Torilla / The farmers' market

Ennen eilistä kirpputorikierrosta kävimme ostamassa parvekekukkia, vihanneksia ja hedelmiä naapurikaupungin pieneltä lauantaitorilta. Otimme tietysti korin mukaan, niinkuin torille kuuluukin. Lierihatun jätin kotiin. ;-) Siellä oli joitakin perinteisiä perennoja, joita ei nykyään edes kukkakaupoissa myydä. Itselleni valitsin huvikseni pari daalia, koska en ole yrittänyt niitä ikinä aiemmin kasvattaa.

Uutisissa viime viikolla mainittiin, että täkäläiset maanviljelijät tarvitsevat torimyynnistä saatavia tuloja, koska joutuvat muuten myymään tuotteensa pilkkahintaan kauppoihin. Melkein kaikki olikin ruokakaupan hintoja halvempaa, joten jos toriostoksista hyötyvät tuottajatkin, niin sittenhän ilo on molemmin puolinen! Taidamme ottaa tavaksi.

Tunnelma oli tosi viihtyisä! Ihmisiä oli sopivasti sen verran, että oli elämää, muttei tungosta kuitenkaan. Ja se, joka huusi kovimmalla äänellä sai eniten asiakkaita. "Viimeiset kirsikat 3€/kg, viimeiset kirsikat..." Jos torilla käy säännöllisesti, saattaa myös tutustua muutamaan myyjään. Sitten siellä vasta onkin tunnelmaa, jos tutulta ihmiseltä voi ostaa hänen kasvattamiaan tuotteita.

Before the visit to the secondhand shop yesterday, we went to the farmers' market nearby. We bought summer plants, vegetables and fruit. We carried a basket like you just need to do to at the market. Well, I did leave my brimmed hat at home. ;-) They had several kinds of traditional perennials that you don't find in the shops nowadays. (Think of the grandmother's garden.) Just for fun I chose couple of Dahlias for myself, since I never tried growing them yet.

It was in the news last week, that the local farmers actually need the income they can earn at the farmers' markets. Otherwise, they must sell their products for far too low price to the shops. Nearly everything was cheaper. Thus, the market benefits both the farmers and the customers. We must make it a habit.

The atmosphere was wonderful! There was enough going on to make the place lively, but not too much to make it busy. The one shouting with the loudest voice got the most customers. "Last cherries for 3€/kg, last cherries..." By visiting the market regulary, you can surely get to know couple of the farmers. That will make the market experience even more special, because buying something from somebody you know makes it taste all the better...

Aina on paikka maalaukselle / One can always need some pictures

Poikkesin tänään viideksi minuutiksi kirpputorille. Joskus sen enempää ei tarvita. Lopetin kiertelyn lyhyeen, kun löysin nämä kaksi suurta maalausta. Arvoa ei taida taaskaan olla kummallakaan, mutta molemmat ovat kauniita.

Ylempi maalaus kuvaa aika tyypillistä täkäläistä aihetta -kanaalia, vanhoja taloja ja kirkontornia. Yleensä en sorru niin selkeästi johonkin paikkaan sidottuihin kuviin, mutta tuossa oli jotakin sympaattista hiljaisuutta ja rauhaa. Alemmassa kuvassa olevalla taululla ei ollut edes kehyksiä, mutta se on näistä niin ihanan värinen (luonnossa enemmän vihertävän tai turkoosin sininen), joten en anna kehyksettömyyden haitata. Koska pidin näistä öljyvärimaalauksista, olisin saattanut maksaa niistä enemmänkin, mutta myyjä pyysi vain kolme euroa yhteensä.

Today I took five minutes to ramble about in the secondhand shop nearby. Sometimes five minutes is just enough. I was ready to go home after having found these two paintings. They are surely of no financial worth, but I find them beautiful.

The upper picture has a very typical local motif - channel, old houses and church tower. Usually I never buy anything that is so concretely bound to a certain geographical location. However, this painting was shining some kind of sympathetic silence and peace. The picture below did not even have a frame to it, but it's turquoise colour is so fascinating that I just love it. Since I sincerely liked these oil paintings, I would have not mind to pay a bit more, but the Mr. Secondhand Shop only asked for three euros.

Kukkia, kukkia / Flowers, flowers...

Aurinko paistaa ihanasti ja lämpömittari näyttää reilusti yli kahtakymmentä!!!

The sun is shining and the temperature outside is well beyond 20 degrees Celsius!!!

Ihmeesti nuo ruusutkin vaan kukkii! Leikkasin ne ihan itse viime syksynä. En silti ota kukinnasta pisteitä itselleni. Luulen nimittäin, ettei niitä pysty nujertamaan tumpelokaan. Kerran opiskeluaikana reilut kymmenen vuotta sitten leikkasin keskellä kesää yhden ruusupenkeistä ymmärtämättömyyttäni maan tasalle. Menihän siinä muutama vuosi ja minua nolotti joka kerran, kun edes katsoin sinne suuntaan, mutta sieltä ne silti taas nousivat. Ne kukkiivat tänäkin vuonna ihan hienosti. Ilmeisesti vaaditaan siis enemmän lahjakkuutta, että pystyy vanhoja taimia tappamaan kuin niitä kasvattamaan.

It's amazing that the roses bloom so well! I cut them all by myself last fall. However, I can't take any credit for their flowers to myself. I believe that it is nearly impossible to kill them. Once as a student I pruned some of the roses in the middle of the summer little too rough. Thinking of doing them good, I cut them completely down. It took couple of years for them to come back. I was terribly ashamed every time I even looked to their direction. But they did come back and bloom now beautifully. Therefore, I do think that one needs more of a talent to kill old plants than to make them grow.

Toisin on uudempien kasvien laita. Niiden puolesta saa aina ohi kulkiessaan huokailla. Muutenkin luulen, että taivaassa on hymyilty minun rukouksilleni viime viikkojen aikana. Työpaikalla kulkiessa rukoilen tämän tästä, että joku kasvi pysyisi vielä hetken nupullaan, että toinen alkaisi levitä, toinen juurtua ja joku taas kukkia juuri nyt tai vasta viikon kuluttua... Ihan niinkuin ylhäällä ei paremmin tiedettäisi, mitä täällä milloinkin tarvitaan!

It's a different story with new plants. I think they have been smiling in heaven because of my prayers during the last couple of weeks. Everytime I check the flower beds I pray that one plant wouldn't bloom yet, that another one would begin to spread quickly, that another one would grow strong roots, yet another one would bloom now right away or just in a week or so... Like God would not himself know how to make plants grow!

Viimeisen kuvan ranskalainen Isabel on ollut hyvä apulainen ja tottunut tarttumaan työhön kuin työhön. Eilen kompostimultaa tarkistaessamme hän huokaisi: "Olisipa jo pari vuotta kulunut - kaikki näyttää sitten vielä paremmalta!" Toivon minäkin, että se tulee olemaan totta... Tällä hetkellä etanat ovat pahin uhka. Niitä on jo myrkytettykin, mutta ne eivät täältä helpolla lopu. Etanat ovat parhaimmillaan kymmenen senttiä pitkiä, lähes kolme senttiä leveitä ja kotilo selässäkin halkaisijaltaan noin neljäsenttiä... Suurennuslasia ei todellakaan tarvita.

Isabel from France (last photo) has been a great helper. She is used to do almost any kind of work. Yesterday as we checked the dirt from the compost, she said:"I wish some years would have already passed. Everything will look better then!" That's my hope, too. At the moment our worst nightmares contain snails. We have poisoned them, but it is hard to get completely rid of them. They are of amazing size - no need for a magnifying glass...

Vakka kantensa valitsee (ja hetki ennen loppua)

Näistä kahdesta kirjoitinkin jo keväällä puutarhatöihin liittyen. Mutta saanen esitellä - tässä tuore kihlapari! Joskus sanotaan, että 'vakka kantensa valitsee.' Markuksen ja Nicolen kanssa voisi siinä kohdassa nyökytellä. Aivan päivänselvä valinta.

Markus autteli puutarhahommissa iltapäivällä. Saatiin kaksi kukkapenkkiä toistaiseksi valmiiksi. Tulevina vuosina tarvitaan niihin vielä jotakin lisää, mutta peruskuvio on nyt selvä tätä kesää varten. Kun joku muu vielä tasoittaa pation pensaat, alamme olla valmiita puutarhan osalta ensi viikkoa varten.

Lopputentit päättyvät tiistaina ja keskiviikkoaamuna pidetään valmistujaisjuhlien kenraaliharjoitukset mustat kaavut päällä, otetaan viralliset ryhmäkuvat... Siitä se juhlinta sitten alkaa. Monta päivää pelkkää juhlaa. (Väliajat tietysti vähemmän juhlaa, kun ryntäilemme kukin edes takaisin ja hoidamme oman osuutemme järjestelyistä.) Sunnuntaiaamuna heräämme sitten ihmeissämme, että taas yksi lukuvuosi kului loppuun niin nopeasti! Aina sama juttu. Jokainen odottaa lomaa, mutta sitten olemme jokainen omassa toimistossamme, liian hiljaisessa rakennuksessa, ihan liian rauhassa.

Loppukesästä emme enää malta odottaa oppilaiden palaamista... Jokainen sanoo apaattisena ainakin kymmenen kertaa lauseen "It's so silent here." Ihmekös meistäkin tuntui oppilaina aina niin juhlalliselta palata lomilta, kun jokainen toivotti meidät tervetulleeksi! Olen varma, että ne toivotukset tulivat täydestä sydämestä. Koulu ei ole oikea koulu, jos oppilaat puuttuvat.

Vanha juttu uudessa paketissa

Kuvassa on tänä kevääna valmistuva, ranskalainen Marie ajatuksiinsa uppoutuneena.

Joskus on ihmeellistä, että monta kertaa luetun tekstin keskeltä löytyy ihan uusia juttuja. Sellasia ajatuksia, mihin ei ole kiinnittänyt huomiota aikaisemmin, vaikka sanat ovatkin tuttuja.

Tänäaamuna luin taas Luukasta. Tarpeetonta varmaan sanoa, että se on suosikkievankeliumini. Jos olisin pastori, voisin joka sunnuntai saarnata vuoden toisensa jälkeen "Luukasta" alusta loppuun ja lopusta alkuun. Saattaisin väsyttää tunnollisimmankin seurakuntalaisen. :-)

Ajatus, mikä tällä kertaa jäi ihmetyttämään, oli Jeesuksen sanonta "Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan." (12:32) Vanha tuttu lause, mutta nyt huomasin ensimmäistä kertaa, missä asiayhteydessä Jeesus sen sanoi. Ennen tuota lausetta Jeesus kieltää opetuslapsiaan murehtimasta ajallisista tarpeista. Sen jälkeen hän käskee jakamaan omaisuutta tarvitseville ja hilloamisen sijasta keräämään aarteita taivaaseen.

"Valtakunta" näköjään selittää Jeesuksen mielestä sen, ettei täällä kannata valvoa yhtään yötä huolissaan tulevasta. "Valtakunta" selittää myös sen, että kannattaa kerätä aarteita oikeaan osoitteeseen. Inhimillisestä näkökulmasta katsoen on aina syytä sekä huoleen että myös "pahan päivän varalta" varustautumiseen. Voin kuvitella, että Jeesus sanoi:"Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan," huokaisten samalla syvään. Ihmisen on niin vaikea käsittää, että tässä ei ole kaikki, ja olennaisempi, kokonaisempi ja pidempi elämä on kuoleman toisella puolella.

Jeesukselle Jumalan valtakunta oli paljon todellisempi kuin tämän ajallinen maailma. Sen näkökulman kun saisi mielessä säilymäan, niin sekä huolet että ajoittainen hamstrauksenkin tarve loksahtavat oikeisiin mittasuhteisiin. Täällä maan päällä kun oikeasti eletään vain ikuista elämää varten.

Hääjuhlat

Viikonloppuna juhlittiin miehen pikkuveljen häitä. Aurinko paistoi täysillä. Hääpari oli onnellinen saadessaan toisensa. Pastorin saarna oli todella hyvä. Se oli henkilökohtainen, hauska ja vakava yhtä aikaa. Tässä morsiamen ja sulhasen äidit hääparin kanssa kirkon pihalla.

Muilta osin valokuvauksemme meni lähes täysin myttyyn. Kamera on sisätiloissa hidas salaman kanssa, joten melkein jokainen otos sisältää jotakin ylimääräistä, punaisia silmiä, epätarkkuutta, tms. Toivomme kovasti, että sukulaisilta saadaan paljon onnistuneita valokuvia.

Juhlat jatkuivat saksalaisittain pitkälle aamuyöhön. Ruokaa oli yllin kyllin ja ohjelmaa tuntui riittävän. Siellä on tapana, että hääpari hyvästelee viimeisetkin vieraat ja jää yleensä vielä raivaamaan juhlien jälkeen.