöydässä, kun ne on kuorittu ja sitten leikattu vinoon. Ne on silloin kätevässä muodossa pienellä haarukalla syötäväksi.
Viime viikkoina, viikonloput mukaan lukien, on ollut niin paljon kaikenlaista menoa ja tekemistä, että olemme tietoisesti panostaneet vapaapäivien aamiaisiin tavallisia lauantaiaamuja useammin. Ihan vain siitä syystä, että on kiva, kun on ainakin jonkinlainen pysähtymishetki heti aamusta. Se auttaa ainakin katkaisemaan kiireen tunteen.
Viime lauantaiaamuna meillä oli työkeikka. Tai siis mulla oli, mutta mies lupasi tulla mukaan kriitikoksi. Kehittelen yhtä juttua ja pyysin, että hän antaisi siitä palautetta. Kätevä kotikenttäetu, kun molemmat on samalta alalta, että voi saada asiantuntijapalautetta niin helposti. Olin saanut häneltä hiukan apua jo aiemmassa vaiheessa, kun asiasta keskusteltiin. Siitä olin tosi kiitollinen myöskin, koska se auttoi hurjan paljon siinä kohtaa. Joka tapauksessa työkeikan jälkeen poikkesimme brittiläisessä kaupassa ja ostimme pekonit, bagelit ja muut herkut myöhäistä brunssia varten. Lopulta kello olikin jo puoli kolme, kun päästiin pöytään. Se oli herkullinen viikonlopun aloitus, hiukan myöhässä, mutta kuitenkin rennoissa merkeissä. Siinä kohtaa oltiin kaikki kolme jo niin nälkäisiä, että valokuvaaminen olisi ollut tunnelman pilaamista. Nämä kuvat ovatkin toiselta aamiaiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti