keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Huojentunut olo

Lensin eilen takaisin kotiin päin. Matka oli pikainen tentti-/seminaarimatka. Tentti oli aikamoinen. Ensimmäisestä, aiemmin palattamastani, kirjoitetusta osasta sain kehuja, kirjakuulustelukin meni ihan kohtalaisen mallikkaasti, viimeinen osa taas oli niin vaikea, että siinä kohtaa tuli kesken kaiken mieleen sellainenkin vaihtoehto, että saattaa joutua tentin uusimaan. Lopulta oli ihan huikea helpotus kuulla, että läpi se meni. Nyt on 10 opintopistettä kansiossa. Seminaarissa sain joitakin mielenkiintoisia korjausehdotuksia ja muutaman positiivisenkin kommentin, joten saldo oli ehdottomasti plussan puolella. Ja aina on kiva käydä vanhempien luona. Oli hyvä opiskelupaikan valinta siinäkin mielessä. :-)

Tänään on valmistujaisjuhlien harjoitukset ja kaikki valokuvausjutut, joten toivottavasti saan muutaman hyvän kuvan, joista voin postailla myöhemmin. Opiskelijoiden koeviikot jatkuvat ja korjattavat esseet ja kokeet odottavat... Sujuvasti siirrytään tekemisestä toiseen. :)

-
I arrived home yesterday. The little trip was just about taking an exam and presenting a paper in a seminar. The exam turned out to be the hardest that I have ever taken. Some parts of it were just fine, but the last was really challenging. Finally, I was totally totally happy to hear that I passed and earned my 10 credits. In the seminar then, I got several interesting suggestions for improvement and couple of positive remarks. So the final saldo was definitely on plus. I always enjoy to see my parents, too. A good choice of a university in reference to that perspective as well.

Today we have at work a graduation practice. (How to walk in line, where to be seated & co.) Hopefully I get couple of good shots to show you later. The students continue their exam weeks and loads of essays and exams are piling up for the first and second marking... Fluent transitions needed from a task to task, I guess. :)

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Huonot ja hyvät uutiset pikakelauksena



Kiireestä huolimatta ansaitsin nyt illan tullen pienen breikin. 

Ensin tosin huonot uutiset. Muutama työkaveri vaihtaa työpaikkaa. Meidän työyhteisö on aika kiinteä, joten aina on surkeaa, kun joku lähtee. Yksi perhe taas lähtee kotimaan lomalle. Vuosi ei ole pitkä aika, mutta ikävä tulee siinäkin. Hyvästien lisäksi tulee aina sitten jääville hiukan paineita työjuttujen suhteen. Joitakin hommia on jo hiukan jaettu, toiset ovat vielä jakamatta... Onneksi jokunen uusi työntekijä on tulossa, joten hiukan vahvistusta on tiedossa syksyä ajatellen.

Hyvä uutinen on, että sain muutaman koneellisen pyykkiä pestyä. Joskus auttaa, kun lataa koneen valmiiksi jo illalla... ;-) Toinen, sain aamupalavoileivän päälle ituja. Kolmas, ohjaaja lähetti jo toisen hyvän palautteen tällä viikolla. Neljäs, yksien valmistuvien opiskelijoiden suunnitelmat ovat nyt järjestyneet. Viides, entinen työkaveri tuli käymään. Kuudes, että tutustuimme tänään mukavilta tuntuviin ihmisiin. Vielä seitsemäs, tänään lämpömittari näytti +28 astetta. Ja kahdeksas, ostimme pienen kaappipakastimen. Useamman vuoden pakasteeton elämä loppui nyt. Pakastin saapuu perjantaina ja lupasin, että lauantaina tyttö saa ostaa sinne pari pakettia jäätelöä. Ja vielä yhdeksäs, huomenna on lukuvuoden viimeinen yhteinen tilaisuus ennen päätösjuhlaa. Klo 11.15 juhlakaavut päälle, hatun tupsu vasemmalle. Sitten vain kulkueeseen asettautuminen listan mukaan ja lukuvuoden loppurutistus pyörähtää käyntiin itsestään.

Palataan!

In the middle of all stress, I thought I deserve a little break tonight.

First bad news from work. Couple of collegues have found other jobs/ministries. We have a great team and it's always sad to see people leave. Another family goes on furlough. One year is not long, but they will definitely be missed. Besides all sad farewells, those of us who remain will have bit extra pressure for the next school year. Some jobs have already been delegated, others are still in planning stage. Happily though couple of new workers are going to arrive to help us in fall.

Then some good news. I washed few loads of laundry and got herbs on my sandwich in the morning. My supervisor sent already the second positive feedback this week. Some dear students have their plans sorted out for the time after the graduation.... We met some friendly new people and the weather was great. We ordered a small freezer to be delivered on Friday. I promised that the girl can buy some ice cream to fill the freezer on Saturday. Tomorrow is the last all-school service before the graduation. At 11:15 we'll all shine in our gowns and tassels. Those who wear their academic dresses for the first time will be so exited. Then we take our positions in the line according to the list and the end of the school year begins.

See you! 

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kaunis kauppa



Muutama kaunis sisustusliikekin nähtiin. Kierrettiin pikaisesti läpi ihan vain inspiraation vuoksi. Shoppailu ei ollut muutenkaan matkan tarkoitus, mutta vaikeahan sitä on kauniin kaupan ohi kävellä, jos sellainen tulee ihan itsestään vastaan. Hollantilaiset tuntuvat olevan täkäläisiä innokkaampia sisustusasioissa. Nyt katoan taas maisemista muutamaksi päiväksi... Kiitettävästi kiirettä jonkin aikaa. Voikaa hyvin!

We saw couple of decoration shops, too. (Just for inspiration though!) The Dutch are more into decorating than the people here. I will disappear again for few days... The life is incredibly busy at the moment. Take care!

maanantai 21. toukokuuta 2012

Black and white


Mustavalkoinen näkyi olevan suosittu väriyhdistelmä. Tykkäsin erityisesti turistiviitoista ja mustista ikkunanraameista valkoisissa kehyksissä. Tyttö halusi välttämättä valokuvata itse. Poseeraamisessa kului paljon aikaa. Osa otoksista on sen mukaisia - joko tärähtäneitä, koska valokuvaajaa nauratti hervottomasti tai epätarkkoja, koska me kuvattavat emme saaneet pidettyä ilmeitämme tai asentojamme... 

Teetauko on ohi. Nyt tarvitsen hiukan mustavalkoisuutta itsekin loppupäivään. Yritän nähdä johdonmukaista rakennetta tekstissä, missä sitä ei tunnu ihan niin selvästi olevan. Hahmottamisen hankaluus tuottanee harmaita hiuksia.

Black and white seemed to be a popular color combination. I loved especially the signs and black window frames. The girl wanted to take photos by herself. It took quite a while. Some of the photos are unclear because the photographer could not stop laughing or because the objects could not hold a face or posture as long as it would have been necessary...

Now back to work. I need bit of black-and-whiteness for the rest of the day. I am trying to see some kind of logical structure in the text what does not seem to have it.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kaupassa




Noitapillikarkit houkuttelivat meidät Dille&Kamille -kauppaan. Ainahan sieltä muutakin löytää. Sisällä en voinut valokuvata, mutta kaupan tyyli on suurinpiirtein samanlainen sisällä kuin ulkonakin. Valikoimissa on keittiötarvikkeita, astioita, pöytäliinoja, tyynyliinoja, kylpyhuonetuotteita, pyyheitä, ja mm. niitä salmiakkeja. Tykkään Dille&Kamille -kaupoista siksi, että ne vaikuttavat jotenkin sellaiselta modernilta luomutyyliltä. Siinä on jotakin selkeyttä ja aitoutta. Materiaalit ovat rehellisesti sitä, miltä ne näyttävät. Aina sieltä jotakin muutakin tarttuu mukaan, mutta tärkeimpiä ovat aina ne noitapillit. Hyviä salmiakkeja ei voita mikään.

I love Dille&Kamille shops. They have the best candies, but all the other products impress me, too. The style is sort of "modern organic." Everything really is what it looks like...

lauantai 19. toukokuuta 2012

Hiekkaa



Tyttö tietysti halusi kulkea ilman kenkiä. Vesi oli aika kylmää, mutta ranta on siltikin parhaimmillaan paljasjaloin. Hieno hiekka on aina hankalaa puhdistettavaa... Kaupungissa erään talon seinässä oli Andreas Oosthoekin runo Elementit. Käännettynä suurinpiirtein näin:

Kuulen hänen vieläkin sanovan,
isoisäni, 
vanhan viisaan:

Ette saa valittaa,
joka päivä näette meren.

Niin, huusimme me silloin, meren,
mutta mitä muuta meillä muka on?

No, hän sanoi
ja sytytti tulen piippuunsa,
teillä on hiekkaa
ja siinä on aika paljon,
ja teillä on tuuli.
Se on tarpeeksi,
 älkää puhuko tästä aiheesta enää sen enempää.

Lomapäivää viettäessä on helppo samaistua isoisän sanoihin. Miten meren ääressä keneltäkään muka voisi puuttua mitään. Aamulenkki hiekalla, aamukahvi dyynin juurella portaikossa istuen, aamupäivä simpukankuoria keräten, iltapäivä laivoja laskien, ilta auringonlaskua katsellen... Kuka sellaisesta valittaisi?

The girl preferred to walk without the shoes. That's the real way to feel the sea and the sand. Somewhere in town, we found a poem printed on the wall. It was about the old grandfather telling children stop complaining that they don't have anything. The grandfather says, that they have the sea, the sand and the wind, and that is enough. It is easy to agree with the grandfater. Going jogging on the beach, drinking the morning coffee sitting at the stairs, spending the noon collecting treasures in the sand, afternoon counting the ships, looking at the sun set in the evening... Why in the world would anybody complain???