Olen jo viikkoja siirtänyt kampaajalle menoa. Osittain siksi, että täällä kampaajiin ei voi luottaa. Ehkä joihinkin voi, mutta sellaisia ei ole sattunut kohdalle. Nyt on tilanne sellainen, että hiuksista ei enää näe, mihin malliin tai mallittomuuteen ne on viimeksi leikattu.
Kaikki alkoi viime elokuussa. Ennen töiden alkua päätin leikkauttaa otsatukan. Hyväuskoisena kävelin parturiin ja valitsin kuvakirjasta hiusmallin. Kampaaja sanoi "Hm-m!" ja vei kirjan pois. Pääsin siirtymään pesupaikalta peilin eteen, kun kampaaja mutisi puoliääneen, että asiakkaat haluavat jatkuvasti jotakin erilaista, milloin pitkää, milloin lyhyttä, milloin paksua ja milloin ohutta... Kun reilun puolen tunnin päästä leikattu komeus saatiin föönattua, meinasin pyörtyä. Lopputuloksella ei ollut mitään tekemistä valitsemani kuvan kanssa! Kiitin kauniisti, ja päätin, että en ikinä enää anna sen kampaajan koskea hiuksiini.
Sitä kampausta ei saanut kotona laitettua millään. Laittamattakaan sitä ei voinut jättää, niin hurjaa silppua se oli. Siispä menin toiselle kampaajalle, joka kovasti vakuutti ymmärtävänsä, mitä tarkoitin ja osaavansa tehdä juuri oikean jipon. Istuin tuolilla lievästi jännittyneenä, kun kampaaja leikkasi kaiken yhdellä kerralla ilman, että olisi jaotellut hiuksia useampaan kerrokseen. Epätasainen lopputulos ei tullut yllätyksenä. Taas löytyi kampaaja, jolle ei kannata mennä uudestaan.
Kolmas kerta toden sanoo. Saksalaisilla kampaajilla on erikoisuutena yksi ainoa kampaus - pitkä tukka kerroksittain, ilman mitään ideaa. Onneksi sattui matkasuunnitelma sopivaan ajankohtaan. Niin se tusinaparturi leikkasi sen perinteisen erikoisuuden. Ihan hyvä tuli - en tietysti edes odottanut sen enempää. Se kampaus ei vaatinut mitään muuta kuin hiusten kasvatusta.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että pitäisi ihan välttämättä mennä leikkauttamaan ainakin latvat. Tuskin uskallan muuta pyytää. Jeps, kerron kyllä myöhemmin miten kävi, mutta sillä ehdolla, että sanat riittävät kuvaamaan lopputulosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti