Tante Margaretin omenapiirakka

Tämä on meidän perheen "big time favourite." Resepti on peräisin miehen tädiltä. Yleensä saksalaiset leivontareseptit ovat monimutkaisia ja siksi turhan tärkeitä meikäläisen keittiöön, mutta tämä tekee iloisen poikkeuksen. Se onnistuu oikaisemallakin, eikä tiskattavaa tule nimeksikään.

Tante Margaretin Omenapiirakka

5dl jauhoja
1 1/4dl sokeria
ripaus suolaa
150g margariinia
1-2 kananmunaa

Nypi kaikki aineet taikinaksi. Painele 2/3 taikinasta voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

5 omenaa (Kuvan kakkuun käytin Jonagold-omenoita. Ne säilyivät paistaessa "rapeina.")
3rkl sitruunamehua
2rkl sokeria
vajaa ruokalusikallinen kanelia
(1rkl rusinoita)

Kuori ja pilko omenat ohuiksi suikaleiksi. Sekoita muut aineet joukkoon. Levitä omenat piirakkavuokaan ja murenna loput taikinasta omenien päälle. Vatkaa yksi kananmuna kupissa ja valuta se piirakan päälle. Paista 220 asteessa n. 30 minuuttia.

Papas No Mamas

Viime viikolla laulava setäni kirjoitti tulevansa konsertoimaan Hollantiin ja Belgiaan! Huippujuttu, odotimme häntä kovasti! Sunnuntai-iltana ajoimme toiselle puolelle kaupunkia pieneen kappeliin, jossa Merimieskirkko oli järjestänyt konsertin Papas No Mamas- kuoron kanssa.

Konsertti oli mahtava! Ohjelmistossa oli vanhaa ja swengaavaa, mustaa gospelia, virsiä virkeästi sovitettuna, muutama lastenlaulu ja pari kevyempää kappaletta. Kaikki accapella:na! Äänet sopivat hienosti yhteen. Jos olisin kehdannut, olisin taputtanut ja hymissyt koko ajan mukana, mutta konsertti oli järjestetty kaupungissa asuville suomalaisille, joten kuuntelin niin kuin muutkin ja taputin vain silloin, kun laulut loppuivat. Kengällä ja sormilla vähän rytmiä koputtelin, jos kukaan ei katsonut. Koululainen tunnisti muutaman pyhäkoululaulun. Ne saivat hymyn leviämään korviin asti!

Konsertista saimme sedän meille kyläilemään. Liian lyhyeksi aikaa. (Olemme ihan selvästi kiittämättömiä.) Ei vaineskaan, kiitos, kun kävit, Pekka! Ja seuraavan kerran pidempi reissu ja perhe mukaan!

Vuosien kuluessa alkaa enemmän ja enemmän harmittamaan se, että sukulaiset ovat niin kaukana. Heidän näkökulmastaan me tietenkin olemme kaukana. Eikä tähän ongelmaan taida olla ratkaisua. Jostakin kumman syystä kukaan ei halua muuttaa tänne päin. Eikä mekään olla muuttamassa sinne päin.

Ps. Salamavalo ei riittänyt kirkaampiin kuviin tunnelmallisessa salissa. Klikkaa kuvaa suuremmaksi, Pekka on toinen vasemmalta.

Kotilääkärit parhaasta päästä

Saksassa asuessa alkuaikoina ärsyynnyin siitä, kun jokaiseen pieneen vaivaan oli olevinaan juuri sopiva yrttitee. Pahimmillaan kääre... Yrttikääreille, kaalikääreille ja rahkakääreille en lämmennyt, mutta sen verran altistuin hyväntahtoiselle yrttiaivopesulle, että aloin uskoa teejuomien vaikutukseen. Oikeastikin osa tehoaa hyvin, loput tuovat hyvää mieltä, joten teho kai se on sekin!

Kuvassa fenkoliteetä. Jos vatsaasi ikinä kärvistää, hauduta ihmeessa suuri kupillinen. Teelusikallinen siemeniä kiehuvaan veteen, hauduta hetkinen ja kaada sihdin läpi puhtaaseen kuppiin. Tämä muuten maistuu hiukan lakritsille, joten se käy mainiosti myös salmiakin himoon. Se tosin on oma oivallukseni, saksalaiset ovat käytännöllisempiä. En usko, että salmiakin himo olisi siellä käynyt sairaudesta.

Kamomillatee rauhoittaa aina jokaisen vaivan. Ilmeisesti maun takia, sitä on nimittäin rauhoituttava juomaan, koska maku ei ole kovin herkullinen. Hunajasta voi olla apua, jos makeutta kaipaa.

Entäs, jos kurkkuun koskee? Hauduta puoli kupillista salviateetä (luontaistuotekaupasta), jäähdytä hiukan ja kurlaa pöpöt pois. Salvia maistuu ihan kamalalle ja hauduttettu tee näyttää tervalle, mutta se desinfioi yhtä tehokkaasti kuin apteekin keinotekoiset kurkun-kurlaus-nesteet. Juodakin sitä voi, mutta sitten se toimii nesteenpoistolääkkeenä.

Nämä on mielestäni parhaimmat. Ja ne tehoavat oikeasti. Saksalaisilla valikoima on huomattavasti runsaampi, mutta minä pärjäsin näillä ihan hyvin.

Kevättä ilmassa

Kevättä on ilmassa!

Kävelin hakemaan koululaista ja matkalla huomasin, että melkein kaikissa puissa ja pensaissa on pian lehtiä. Eihän ne vielä ole edes hiirenkorvalla, mutta ei siinä enää kauan mene. Krookukset kukkivat jo täysillä ja narsissitkin ovat hyvällä vauhdilla kasvattamassa vartta. Aamuisin on jo valoisaa, kun herätään. Tuntuu ihmeelliseltä talven jälkeen!

Täällä helmikuu oli poikkeusellista sateisempi -yhteensä 20 sadepäivää. Aurinkoisia päiviä oli vain 4. En tosin laskenut itse, vaan satuin näkemään säätiedotuksen, jossa näytettiin taulukkomuodossa kuukauden sääsaldo. Itse olisin arvioinut, että helmikuussa 2009 satoi 29/28 päivää. Ihan siitä syystä, että tuntui jo, että muita säälajeja ei ole enää olemassakaan.

Kuukausi on vaihtunut ja nyt on kevättä ilmassa!

Elokuvissa

Pääsimme miehen kanssa viikonloppuna pitkästä aikaa oikein elokuviin! Ostettiin iso pussi irtokarkkia kiskurihintaan, kuten elokuvateattereilla on tapana herkkuja myydä.

Viime aikoina elokuvavalintamme ovat olleet enemmän tai vähemmän toista maailmansotaa. Valkyrie ei tehnyt vaikutusta sinänsä. Kertomus perustuu tosielämään, mutta varsinkin pääosan näyttelijältä olisimme odottaneet vähän enemmän.

Filmistä jäi ankea mieli, niinkuin kaikista toista maailman sotaa kuvaavista filmeistä. Jos historia kuitenkin kiinnostaa, niin se kannattaa käydä katsomassa. Missään vaiheessa ei näytetty joukkomurhia eikä keskitysleirejä, vaan kertomus keskittyi johtajan murhan suunnitteluun ja toteutukseen. Murhayritykset eivät onnistuneet. Filmissä tuleekin esille se, miten ihmiset alkoivat ajatella, että johtajalla onkin yliluonnollinen suojelus, koska pystyi aina mitä kummallisemmista syistä pelastautumaan.

http://www.youtube.com/watch?v=BSy96KB7Dh4

Päätimme tämän filmin jälkeen siirtyä toiseen genreen. Toista maailman sotaa on nyt nähty tarpeeksi.

Rakennuksia saarella

Lomasta on jo viikko, mutta laitan tähän vielä muutaman talokuvan matkan varrelta. Englannissa talot ovat usein vanhoja. Vetoisia ja kosteahkoja myös, jos niihin ei ole tehty kunnon remppaa. Silti aivan ihania. Tuntuu, että historia on elävämpää, kun monet vanhat rakennukset ovat alkuperäisessä käytössä.

Täällä taas suurin osa kauniista, vanhoista, rakennuksista on otettu "uusiokäyttöön" ja muovattu uuteen tehtävään paremmin sopivaksi. Jotenkin siinä on enemmän tunnelmaa, että annetaan kaupungintalon hoitaa kaupungin talon virkaa, asuintalon pysyä asuintalona, leipomon leipomona, parturisalongin parturi-salonkina... Miksi kaikelle pitäisi aina keksiä uusi tarkoitus?

Joitakin ikivanhoja kirkkojakin on muutettu esim. hotelleiksi tai ravintoloiksi. Sisustuslehdestä äskettäin luin artikkelin arkkitehdistä, joka sellasia tiloja suunnittelee. Ajattele, että saattaisit nukahtaa hotellihuoneseen sakastissa tai syödä aamupalaa alttarikaiteen sisäpuolella... Kyllä harmitti. Ihan kuin nykyaikaisille ideoille ei olisi tarpeeksi tilaa uusissa rakennuksissa!