sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Roses (and some avocado)




Näillä kuvillahan ei ole sitten mitään muuta yhteistä kuin, että ruusut ja kinkku näyttävät yllättävän saman värisiltä ihan ilman minkäänlaisia filttereitäkin. Putosin muuten siitä valokuvahaasteesta ihan täysin, vaikka sen taisitte jo huomata sanomattakin, heh. Viime viikot ovat olleet sellaista kiirettä, että kaikki ylimääräinen on ollut pakko karsia pois, joten blogi ja valokuvailu ovat molemmat olleet no go-listalla. Kunnolliset yöunet ja hiukan liikuntaa ovat parhaita juttuja silloin kun (liian) kiirettä pitää. Joskus tulee sanottua stressaantuneille opiskelijoillekin, että nukkukaa nyt hyvät ihmiset tarpeeksi, mutta eihän kaksikymppiset tällaisia lähestulkoon keski-ikäisten viisauksia oikein ymmärrä.

Joka tapauksessa tämän viikonlopun olen ollut yksin kotona ja yrittänyt kiriä itselleni pientä etumatkaa työjutuissa, ettei koko kevät menisi tällä tammi-helmikuun tyylillä. Kokeilin huvikseni tänä aamuna tuollaista äskettäin niin muodissa ollutta avokadovoileipää. Ajattelin, että käytän tsäänssini nyt kun kaksi avokadon vihaajaa ovat muualla syömässä muita herkkuja. Laitoin ciabatta leivälle ensin tuorejuustoa ja sitten kevyesti muussattua avokadoa ja päälle reilusti suolaista kinkkua. Hyvälle maistui. Seuraavan leivän tein tomaatin kanssa, mutta totesin, että avokado vaatii itselleen suolaisen kaverin. Ei ole siis suurta vaaraa, että alkaisin 'clean eating' -linjalle kovin helposti. Joka tapauksessa hyvä kokeilu. 

Muuten ei sitten sen kummempaa. Kaikki luovuus on kai kulunut tuntien valmisteluun, kun en keksi tähän nyt mitään muuta paitsi, että rapakon toisella puolella toimiva pressa on käynyt kyllä viime päivinä hermoon. En ymmärrrä, miten siihen asiaan ei saada minkäänlaista kuria.

----

These photos are connected only by color. I was surprised when I glanced through a photo roll in my phone and saw that even without filters the colors match almost perfectly. You probably already noticed that I did not manage to keep up with the photo challenge. The last weeks have been so busy that my priorities have been to get enough sleep and occasional exercise. They are the best medicine against stress. 

I have been alone at home this weekend with the purpose of catching up with work so that the following months would allow me to return to a normal pace of life. Since my two avocado detesters are gone, I used my chance to make an avocado sandwich for breakfast this morning. I used some cheese spread first, then added some lightly mushed avocado and some slices of salty raw ham. Loved it! The next sandwich was with avocado and tomatoes, but I decided that avocado requires an extra salty companion. There is really no danger that I would get too deeply into clean eating, ha!

That's it for today! I can't think of what else to write. I think all my creative juices must have flown into my lecture preparation. Hope I can soon redirect them to flow into other fun things as well.  

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

My Brussels

Joskus on vaan niin kiva käydä kaupungilla! Se tekee niin hyvää, kun saa kuljeskella kaupunkitalojen välissä, haahuilla hiukan kaupoissa, käydä kahvilassa, ihan vaan olla kaupungilla ja imeä itseensä hiukan urbaanimpaa tunnelmaa. Me siis asutaan vain kivenheiton päässä kaupungista. Niin lähellä, että kirkkaalla säällä näkee horisontissa suurimman osan maamerkeistä, mutta kuitenkin niin kaukana, että tuntuu kuin asuttaisiin ihan maaseudulla. Arki pyörii omalla rytmillään täälläkin, joten sitä aina edes huomaa, että välillä kuluu viikkoja, ettei tule käytyä kaupungilla ollenkaan. Kunnes sitten yhtäkkiä alkaa tuntua, että on ihan pakko päästä "ihmistenilmoille." Se on tietysti vähän omituisesti sanottu siihen nähden, että aika tiheästi täälläkin asutaan ja parin korttelin takaa lähtee bussi kaupungin suuntaan. 

Se on kyllä kumma, miten kaupungilla on minuun aina niin rentouttava vaikutus. Sitten viihtyy taas hyvin täällä omassa arjessa, kun hiukan käy kääntymässä keskustassa. Olen kuitenkin todella iloinen, että arkiruutineihin ei kuulu kaupunkiin kulkeminen. Matkoihin kuluisi helposti aika paljon aikaa ja työpäivistä tulisi hurjan pitkiä sekä julkisilla kuin myös omalla autolla kulkemalla. Joskus kaipailen oikeasti kaupungissa asumista, mutta sitten kun mietin arjen toimivuutta, totean aina, että nyt on arjen toimivuus asuinpaikan suhteen juuri kohdillaan ja lopetan haikailun siihen.

----

I totally enjoy visiting Brussels, though sometimes it takes me weeks to get there. Walking around, shopping a bit, eating out, and just taking in the urban atmosphere. I need it from time to time, but yet I'm happy that our daily lives evolve outside the big city. When I sometimes miss living in the city, I remind myself about how important it is that life is as smooth and easy as possible. Being able to avoid busy traffic/public transportation are a huge plus when thinking about functional living arrangements.     

maanantai 13. helmikuuta 2017

Tulips and letters



Tulppaanit on kivoja näin keväisin! Niitä ei vaan malta olla kuvaamatta, joten pahoittelut jo etukäteen siitä, että tulevien viikkojen aikana tulppaaneita voi näkyä täällä taas aika usein... Ei niistä nyt kuitenkaan sen enempää. Tämän päivän valokuvateema on 'letters.' Luulin ostaneeni joululomalla tussikynän muodossa olevan taululiidun. Ajattelin, että sillä saisi kivasti kirjoitettua keittiön isoon liitutauluun. Onneksi huomasin muutaman jo muutaman kirjaimen jälkeen, että kirjoitusta ei saakaan pyyhkimällä pois! Ne pari kirjainta sain pestyä hankaamalla karkealla sienellä, mutta jos taulu olisi ollut täynnä tai kirjoitus taulussa muutaman viikon, niin siinä olisi varmasti tarvittu jo uutta maalikerrosta! Kokeilin sitten tussia lasipurkkeihin. Siinä se toimikin hyvin. Kirjoitus kestää purkin kyljessä irtoamatta, mutta lähtee kuitenkin kevyesti vedellä ja tiskiaineella. Ihmettelen, etten koskaan aikaisemmin ole tullut ajatelleeksi, että noihin lasipurkkeihin voisi kirjoittaa jotakin!

----

Tulips are always nice in the spring. They just magically draw me to take dozens of photos. (I say sorry already ahead of time for a coming tulip overload during the next couple of months...) Another thing that I was going to say was about a pen I bought. Today's photo challenge is about 'letters.' I thought that I was buying a chalk pen, but it turned out after a little test that it could not be wiped away from the chalk board. I'm so glad I noticed it before writing too many letters... I could barely rub of what I had written, but had I left it for a couple of days, the chalk board would have required a new layer of paint! I was then wondering what to do with the pen and decided to write on glass containers. That worked out perfectly. The color stays well, but it is easy to wash off with water and dish washing detergent. I wonder it never occurred me earlier to write anything on those glass containers! 

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Somewhat mistaken information

Tyttö kertoi yhtenä iltana, mikä oli ollut koulussa viikon puheenaihe. Luokalla on poika, joka on viime aikoina ollut tavallista useammin kipeänä. Kaikki kuulema ihmettelevät poissaoloja, mutta yhteistuumin ovat olettaneet, että poika ei syö tarpeeksi vihanneksia ja hedelmiä ja siksi sairastaa jatkuvasti. Nyt tämä poika oli viestitellyt poissaolopäivän jälkeen läksyistä luokkakaverin kanssa. Kaveri oli sitten kysynyt, mikä poikaa vaivaa. Siihen poika oli viestittänyt takaisin, että hänellä on suolistomato. Kaveri meni seuraavana päivänä kouluun ja järkyttyneenä kertoi kaikille opettajia myöten, että poika on kotona, koska hänellä on suolistomato. Informaatiosta seurasi, että tietotekniikan tunneilla kaikki googlailivat tietoa suolistomadosta. Välitunneilla luokkakaverit yhteistuumin katuivat syvästi olleensa usein niin tuomitsevia uskoessaan pojan sairastelujen johtuvan niin olemattomasta syystä kuin ruokavaliosta puuttuvista vihanneksista ja hedelmistä, vaikka hän onkin oikeasti vakavasti sairas. Kaikki miettivät huolestuneena, miten kamala sellainen mato voikaan olla, mistä sellaisen voi saada ja miten siitä voi parantua. Opettajat puolestaan olivat kuulema keskustelleet ja kauhistelleet tilannetta opettajien huoneessa taukojen aikana. Seuraavana päivänä poika tuli kouluun ja kaikki olivat erikoisen innoissaan, että poika on taas palannut. Jokainen kyseli myötätuntoisesti onko hän jo parantunut ja joko mato on voitettu. Poika oli hiukan ihmeissään saamastaan huomiosta. Lopulta kuulema selvisi, että hänellä oli ollut tavallinen flunssa ja matojuttu oli ollut pelkkä vitsi, mitä kaveri ei ollut ymmärtänyt vitsiksi... Toivottavasti poikaa itseään tilanne oli naurattanut yhtä paljon kuin luokkakavereitakin. :O

----

No English version this time, sorry! 

lauantai 11. helmikuuta 2017

Blushed



Hiukan sisustusjuttua taas välillä! Viime viikot on menneet niin vauhdilla, että ei ole ehtinyt edes tyynynpäällisiä vaihdella. Tässä taloudessa aikaa mitataan ei vain kalentereilla ja kelloilla vaan tyynynpäällisillä, heh. Mutta vaikka tein nuo India-tyynyt jo jouluksi, ne sopivat hyvin tähän helmikuiseenkin tunnelmaan. Roosan sävyissä siis mennään edelleen. Tänään harmaalta taivaalta tuli jopa muutama lumihiutalekin muistutukseksi, että talvea tässä edelleen elellään, vaikka välillä ehti jo olla useampia lämpimiä viikkoja. 

Viikolla käväisin paikallisessa 'yhden euron kaupassa,' mistä mukaan tarttui tuo laakea lehtikori. Ei siellä nyt sentään kaikkea ihan eurolla saa, mutta sen verran suuri kori reilulla vitosella oli päätin nopeasti, että se on kannattava ostos. Se sopii hedelmäkoriksikin tai vaikka postin keräämiseen. Ehkä jopa parhaiten jälkimmäiseen. Koko on sen verran suuri, että se nielisi helposti parinkin viikon lippuset, lappuset, kirjeet, lehdet ja mainoksetkin. Nyt alkuun se kuitenkin päätyi meille lehtikoriksi. Tuo filmi The Age of Adeline on muuten ihana. Katsoin sen jo silloin, kun se ilmestyi, mutta äskettäin löysin sen halvalla, ja nappasin mukaan. Joistakin filmeistä saa yhdellä katsomiskerralla tarpeekseen, mutta tuo on sellainen, että sen voi katsoa muutamaan otteeseen. 

----

It feels like it was ages ago that I took any decoration photos at home! Last weeks have been so busy that I have not even had time to change cushion covers in the living room, ha! No, the truth is that I have not seen any need for a change, because though I made these Indian print cushions for Christmas, they go perfectly with feeling 'Februarish.' I tried to find an English word for the blushed pink, but there doesn't seem to be agreement about naming it. Anyway, it's a good powdered kind of colour whatever one prefers to call it.  

Last week I went to the local 'one-euro-shop' and found that large flat basked which you see in the first photo. It was only bit over five euros. After having considered its size, I knew I was making a good purchase. It would look good as a giant fruit basket. It could also serve as a collection point for mail. That might actually be the most practical function for it as it sizewise likely absorbs humongous amount of this and that! One final thing, the film The Age of Adeline is very cute! I might have mentioned it when it came out and I watched it for the first time. Recently it was being sold for just fraction of the actual price, so I bought it. Some films are enough if you see them once, but this one is a keeper.   

perjantai 10. helmikuuta 2017

How to spell food

Taisi olla migreeni tulossa, kun katsoin eilen valokuvalistasta, että tänään pitäisi kuvata jalat. Hyvä, että tuli katsottua toistamiseen... Toinen samanlainen juttu tapahtui eilen, kun luennolla katsoin yhtäkkiä näyttäessäni powerpointeja, että nyt tuo yksi numero kyllä heittää sadalla vuodella! (Ööö, helluntalaisuuden historiasta puheen ollen sellainen pieni sadan vuoden virhe on aika suuri siihen nähden, että helluntalaisuuden ja karismaattisten suuntausten historia alkaa vasta 1900-luvun alusta. Auts.) Migreeni on siitä hiukan hankala juttu, että tuollaset näköaurat sattuvat aina ennen kuin edes tajuaa migreenin olevan tulossa. Päänsärky nimittäin iski vasta tänään puolelta päivin. Eli niitä virheitä ei ikinä edes tajua varmistella, kun ei kertakaikkiaan edes huomaa, ettei näe kunnolla. Onneksi viime aikoina migreeniä on ollut tavallista harvemmin. 

Tämän päivän valokuva oli siis ruoka-aiheinen. Tänään laitoin iltaruoaksi perinteistä myskikurpitsakeittoa ja siihen tehtiin lisäksi valkosipulileipiä. Ei siis mitään uutta kuvattavaa niissä, mutta hyvälle maistui. Nyt vaan alkaa minullakin tämän talven kurpitsakiintiö tulla täyteen. Sitä sorttia sitten mieluiten lisää vasta ensi syksynä. Viime viikkoina olen muuten suunnitellut ruokaostokset niin kurinalaisesti, että annan itselleni olalle taputuksen. 

----

Yesterday I must have had a migraine aura, because I read from the list that I should photograph feet today. Another similar thing happened yesterday while I was showing students a powerpoint slide and noticed suddenly that one date is hundred years too late! Not a big deal, I can easily laugh at myself and don't usually get confused by silly mistakes. But taken that the subject matter I was talking about was the early history of Pentecostalism which begins only at the end of the 19th century, such 100 years was a rather big mistake (and I should probably not have laughed). The migraine auras happen to me mostly a day or even two before the actual headache begins, so it's actually pretty much impossible to even notice in advance that I might not see properly. Luckily though I have recently had far fewer migraines than I usually do.

Today's photo was about food if you didn't already guess. I cooked some pumpkin soup and made garlic bread to it for a dinner tonight. Nothing new to photograph, but both the soup and the breads tasted wonderful. Now that it's almost middle of February it might have been the very last pumpkin soup for this winter though. I think I didn't mention yet that during the last couple of weeks I have been really good at writing grocery shopping lists. *clapping myself on a shoulder*