perjantai 11. toukokuuta 2012

Uudet tyynyt

Suomessa käydessä löysin Sokoksen alehyllystä kaksi lootustyynyn päällistä. Suunnilleen kolme euroa/kpl. Sillä hinnalla ei olisi saanut edes vetoketjuja ostettua. Luulen, että tyynynpäälliset olivat joutuneet alekoriin oudon koon takia (30x50cm). Tässä siis pieni DIY-vinkki, jos vastaavan kokoisia tyynyn päällisiä sattuu tulevaisuudessa teidänkin löytämiin alekoreihin. Minulla oli sama ongelma jo aiemmin joidenkin muiden tyynynpäällisten kanssa. Ratkaisin silloin ongelman 50x50cm untuvatäytteisellä sisätyynyllä. Ravistelin höyhenet toiselle puolelle tyynyä ja työnsin päällisen "höyhenettömästä" reunasta tasaisesti untuvien sekaan, niin, että tyynyn mitoiksi jäi vain 30x50cm. Kiinnitin taitoskohdan nuppineuloilla ja ompelin kiinni. Täytteen seasta reunaa ei tunnu ollenkaan, kun se on suurin piirtein tasaisesti siellä höyhenten keskellä. Lopputulos on extrahöyhenisen tuntuinen sopivan kokoinen pienempi tyyny. Erikoisen kokoiset sisätyynyt ovat yleensä aina standardikokoja kalliimpia, joten pieni DIY-korjaus säästää rahaa. Toisekseen homma hoituu täysin pölyttömästi, kun ei tarvitse aukoa höyhenisen sisätyynyn pintakerrosta. 

Hyvää viikonloppua!  

torstai 10. toukokuuta 2012

Kuka kasvattaa ketäkin

Koululaisille oli ilmoitettu valokuvauspäivä. Tyttö keksi heti idean, miten voisi laittaa hiukset valokuvaa varten. Viime kesänä ostettu pinniperhonen hiuksissa ilahdutti minuakin. Olen lopettanut kokoonaan oma-aloitteisen lastenvaatteiden ostamisen. Se, mikä on hienoa tai huonoa, on mahdotonta tietää, jos ei asianomainen ole itse sanomassa, mikä on mitäkin. Joskus luulen tietäväni, mutta huomaan silti suurimmaksi osaksi erehtyväni. Raja coolin ja ei-coolin välillä on hiuksen hieno. Minä en ole kuulema tyyliltäni cooli, vaan klassinen. Otin analyyttisen kommentin vastaan kehuna, vaikka olen itse mielestäni kaukana sekä coolista, että myös klassisesta, eikä kommenttikaan varsinaisesti ollut kehuksi tarkoitettu. Äitiys lienee maailman kasvattavin rooli. 

Tänään olin koululla kuuntelemassa leirikouluinformaatiota. Esityksen jälkeen vanhemmat saivat kysellä, jos jotakin oli jäänyt epäselväksi. Yksi kysyi, nukkuvatko tytöt ja pojat eri huoneissa. Toinen kysyi, onko alue varmasti suljettu ja turvallinen. Kolmas, voiko lapset laittaa jotakin viestiä kotiin leirikoulun aikana. Neljäs, nukkuuko opettajat samassa kerroksessa, missä lasten huoneet sijaitsevat. Opettajat olivat hyvin suunnitelleet kaiken ja vuosien kokemuksella vakuuttivat, että mitään ei voi sattua ja kaikki ovat aina viihtyneet. Vanhemmat olivat järjestään ihan vakavia ja jännittyneitä... Jokaisella näkyy olevan enemmän tai vähemmän samat huolenaiheet. Muutamien äitien kanssa vitsailtiinkin lopuksi, että otetaan kiikarit mukaan ja piiloudutaan alueelle johonkin puskaan vakoilemaan.  ;-) Lapset odottavat leirikoulua kuin kuuta nousevaa. Irtiottaminen ei näy olevan yhtään niin vaikeaa kuin irtipäästäminen. 

Kaunista

Vielä yksi kuvasarja kaukoidän museosta. Tarkemmin ottaen museon WC, tadaa! Aivan ihanat laatoitukset, marmoritasot ja kuvioidusta lasista rakennettu kattoikkuna!!! Aika helmi vessaksi... 

Mukavaa torstaita! 

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Kotona taas



Matka meni hyvin ja kotiin oli kiva tulla. Kotiin jääneille oli kertynyt kaikenlaisia hauskoja juttuja kerrottavaksi. Muutamia liljan nuppujakin oli auennut poissa ollessani.

En olisi uskonut, että ehdin nähdä matkan aikana melkein koko perheen, vaikka aikaa oli vain muutama päivä ja matkan ainoana oikeana syynä oli opiskelujutut. Nekin menivät ihan mukavasti, joten tästä on hyvä jatkaa. Osallistuin elämäni ensimmäiseen kokonaan ruotsiksi pidettyyn seminaariin. Ilahduin kovasti, että ymmärsin ihan sujuvasti 95% kaikesta puhutusta. Muutama lause meni hiukan ohi, mutta tuon tyylisessä keskustelussa menee muutenkin aina jotakin ohi oli kieli mikä hyvänsä, joten sitä 5% ei kannattanut harmitella sen enempää.  Englanniksi kommentointiin oli kyllä lupa, mutta "toinen kotimainen" vei sen verran keskittymiskykyä, että omat asia-ajatukset itse aiheesta katosivat mielestä kokonaan. Kukaan ei suoraan kysynyt minulta juuri mitään, joten selvisin kohtalaisen vakuuttavasti pelkällä hej&ja&tack -linjalla... ;-)

Kiitos äiti ja isä, E, A ja S!   

torstai 3. toukokuuta 2012

Kaukoidän museossa




Kävimme vanhempieni kanssa pääsiäisloman aikana kaukoidän museossa. Kuningas oli joskus keksinyt, että olisi hienoa kuvitella olevansa Japanissa tai Kiinassa ja rakennutti sitten japanilaisen tornin ja kiinalaisen palviljongin. Ja puutarhat niiden ympärille. Entisaikaan tietysti kuninkaan oli hiukan hankalaa lähteä kovin pitkälle matkalle, joten mielikuvitusmatka kuninkaanlinnasta muutaman kilometrin päähän oli varmasti järkevämpi vaihtoehto. Japanilais- ja kiinalaisteeman lisäksi kokoelmaan on mahdutettu muutakin. Kokonaisuus on hieno. Vahvoja värejä, kimalletta ja kultaa ei puutu. Kannatti ehdottomasti käydä tutustumassa. 

Museossa oli kiva lastenhuone. Siellä sai esim. arvuutella koputtelemalla, mikä ehjän näköisistä posliinikulhoista on rikki. Siellä sai myös koota oman japanilaisen puutarhan pienistä osista tarjottimen päälle ja pelata itämaisia lautapelejä. Hauskin idea oli kiinalainen teatteri. Se oli sellainen pieni kehyslaatikko, johon pujotettiin laminoituja kuvia numerojärjestyksessä. Kuvien takana oli tekstin pätkä esittäjän luettavaksi. Meidän lukema kertomus oli pienestä kuninkaasta, joka etsi jotakin, mikä tuottaisi hänelle iloa. Se löytyi lopulta kaikkien hienouksien näkemisen jälkeen, kun pieni kuningas sai tuntemattomana leikkiä toisten lasten kanssa.  

Nyt häviän maisemista joksikin aikaa. Toivottelen siis jo nyt hyvää viikonloppua, vaikka huomenna onkin vielä työpäivä! 

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Tuulihatut

Vappuiltapäivänä tuli vieraita. Aikomus oli leipoa munkkeja uudestaan, mutta sitten muistin tuulihattureseptin. Aika raikasta kevätherkkua, kun sekoittaa vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa ja pieniä mansikanpaloja täytteeksi. Nopeasti katosivat pitsipaperin päältä... Tuulihattutaikinan resepti löytyy täältä. Helppoa ja nopeaa leivottavaa! Vaniljajäätelöstäkin saattaisi saada herkullisen täytteen. Kohta muuten loppuvat nuo lautasliinat, jotka ovat nyt sattuneet jokaiseen valokuvaan. ;-)

Tervetuloa toukokuu!