Joulukuu 6: Sinterklaas

Joulukuun kuudes on Sinterklaas. Tai Pyhä Nikolaus, miten sen sitten kukakin eri maissa tai kielillä haluaa sanoa. Edellisenä iltana kengät laitetaan ovelle odottamaan ja aamulla sitten löytyy jotakin yllätystä... tai useampaa. 

Tytön ollessa pieni ehdotin miehelle, että tämä pidettäisiin sellaisena suklaaherkkujuhlana, mutta mies oli silloin sitä mieltä, että ei sellainen ole mistään kotoisin. Hän muisteli itse saaneensa saksalaiselta Nikolaukselta aina kunnon yllätyksen. Niinpä tässä on vuosien aikaan ostettu joululahja jos toinenkin jo Sinterklaasin aikaan. Joudun tosin aina hiukan koordinoimaan lahjapuolta, kun joulu on kuitenkin jo niin lähellä. Parhaita lahjaideoita en tähän tuhlaa, mutta jotakin hauskaa on aina keksittävä. Olen huomannut, että perheissä on aika erilaisia "tasoja" sen suhteen, miten Sinterklaasia juhlitaan. Toisilla se joulunodotuspäivä 'stocking fillers'-tyyliin, toisille taas se on jopa itse joulua parempi päivä lahjojen määrän suhteen, ja joillakin lapset saavat aika suuriakin summia rahaa. Meillä Sint tuo yleensä muutaman lahjan, viime vuosina useimmiten jonkin hauskan 1000 palan palapelin ja jotakin päälle puettavaa, ja jotakin, millä voi jo hiukan alkaa tunnelmoida joulua. ITunes-kortit ja kauppojen lahjakortit ovat myös nykyään käteviä lisättäviä tähän. Ai niin, suklaaherkkuja Sint ei voi unohtaa myöskään.

Meidän ensimmäisinä vuosina Belgiassa Sinterklaasiin piti panostaa enemmällä ajatuksella, koska tarhalaiset ja alakoululaiset ainakin flaaminkielisissä kouluissa pitivät aina heti aamulla yhteisen katsauksen siitä, mitä Sint oli kenellekin tuonut. Tytölle oli aina hurjan tärkeää, että sai siinä kertoa oman juttunsa, kun opettaja antoi puheenvuoron. Silloin huomasin, että joitakin paikallisia juttuja kannattaa todellakin adoptoida omaankin kalenteriin, vaikka ei olisi itse kasvanutkaan saman perinteen kanssa. Ja vaikka hiukan vierastaisikin joitakin asiaan kuuluvia ideoita. Olen joinakin vuosina kirjoittanut täkäläisistä valkoisesta Sint-hahmosta ja mustista Zwarte Piet-apureista, joiden värierottelu kieltämättä pistää edelleen silmään pahasti. Puolustajat tosin sanovat, että apurit ovat mustia siksi, että tulivat taloon savupiipun kautta. Tätä näkemystä puoltaa myös mustat sormenjäljet, mitä apurit jättävät jälkeensä. Aika tieteellistä todistusaineistoa, eikö vaan... Nykyään meillä kuitenkin riittää, kun kenkiin ilmestyy jotakin, joten hahmot itsessään eivät enää ole meillä ainakaan juuri minkäänlaisessa roolissa. Ai niin, meidänkin kenkiin oli tullut suklaata. Jes! 

Vielä yksi Suomi-kuva Ahvenanmaalta viime kesältä. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää, #Suomi100 ! 

Joulukuu 5: Adventtikynttilät DIY

Adventtikynttelikkö on kiva perinne, vaikka se viime vuonna unohtuikin ihan täysin. Joka vuosi on aina hauska haaste miettiä, mitä siihen keksisi. Useimmiten jotakin mihin löytyy tarvikkeet helposti. Tänä vuonna kesti idean kehittelyssä niin kauan, että lopulta vasta sunnuntaina iltapäivällä kynttelikkö oli valmis... Itse toteutus hoitui käden käänteessä, kuten mun askartelut yleensäkin, haha! 

Ostin 3m kullan väristä, 3mm levyistä alumiininauhaa floristitarvikkeita myyvästä kukkakaupasta. Kiepautin sen kokonaispituudessaan ensin neljälle löysälle kierrokselle aluslautasen kokoa seuraten ja taittelin nauhan päät solmuksi vastakkaisille reunoille. Sitten vedin muutaman kiepin laajemmaksi, joten joten jäljelle jäi vain kolme eri mittaista kierrosta. Pidin kiepit eukalyptuksen oksien sitomisen ajan vaakatasossa. Sidoin pieniä oksia metallilangalla keskimmäiseen alumiininauharenkaaseen. 

Kun oksien lisäämiskierros oli tehty, totesin, että pelkkä vihreä ei riitä. En kuitenkaan halunnut tähän varsinaisia koristeita, joten käytin samoja kullanvärisiä mitä-lie-siemenkotia, kuten jo aiemmassa postauksessa. Nyt ne piti kuitenkin kiinnittää paikoilleen, joten leikkasin rautalangasta n. 5cm pätkän, pujotin sen kukinnon halki ja käänsin muutaman kierroksen solmuksi alapuolelle. Välillä otin pidemmän pätkän rautalankaa ja kiinnitin samalla tavalla useamman siemenkodan samalla rautalangalla yhteen. Se onnistuu helposti, kunhan vaan aina taittelee solmun jokaisen alapuolelle ennen kuin lisää seuraavan. Kannattaa jättää sen verran loppupätkää, että saa sillä kiinnitettyä siemenkodat kranssiin sopiviin kohtiin. 

Lopuksi vielä hiukan muotoilin alumiininauharenkaan sisintä ja ulointa kieppiä oikealta ja vasemmalta puolelta. Pidin keskimmäisen oksakiepin pyöreänä, jotta kranssin muoto säilyi ympyränä ja sopivan suurena kiertääkseen aluslautasen reunaa. Sitten liutin sisimpää ja uloimpaa kaarta selkeästi suuremman ovaalin muotoon. Lopuksi nostin varovasti sisintä ja ulointa kaarta hiukan ylöspäin ulkoreunoilta, ja muotoilin sormin hiukan kaareen vaihtelua. Koko juttu on koottu suurelle, vanhalle tarjoilulautaselle. Kynttilät vain keskelle ja kranssi niiden ympärille ilman mitään kiinnityksiä tai alustoja. Ai niin, numeroidut kynttilät ostettiin Ikeasta.  

Alumiininauha on muuten todella taipuisaa, joten sen muotoilu onnistuu ihan hyvin sormin, mutta kannattaa vaan katsoa, ettei vahingossa tee siihen taitteita. Taitteet ovat nimittäin hankalampia pyöristää siististi takaisin, vaikka materiaali jonkin verran yritystä ja erehdystä anteeksi antaakin. Työkalua käyttäessä pitäisi varmaankin olla jonkinlaiset leveät, pehmeäkärkiset/kumiset pihdit, ettei  tule äkkinäisiä kulmia ja ettei naarmuta kultaväriä pois. Tämä oli helppo askartelu ja palkkioksi kädet tuoksuivat eukalyptukselta lopun päivää. Varsin raikastavaa siis, haha!

Tässä muutama linkki vielä aiempiin adventtikynttiläaskarteluihi. Joskus oli tällainen kynttelikkö, toisella kertaa tällainen ja joskus myös tällainen tai tällainenkin. Lasipurkeilla on erilaisina versioina näköjään menty useamman kerran viime vuosien aikana, että taisi olla aika nyt jo keksiä jotakin ihan muuta.  

Joulukuu 4: Ihana joululehti

Marraskuussa saatiin hyvä ystävä Suomesta käymään. Tuliaistoiveita kysyttäessä en joutunut kauaa miettimään: Joku suomalainen tai ruotsalainen jouluinen sisustuslehti! Melkein sama mikä vaan, kunhan on tarpeeksi joulua mukana. On täälläkin sisustuslehdillä joulunumerot, mutta ne kyllä kalpenevat pohjoismaisten rinnalla. Yleensä maksimissaan kolmasosa paikallisista joululehdistä on joulujuttua ja sitten loppu ihan tavallista. Se on vähän tylsää, mutta täällä joululla ei ole samanlaista tunnelmallista merkitystä kuin pohjoisemmassa. Ihmiset kyllä koristelee ja juhliikin joulunpyhinä, mutta ei lähimainkaan sellaisella pieteetillä kuin pohjoismaissa joulua juhlitaan.  

Kun hain tytön viime viikolla lumisena päivänä koulusta, laitettiin chai lattet molemmille, höpöteltiin ja herkuteltiin hiukan. Joulukuu on mukavaa aikaa, kun on aina jokin hyvä syy pitää pieni tauko ja nautiskella hiukan. Sellainen asenne olisi itseasiassa hyväksi ympäri vuoden.    

Joulukuu 3: Juokse porosein

Kaurishan tuo taitaakin olla, kun vähän tarkemmin katsoo! Joka tapauksessa löysin jo lokakuussa rasian hauskoja, pienenpieniä ja sieviä joulukuusen koristeita. Vaikkei siinä kohtaa vielä jouluideoita ollut mielessäkään, niin arvelin, että niille löytyy kyllä käyttöä joulukuussa. Koko syksyn olen jo poltellut valkoiseen koristehiekkaan pystytettyjä valkoisia kynttilöitä tässä samassa lasipurkissa. Ilman mitään tilpehöörejä. Nyt joulukussa on kuitenkin kiva hiukan koristella. 

Lasipurkit muuten nokeutuvat sisältä aika nopeasti, joten kaadoin ensin koristehiekat toiseen kippoon, pesin ja kuivasin lasipurkin huolella. Sitten ladoin keittokauhalla hiekkamurskeen takaisin. Tässä kohtaa kannattaa useimmiten käyttää jotakin apuvälinettä kaatamisen sijaan, ainakin jos on korkeasta purkista kyse. Usein koristehiekka nimittäin pölyää jonkin verran ja likaa helposti lasin uudestaan. Pudottelin kynttilän ympärille muutaman puisen tähden ja lumihiutaleita eri koossa. Sen jälkeen muutaman kultapalleron, mitä ne lienevätkään. Ilmeisesti jonkin kasvin maalalttuja siemenkotia? Seuraavaksi leikkasin pienilehtisen eukalyptuksen oksasta hentoja oksia, jotka kiinnittin pieneksi seppeleeksi vihreällä metallilangalla. Floristin metallilankaa saa täällä eri väreissä askartelu- ja puutarhaliikkeistä. Siinäpä se pieni jouluinen askartelu.

Hyvää ensimmäistä adventtia! 

Joulukuu 2: Joulukylässä

Täällä tuntuu nämä joulurakennelmat olevan aika suosittuja. Taloja on myynnissä monessa paikassa. Niistä voi koota mieleisensä pienemmän tai isomman kylän tuomaan joulutunnelmaa. Lisäksi myydään erilaisia maisema-alustoja, puita, katuvaloja ja kaikenlaista muutakin rekvisiittaa. Hienoimpia ovat karusellit, luistelukentät ja hissihärpäkkeet, mitkä saa tietysti liikkumaan.   

Laadussa on kyllä aika paljon variaatiota. Jotkut viritelmät näyttävät todella halvalle ja surkealle. Niissä on huonosti maalatut koristelut ja valotkin mitä sattuu. Toiset taas on todella kauniita pienine, sievine, huolellisesti maalattuine yksityiskohtineen. Ne paremmat versiot voivat maksaa lähemmäs sata euroa talolta, mutta jos on yhtään kunnianhimoinen joulukylän suhteen, niin varmaan kannattaa kasvattaa kokoelmaa pikkuhiljaa ostamalla siihen vain laadukkaita osia. Itse tosin tyydyn ihailemaan näitä miniatyyrikaupunkeja kaupoissa, missä niitä on esillä. Jotkut on kieltämättä todella ihanasti koottuja ja niitä voisi katsella pitkän aikaa yksityiskohtia ihaillen nenä lytyssä lasia vasten. 

Joulukylä saattaisi toimia hauskana perheen perinteenä, jos joka vuosi yhdessä valittaisiin uusi osa kokonaisuuteen lisättäväksi. Voisin kuvitella, että varsinkin pienten lasten kanssa sellaisesta voisi muodostua hauska muisto. Jonkin verran tilaa vievä joulukylä kuitenkin on. Jos ideasta innostuu, niin ehkä ensin kannattaa pohtia, mihin ja miten kylän kokoaa. Parhaimmillaan se on levitettynä vaikka sivupöydälle, mutta olen joskus nähnyt kuvia kirjahyllyynkin rakennetuista kylistä. Osia saa varmaankin monista pienoismalleihin erikoistuneista kaupoista ja tietysti netistä tilaamalla.    

Joulukuu 1: Lunta!

Nyt kävi niin, että mun toiveet kuultiin! Marraskuun viimeisenä päivänä eli eilen alkoi sataa lunta sellaisina jättiläishiutaleina, ettei parempaa lumipyryä ole ennen nähty. Useamman tunnin ajan pyrytti ihan yhtäjaksoisesti. Maisema on tänä aamuna vielä kylmän yön jäljiltä ihanan valkoinen, joten toivoa on, että lumi kestää ainakin hetken aikaa. Jos ei kestä, niin ei sekään haittaa. Pääasia on, että nyt päästiin joulukuun alun tunnelmaan.  

Tänä vuonna ajattelin, että jospas tekisin lopultakin blogiin jonkinlaisen joulukalenteriprojektin. Siis sellaisen, että joka päivä on jotakin jouluun liittyvää juttua. Monta vuotta olen aina miettinyt, että se voisi olla hauskaa postailtavaa, mutta ikinä en ole saanut tartuttua tuumasta toimeen. Nyt voisin kokeilla onnistuuko se, jos ei ihan joka päivä, niin tavallista useammin kuitenkin.

Kameraa ja uutta läppäriä en ole vieläkään saanut toimimaan yhteen, joten puhelimen kuvilla nyt mennään, mutta ei kai se mitään haittaa. Itseasiassa joulukuun vähäisessä valossa iPhonen kamera näyttää olevan jonkin verran valovoimaisempi kuin järkkäri ilman salamaa. En tykkää salaman käytöstä yhtään, joten pimeimpään talvisaikaan kuvaaminen on hankalaa, kun joutuu ajoittamaan sen niin tarkalleen. Että ehkä tämä ei nyt ole mikään kovin huono ongelma ollenkaan. Puhelimen kanssa kuvatessa ei muutenkaan ole kynnys niin korkealla viitsimisen suhteen. Saattaa siis itseasiassa olla, että tulee enemmän vaihteluakin, jos tulisi kuvattua sellaisiakin juttuja, mihin ei normaalisti viitsi kameraa kuljetella mukana. 

Ihanaa joulukuun ensimmäistä! Lopultakin, heh!