maanantai 22. joulukuuta 2014

Merry Christmas!

Nyt alkaa pikkuhiljaa olla aika siirtyä nautiskelemaan joulusta! Jostakin muuten luin äskettäin, että siitäkin on joku ehtinyt tehdä tutkimusta, että ihminen muistaa ne hetket paremmin, mistä pysähtyy vain nauttimaan ja keskittyy olemaan ilman, että tallentaisi koko ajan kaikkea kameran/kännykän linssin läpi someen. Luulisi asian olevan juuri toisin päin, mutta niin se ei kuulema olekaan. No, kiva se on silti laittaa juttuja talteen. Tänä vuonna saatiin joulukuun kuluessa aikaan kaikenlaista hauskaa. Näpertelyjen ja muun myötä tuntui, kuin oltaisiin otettu aikamoinen varaslähtö jouluun ja etukäteistunnelmista nautittiinkin jo ihan täysillä. Nyt kuitenkin siirrän hyvillä mielin täyden keskittymiskykyni blogista muualle, laitan kameran talteen, nautin rakkaitteni seurasta ja luotan tutkijoihin, jotka väittävät, että kaikki ihanat hetket säilyvät ihan parhaassa tallessa muistissani!

Ihanaa joulua!
Palaillaan taas juhlien jälkeen!


Soon it's time to begin celebrating Christmas. I read somewhere little while ago, that some scientists had conducted a research about how the social media affects memory. They found out that a person remembers best those moments that he has not recorded in the social media. One would think the opposite was true! Personally I do love photographing and blogging gives a good reason to record those little daily things that bring a lot of joy, but which one perhaps would never think of photographing without having some reason to do so. This year we got lots of fun stuff done during the month of December! All of that felt like an extended and happy pre-Christmas party. :) However, right now I am more than ready to move to the actual celebration mode, lay my camera aside, cherish the moments with my dear ones, and trust the scientists who say that everything beautiful will be securely saved when it's imprinted in my memory!  

Merry Christmas!
See you again after the parties!   

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Valmista! - Ready!

Nyt on kyllä sormet ihan tuusannuuskana, mutta sain sen jouluviltin valmiiksi. Tikkailin aika paljon käsin, joten olin kyllä varautunut siihen, että ehkä en ehdi valmiiksi, mutta olisi kyllä hiukan harmittanut, jos olisi pitänyt jättää se odottelemaan seuraavaa joulua... ;) Viimeiset tikit menivät melkein huomaamatta, kun katsottiin yhdessä yhtä saksalaista vuoristopelastaja-sarjaa (Bergretter/ZDF). Sarjan päähenkilö tosin kuoli itse lopuksi. Se oli vähän turhankin dramaattista, kun siinä sarjassa yleensä kaikki aina pelastuvat.


I don't think I'll be stiching anything for some time with these fingers, but I managed to get my Christmas throw ready. I did a lot of it by hand, so I was mentally prepared to admit that I won't get it totally ready. But yet, I was so close, that it would have been a bit annoying to seriously leave it to next Christmas... ;) The last stiches worked out fine as we watched a German TV serie Bergretter/ZDF. It's about a fictive mountain rescue team, which nearly always gets everybody out of trouble. This time the main actor died, so that turned out to be bit serious though.

lauantai 20. joulukuuta 2014

DIY Lumihiutaletarrat - DIY Snow flake stickers

Muistatte ehkä, että joulukuun ensimmäisenä tytön joulukalenterista tuli vahingossa ikkunatarrojen sijaan niitä lumihiutaleen mallisia sisustustarroja. Suunnitelma B oli tämä. Vanha suuri maljakko tai lyhty, miksi sitä nyt haluaakin kutsua, sopi tarkoitukseen hyvin. Kaikki tarrat mahtuivat siihen hyvin. Pohjalle rakeista suolaa ja täkäläistä perinteisiin vohveleihin tarkoitettua jättiraesokeria... Niillä pärjää kätevästi, jos ei ole muistanut ostaa koristehiekkaa/kiviä. Tykkään tietysti niiden kirkkaan valkoisesta väristä myös. Sitten kynttilä kaipasi vain rusettia ja koko komeus oli valmis. Nyt se on ollut muutaman päivän tuossa hedelmäkorin vieressä, koska aamuisin aikaisin töitä aloittaessa on kiva poltella kynttilää. Mutta lyhdyn oikea paikka (ei kai meillä oikeasti millään tavaralla ole "oikeaa" paikkaa, kun ainahan minä kantelen tavaroita ympäriinsä?) on pianon päällä. Siellä kynttilän liekki heijastaa ihanasti noista lumihiutaleista suuria hiutalevarjoja seinään! Että ihan hyvin kävi tälle suunnitelma B:lle. 


You might remember that on December 1 we had immediately bit of a hassle with the advent calendar. Instead of window stickers the first present contained by accident indoor decoration stickers. The plan B for repurposing them was this one. Old glas vase was almost made for some stickers. We filled the bottom with coarse salt and huge Belgian sugar pearls... Those are actually rather functional for decoration purposes if you have forgotten to buy sand. I like it that they are so pristine WHITE. Then we only needed some ribbon for the candle. Now I have enjoyed having it on the dinner table for the last few days. Currently I namely do most of my work right there and starting early, when it's still so dark, the candle light is quite a comforting element. The actual place where the candle vase belongs to (do we have actual places for anything actually, because I keep regularly moving everything???) is on the top of the piano. There it looks quite incredible, because the candle light makes the stickers throw big snow flake shadows on the wall! Thus, the plan B turned out to be just fine.  

perjantai 19. joulukuuta 2014

Vaahterasiirappi - Maple Syrup

Kanadalaiset työkaverit toivat ihanan vaahterasiirappitölkin! Aika hauska kuva kyljessä, siitä tuli heti ihan Suomi-fiilis. Kunhan saadaan jouluherkut pois alta, niin sitten aletaan syödä urakalla lettuja... Se on hyvä suunnitelma heti uuden vuoden alkuun, eikö? ;)


Our Canadian colleagues brought us a cute can of maple syrup. I just loved the picture that is on it. It reminds me so much of Finland! Once the Christmas goodies are all eaten, we will move directly to the pancake season. That's a good plan for the new year, isn't it? ;) 

torstai 18. joulukuuta 2014

Kolmiulotteista - 3D

Tämä pieni kolmiulotteinen kuva on aina joulukoristeiden mukana. Tänä vuonna huomasin, että siitähän tulee mieleen Elisabet ja Sakarias, Johannes Kastajan vanhemmat. Ehkä se on tuo mies, koska hän on jotenkin niin paljon vanhemman oloinen kuin mitä oma mielikuvani Joosefista. Se on kyllä aika hauska juttu itsessään, että raamattua lukiessaan kuvittelee kasvot ja joskus luonteenkin kertomusten henkilöille. Raamatun kertomuksellisuus kyllä korostaa muutenkin ajatonta sanomaa. Sen tyylilajin etuna on ehdottomasti se, että teksti muuttuu helposti eläväksi, koska ihmisten kokemukset ovat lopulta vuosituhansienkin aikana olleet jokseenkin samanlaisia, ja niihin pystyy siksi niin helposti samaistumaan. 


This little 3D picture is always set up with the other Christmas decorations. It does remind me of Elizabeth and Zechariah, the parents of John the Baptist! The association comes from the man who looks somewhat older than my imagined Joseph. :) It's quite a funny thing that when one reads the Bible, one easily imagines faces and even other personal features to the characters. The narrative genre does complement the timeless message. Narrative text namely becomes easily alive because of the common human experiences that are easy to identify with.

tiistai 16. joulukuuta 2014

DIY Jouluviltti - DIY A Christmas throw

Jouluviltti on ollut työn alla jo useamman viikon, mutta eteneminen oli pitkään aika hidasta. Käytin nimittäin tilkkukankaina suurimmaksi osaksi vanhoja paitoja, muutaman keittiöpyyhkeen, muutaman tyynyliinan ja pari palaa uutta kangasta. Joskus hyvä, ettei aina heitä kaikkea pois niin nopeasti. Tilkkuja leikatessahan tahrakohdat voi helposti välttää, joten jos kankaat ovat muuten hyviä, niin uusiokäyttö on hauska kokeilu. Lopulta viime viikonloppuna minulla oli tarpeeksi tilkkuja koossa, joten sain ommeltua peiton kasaan. Nyt on vielä vuorossa käsin tikkausta ja reunat... Saa nähdä tuleeko viltti valmiiksi jouluun mennessä! Töitä on nimittäin tälläkin viikolla enemmän kuin tunteja kalenterissa, mutta hei, hyvä yritys ainakin...


My Christmas throw has been in the process for quite many weeks by now. It has been an extra slow project, because I decided to recycle material mainly from old shirts, kitchen towels, pillow cases and use just few pieces of new material. A good thing was that this time I had put aside few things that had got permanent stains. Usually I throw such stuff immediately away, but those pieces of thick cotton are actually just fine for patchwork, because you can easily cut out good pieces by simply avoiding the stained spots. Finally last weekend I had enough of pieces ready and could sew the cover together. Now I still have to work on some hand stiching and edges... Let's see whether it will get ready before Christmas! This week there's more work than hours in the calendar, but hey, at least I am trying... 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

DIY Eucalyptus wreath nr. 2 (and the Brussels Choral Society)

Tänä vuonna ulko-oveen tuli myös eukalyptuskranssi. Vanha tärkätty lumihiutale sopi siihen hyvin ja lopputulos oli neutraali ja talvinen. Tänä vuonna ehti käydä niin, että vastapäinen naapuri oli meitä nopeampi ja ripusti ovikoristeensa heti joulukuun alussa. Aika hauskasti, kun meitä on näissä koristeluasioissa aika vaikea yleensä ohittaa, heheh. 

Perjantaina oltiin muutaman työkaveripariskunnan kanssa kuuntelemassa Handelin Messiasta The Brussels Choral Societyn esittämänä. Oli aika vaikuttava kokemus. Ensimmäistä kertaa keskityin seuraamaan lauletut raamatunpaikat ohjelmakirjasesta. Oli kyllä teologiaa parhaimmillaan Vanhan testamentin profetioista ylösnousemukseen asti.

En löytänyt youtubesta BCS:n esitystä, mutta tämä oli mun suosikki ensimmäisestä osasta:


I made yet another eucalyptus wreath for the door. The big old snowflake was just fitting to make a simple wintery arrangement. This year I was amused when I saw that our neighbor was faster than us in decorating his door across the corridor already in the very beginning of December! Usually we are kind of hard to beat when it comes to setting up Christmas decorations early, hah.  

On Friday night we went with couple of colleagues to listen to Handel's Messiah performed by the Brussels Choral Society. It was a strong experience to listen to a huge choir and orchestra! For the first time I actually concentrated to follow the Bible texts from the program booklet. The performance was amazing rich in theology from the Old Testament prophecies to the resurrection!

I could not trace the BCS performance in youtube, but the videoclip above was my very favorite from the first part.

lauantai 13. joulukuuta 2014

DIY Eucalyptus wreath nr. 1

Harmaina päivinä ei varmaankaan kannattaisi edes kaivaa kameraa esiin tähän aikaan vuodesta, kun kuvat ovat järjestään hieman epätarkkoja. Eilen näpertelin pariin metalliseen pesularipustimeen eukalyptuksen oksista kransseja. Aika vääntäminen oli sellaisessa hennossakin henkarissa, mutta pihtien avulla onnistuin ihan omin voimin saamaan "silmukan" kohtalaisen pyöreäksi. Ostin kukkakaupasta nipun eukalyptyksen oksia. Niitä käytetään varsinkin talvisin paljon vihreänä lisänä kukkakimpuissa. Sellaiset täyteoksat ei paljon maksaneet. Oksista leikkasin kaikki pienet ja kauniisti taipuvat oksat talteen, ja roskiin meni siis vain ne puumaiset osat. Sitten kieputtelin ohuella, vihreällä rautalangalla oksan toisensa jälkeen kiinni ripustinympyrään. Laitoin uuden "latvan" aina n. 4-5cm välein, ja hiukan limittäin, jotta kranssista tulisi kohtuullisen tasainen. Huomasin, että rautalanka helposti rikkoo hentoja lehtiä, joten siinä sai olla hiukan tarkkana, että etsi sopivan varsikohdan kiinnitykseen, niin, että lehdet laskeutuisivat kutakuinkin kiinnityskohdan päälle peitoksi. Muuten aika nopea ja helppo homma. 

Pinterestistä pinnasin joulukansiooni äskettäin myös useamman kuvan, missä oli kranssi ripustettu liitutaulun päälle. Sieltä siis idea tähän ripustukseenkin. Oli muuten hyvä tuoksu keittiössä tämän askartelun jälkeen. Ilmeisesti se tuli tuoreista leikkopinnoista, joten askartelu oli jouluista aromaterapiaa parhaimmillaan. ;)


One should probably not even unpack a camera on such a gray day like today! Sharp photos turned out to be impossible to take without a stand. Should have got one from upstairs, but well... Yesterday I made few wreaths out of eucalyptus branches on laundry shop metal hangers. The hangers were not as cooperative as I thought they would be, so pliers turned out to be quite necessary in bending the hanger into a circle. I had bought few branches of eucalyptus in the garden shop. The florists use them frequently as foliage for the cut flowers, so I got a whole bunch with just 5 euros! I cut all nice and tender branches, and threw away the woody stems. Then I attached one branch after another with green thin iron wire. I proceeded so that I placed the top of a new branch in every 4-5cm. It turned out that thin iron wire easily cuts the fragile leaves broken, so I tried to wrap the wire in the spots where there were only stems, but the leaves would settle to cover the wire afterwards. 

I pinned in my pinterest Christmas file lately also several pictures, where a wreath was hanged at the chalk board. I liked it, so it was fun to try out something similar. It was smelling so good in the kitchen after the wreath was done! I think cutting the branches had something to do with it. It's not exaggerated to say that this wreath turned out to be an aromatherapy craft. ;)    

perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulukuusi - Christmas tree

Kävimme tytön kanssa ostamassa joulukuusen viime lauantaina. Ostan aina sellaisen, mikä tulee juuripaakun kanssa, jotta kuusi kestäisi varisematta hieman kauemmin. Oli kyllä hiukan hankaluuksia nostaa kuusta autoon! Vaikka kokoa ei tämän enempää olekaan, suuri multaruukku painoi jonkin verran. Kastelu on kuitenkin ruukkukuusen kanssa huomattavasti helpompaa. Pujotimme muoviruukun ensin muovikassiin ja sitten koko komeuden suureen koriin, joten vesi ei pääse valumaan läpi. Koristeiksi valikoitui vain valkoista ja hopeaa tällä kertaa. Muutama koriste pitäisi vielä hakea kellarista, mutta kyllä näilläkin pärjää. Vuosien aikana valkoisia koristeita on kertynyt aika tavalla... Tällä viikolla on leivottu jo pipareita ja ässiäkin. Hiukan ajattelin, että tänä vuonna ei tarvitsisi kaikkea leipoa, mutta tyttö oli sitä mieltä, että ei perinteistä voi luistaa, vaan kaikkia keksisortteja on leivottava tälläkin kertaa. Tuo keksijuttu on meidän saksalaistraditio, siellä kun on tapana leipoa montaa keksisorttia jouluisin. Yritän nyt sitten ainakin puolittaa ainakin taikinareseptejä, että emme ihan huku joulukekseihin... Piparitaikinan kanssa puolittaminen olikin hyvä juttu, koska siirappipurkin loppu riitti juuri ja juuri puolikkaaseen taikinaan. ;)   


My daughter and I went to buy a Christmas tree last Saturday. I always choose one that comes with some soil, in order to make the tree last bit longer without dropping the needles. It was not easy for two of us to slip the tree into the trunk of the car... Though it's not a very tall one, the pot with soil was quite heavy to manage. However, I am happy we got it in, because watering it is so much easier than with a cut tree. We slipped the pot into a big plastic bag and then to the basket. That way the water will not leak to the floor at all. For the decoration we used only white and silver. I should actually get few more white pieces from the basement, but never got to it this week... This week my daughter has been baking few sorts of Christmas cookies. I thought that we might not need to go for all the different sorts this time, but she insisted that traditions have to be maintained as always... (Having a huge variety of Christmas cookies is a German tradition.) Since reducing the variety was not an acceptable proposal, I decided to cut down the recipes into halves, so that we are not making too many of any sort... With the ginger bread cookies it turned out to be a good choice, because I just had enough sirup left for half of a dough. ;)  

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Adventtikynttilät - Advent candles

Vielä viime viikkoinen kuva tämän vuotisesta "adventtikyntteliköstä." Ei mitään ihmeellisyyksiä, mutta niin ne kynttilät vaan syttyvät yksi kerrallaan. Kaksi kynttilää enää jäljellä, joten hyvää vauhtia tässä joulua kohti ollaan menossa! Eilen tultiin kotiin joka vuotisesta joulukonsertista. Aika paljon kaupunkilaisia saapui paikalle. Se aina ilahduttaa kovasti. Meidän roolina oli ottaa tulijoita vastaan sisääntuloaulassa. Oli mukava, kun muutamat oikein silminnähden ilahtuivat, kun kuulivat meidän tervehtivän heitä flaamksi. Melkein jokainen paikallinen pärjää useammalla kielellä, mutta oma kieli on silti aina oma kieli. 

Tänään sitten aamu alkoi sellaisella migreenillä, että jouduin jäämään kotiin. Kunnollinen annos särkylääkkeitä ja muutaman tunnin kuluttua alkoi taas olla normaalimpi olo. Opiskelijoilla on kiire saada tutkielmat valmiiksi, joten muutama peruuntunut tunti ei tässä kohtaa varmaankaan tullut yhtään huonoon saumaan. Iltapäivän pystyin onneksi kuitenkin tekemään työjuttuja. Lähinnä purkamaan sähköposteja. Tarjoudun aina kommentoimaan tutkielmia ennen palautuspäivää. Se yleensä motivoi niitä, jotka haluavat erityisesti panostaa johonkin aineeseen aloittamaan kirjoittamisen ajoissa. Nyt, kun palautuspäivät alkavat lähestyä, aletaan kuitenkin olla sen verran viime tingassa, että pelkkien muotoseikkojen varmistamiseenkin kuluu aikaa, kun sähköposti pullistelee viesteistä liitteineen. Sovittiin, että tässä kohtaa annan enää vain sellaista palautetta, että korjaa se ja se alaviite, tarkista välimerkit, järjestä lähdeluettelo, jne.     


The photo is from the first advent. Our candelier turned out to be rather simple, but I love counting the weeks to Christmas! We had yesterday evening our yearly Christmas concert at work. There were lots of visitors from the community around the school. Our task was to welcome the people at the entrance. It was nice to see how several new comers were happily surprised as they heard us talking Flemish. Most of these locals are completely fluent at least in one or even two other languages, but yet, the mother tongue is always something special. 

This morning I woke up with such a migraine, that I had to stay at home. I took quite some pain killers and only after couple of hours began to feel bit better. Right now the students are so busy with their essays, that couple of free hours can't do any harm. Fortunately I was able to do some work in the afternoon. Mainly just e-mails though. I always offer my students that if they write their essays early I can give some feedback on their work in order to help them to develop the topic further. It serves as a good motivator for those who want to invest bit more time and effort to a particular subject. Now that the due dates are closer, I am only checking through formatting issues. Even that takes some hours with the mailbox filled with attachments...

tiistai 9. joulukuuta 2014


Joulukuun kuudes on täällä aina se aamu, kun lasten kenkiin on ilmestynyt lahjoja ja herkkuja. Sinterklaas harvemmin käy kenenkään kotona asti, mutta lahjat tulevat aina perille. Sint on täällä tärkeä traditio ja sitä täytyy ylläpitää. Jos ei muusta syystä, niin ihan vaikka vain siksi, että se on kiva, kun on saanut jotakin, mistä kertoa koulussa.

Sinterklaas-jutusta on kyllä tänäkin vuonna ollut aika paljon polemiikkia, koska pyhimys itse on aina valkoihoinen, kun taas hassuttelevat palvelijat ovat aina mustia. Aika rasistinen mielikuvahan siitä tulee aikuisille väkisinkin, varsinkin, kun mieleen nousee menneet siirtomaavalta-ajat ensimmäisenä, vaikka siis ne palvelijat ovatkin vain maskeerattuja. Lapset itse selittävät mustan ihon värin sillä, että palvelijat joutuvat kulkemaan savupiipun kautta tuodessaan lahjat perille ja likaantuvat sen vuoksi. Ehkä se on totta, koska joskus jos palvelijoita ei ehdi näkemään, heidät voi silti huomata siitä, että tuhkaisia sormenjälkiä on jäänyt joka puolelle sinne, missä he ovat kulkeneet... :) No, tämä on sellainen mysteerijuttu, mitä ihmettelin monta vuotta, mutta ei vanhoja traditioita ihan vähällä muuteta. Ei sittenkään, vaikka tänä vuonna, kun Sint saapui höyrylaivalla Espanjasta, kuten tarina kuuluu, vastaanottajajoukon liepeillä oli uutisten mukaan aikuisia mielenosoittajia, joiden vuoksi poliisi joutui osallistumaan tapahtumaan taatakseen lapsille turvallisen joulunalustapahtuman...


The December 6 is always the morning when kids' shoes get filled with gifts and chocolate. It's not very common to have Sinterklaas visit home, but with a method of another, the gifts always arrive in time.  It's an important tradition to keep, if not for anything else, at least for the reason that the kids love to discuss about what Sint brought them. It's definitely not good to fall out on such an important day. 

This entire Sinterklaas happening was bit of a political hassle this year again, because the saint himself is always a white man while his funny servants wear black makeup. It is a bit difficult not to get offended about it as there is some brutal history of colonialism & co. The kids, however, explain the color by saying that the helpers are just dirty because they have to slip through chimneys when they bring the gifts to the houses. Perhaps it's true, because sometimes if you did not see the helpers arrive, you might find pitch black finger prints they leave everywhere where they walk... :) Well, it's a bit of a mystery thing, but old traditions can't easily be changed. This year they even had some adults protesting against it when Sint arrived with his boat from Spain as the story is told. The news said that they even needed a bunch of policemen to make sure that the kids could enjoy the event...    

maanantai 8. joulukuuta 2014

Christmas lunch at work

Muutama valokuva perjantailta työpaikan joululounaalta. Kokkeina oli viime keväänä valmistunut opiskelijapariskunta. Italia-teemalla ja useammalla ruokalajilla tarjoilut olivat todella runsaat. Mahtavia ruoanlaittajia kerrassaan! En saanut kuvia koko porukasta, mutta onpahan muutama tunnelmakuva malliksi. Täytynee muuten tarkistaa kameran säädöt talviaikaan, kun kuvista tulee sisätiloissa varsinkin ihan hurjan rakeisia. Onneksi kuvankäsittelyohjelmissa on kaikenmaailman filtterit huonojen kamerapäivien varalle...  Täällä on muuten tyypillistä, että jokaisen juhlahetken tullen aina voluumit kaakossa, nauru raikaa ja puheensorina ei lopu ihan vähällä. Se on hassu juttu, että ihmiset vaihtuvat vuosittain, tai ainakin muutaman vuoden välein, mutta tämän paikan tunnelma ja sosiaalinen dynamiikka on silti aina samanlainen kuin ennenkin. Melkoinen dejavu, jos pysähtyy miettimään. ;)  


Today I want to show you few photos from the Christmas lunch at work last Friday. We got a special treat as two graduates from last spring promised to come and cook a proper Italian menu. It was incredible how much food there was! One can just be amazed of the Italian kitchen... It was pity that I did not get proper photos of the entire group though! My camera settings seem still to be in the summer season, so especially the pictures inside seem to get so grainy that I have to do bit of testing to fix that problem. Fortunately there are all sorts of filters to blend the poor quality away... It's so typical that whatever celebration we have, it's always as loud as it can possibly get and there's a lot of laughter, talking and fun. It's funny that every year, or every few years, the persons change, but still the atmosphere and the social dynamics stay always the same. Quite a dejavu really, if you stop to think about it. ;) 

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Tärkeitä ihmisiä - Important persons

Täällä on aikamoisen tapahtumarikas viikonloppu meneillään. Kahden joulujuhlat takanapäin ja viivästynyt itsenäisyyspäiväjuhla edessä. Kohta on parasta hoitaa siivous loppuun ja aloittaa taas leipomaan. Siitä olen aina kiitollinen, että meillä on niin paljon ihania ihmisiä ympärillä, joiden kanssa voi juhlistaa ihan mitä milloinkin. Se on ihan parasta rikkautta. Vaikka tänä viikonloppuna kyllä hiukan harmitti, että ei pystytty mitenkään järjestämään Suomen-reissua oikeaan kohtaan isäni 60-vuotissyntymäpäiväksi. Sellaisissa tärkeissä asioissa olisi kiva, jos eläisi sellaista elämää, että voisi vain hypätä lentokoneeseen ja mennä paikalle välittämättä kalentereista, koeviikoista, töistä ja hinnoista... Juhlat tulevat juhlittua, joten ei ole syytä harmitella liikaa, mutta kyllä joissakin asioissa olisi mahtavaa, jos ajoitus osuisi paremmin kohdalleen.    

We are having quite an action packed weekend around here. Two Christmas parties are done and an Independence Day party is still coming up. I better finish up cleaning and begin baking again. I am always thankful for having so many wonderful persons in our lives to celebrate with. It's one of those things I count most valuable in life. This weekend though I was bit sad not to be able to organize a mini-trip to Finland for my Dad's 60th birthday. With such important dates it would be wonderful to be able to ignore calendars, exam weeks, work and prices... We'll be celebrating him on a later occasion so it's not a reason for despair, but in things like that a correct timing would be highly appreciated.  

perjantai 5. joulukuuta 2014

Rasia nr. 3 - The box number 3

Tänä vuonna tytön adventtikalenteri toimii hiukan eri systeemillä kuin tavallisesti. Yleensä olen ostanut melkein joka päiväksi jotakin muuta kuin suklaata. Tällä kertaa tuntui hiukan työläältä etsiä sopivan kokoisia ja sopivan hintaisia pikkujuttuja. Melkein-teinille ei oikein keksi ihan loputtomiin pienen pieniä juttuja. Kynsilakat olisivat olleet hyviä, mutta niitä on niin paljon jo muutenkin, että en sitä kokoelmaa ihan vapaaehtoisesti viitsi täydentää... ;) Sitten löysin näitä leivosrasioita ja idea kristallisoitui mielessäni. Päätin panostaa hiukan enemmän leivosrasiapäiviin, kun taas "välipäivinä" on niitä ihan pieniä, valkoisia rasioita, joissa on suurimmaksi osaksi vain jotakin pienenpientä herkkuylläriä. Muutama pikkupaketti seassa optiseksi vaihteluksi ihan siitä syystä, että joidenkin yllätysten muodot eivät passanneet leivosrasioihin. :) Kolmannesta rasiasta avautui paketti punaisia, pieniä lautasliinoja, kolme palaa pistaasinugaata ja kolme kaakaosuklaatikkua. Tyttö hoiti mielellään valmistelut ja siinä saatiin mukava joulutunnelmainen illanistujaishetki yhdessä. Oli kuulema yksi ihan parhaista kalenteriyllätyksistä ikinä.


This year the advent calendar that I showed you here works bit differently than usually. Previously I always tried to find a little present for each day and combine them with occasional piece of chocolate. However, the girl is growing, and it has become increasingly difficult to find such small items that would also be at least little bit meaningful. Things like nail polish bottles would be great of course, but her collection is already so huge that I'm not exited to extend it out of my own initiative... ;) When I saw these little cake boxes, I thought that I could change the pattern a bit. I invested bit more thinking time to "the cake box days" and couple of small presents that were such shapes that didn't fit well into boxes. That was fine with me though, because occasional odd shapes give bit of variety to all the boxes. For the rest of the days, the whte mini cubes and ballotins contain simply bit of chocolate (and sometimes an occasional surprise). In the box number three I had packed some Christmas napkins, three pieces of nugat and three chocolate sticks for making hot chocolate. Our daughter did all the preparations and we had a nice pre-Christmas family evening together. She said it was one of the best calendar surprises ever.   

torstai 4. joulukuuta 2014

Adventtiyllätys - An advent surprise for us parents

Me aikuisetkin saatiin taas oma joulukalenteri. Tyttö on monena vuonna jo askarrellut meillekin oman yllätykseksi. Tänä vuonna siitä tuli tälläinen hauska lappukalenteri. Kuulema vanhan kalenterin kuvapahvista (oli laittanut sellaisen talteen jo viime vuonna, kun raivasi joulun jälkeen kalenterit pois) sai helposti nuo kaikki kuvat, mutta pahvin takareuna piti maalata valkoisella maalilla peittoon, koska siinä oli tekstiä ja jotakin muuta. Sitten vain hiukan teippiä ja kuviopaperia. Tykkään tästä ideasta tosi paljon! Nytpä huomasin tästä valokuvasta, minkä eilen otin, että neljäs luukku on vielä avaamatta. Äh, kävin katsomassa, mutta mies oli ehtinyt tänä aamuna kääntämään sen jo! :)


We got an advent calendar, too. Our daughter has for several years now made one for us, too. For every day there is a picture card that one can flip around. She told that she had saved one background cardboard from a chocolate calendar last year. She painted the backside with white acrylic paint and cut it in pieces and used some colorful craft paper for the base and red tape for attaching the cards to it. I love this idea a lot! I just see in the picture that I took yesterday that the picture number four is not yet opened. Oh, just checked, my husband was faster than me this morning and opened it already! :)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Mukavaa - Having good time

Ette usko, minkä paketin äskettäin sain! Taas on tälläiset uudet, kauniit pitsisukat jalassa. Jos pitäisi valita, mistä on talvisaikaa eniten iloa, niin villasukat olisivat minulla ainakin ihan listan alkupäässä. Inhoan sitä, kun jalat palelevat ja laattalattiat ilman lattialämmitystä ovat todella vilpoisat. Kesällä se on tietysti mukava juttu, mutta talvisin tuntuu, että ilman villasukkia jalkapohjien kylmyys tuntuu polvissa asti... eli villasukkia tulee käytettyä tosi paljon! Nämä ihanat vaalean turkoosinvihreät on nyt parhaillaan vuorossa. Uskomaton kuvio ja tuo yläreunakin tuollainen pitsimäinen! Ihanaa mukavaa luksusta. 

Muutenkin elämä on mukavaa. Koululle oli viritelty joulukoristukset, joten kiva oli aamuhämärässä saapua  töihin, kun jouluvalot loistivat jo sisääntuloaulassa. Opiskelijoiden kanssa taas saatiin muutamat hyvät naurut kesken luentojen. Tänä vuonna varsinkin kolmosvuoden kurssi on hauska sekoitus erilaisia persoonallisuuksia, joten ajatustenvaihto tunneilla on aina vilkasta. Aamun saarnakin oli todella hyvä, joten viikon puolivälissä on aivan mainio balanssi. Nautin siitäkin, että pääsin viime viikolla opiskelujutuissa yhden osion loppuun ja seuraavan, mitä nyt aloittelen, saan tehdä ihan eri tyylillä. Melkein tulee kylmänväreitä, kun ajattelee, että sillä tyylillä, millä sen yhden osion jouduin tekemään voidaan tehdä kokonainen väitöskirjakin. Muutaman sellaisen olen vilkaissut joskus läpi ja kiitän onneani, että en itse valinnut sitä tapaa koko työtä varten, sen verran puudutti parissa kohtaa... Eli elämä on mukavaa kaikinpuolin!


You can't believe what kind of a gift I recevied lately! Look at the socks I am wearing! If I would need to count the most wonderful winter delights, a pair of wool socks would definitely be on thet op of my list. I can't stand it when my feet feel cold! The tiled floors are wonderful during the warm summer months, but in the winter and without a floor heating system, they are chilly. Without wool socks, it feels like the cold keeps creeping up until the knees... Therefore, I just love wearing wool socks all the time in winter! Right now the cute, lacy green ones. I love the pattern, these socks are a total piece of luxury and comfort to me!

Besides getting to wear pretty wool socks, I am having good time also otherwise. When I arrived to work today morning before the dawn, I found Christmas lights set up already at the entrance! With students we got couple of good moments of laughter in between our serious stuff. This semester my third year class is quite a bit of fun. The group is such a combination of different personalities, that exchange of thoughts is always lively. The sermon this morning was great, too. I'd say a mid-week balance is looking great! I am even enjoying the fact that I finished last week on part of my thesis and can do the next part with a completely different methodology. I almost shiver when I think that one could do the entire thing with the methodology I had to use for the previous section. I have read couple of such dissertations and feel so utterly happy for not having had chosen such an approach for my thing! So, I am having good time on all accounts.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Lumihiutaleiden suunnitelma B - The plan B for snowflakes

Aamulla löytyi ensimmäinen paketti tästä kasasta... Hmm, olin tarkoittanut ensimmäisessä paketissa olleita lumihiutaleita ikkunatarroiksi. Valitsin ne ostaessani sellaisesta pinosta, missä ymmärtääkseni oli nimenomaan ikkunatarroja... Nopeasti kuitenkin selvisi heti aamutuimaan, että ne ovatkin tavallisia sisustustarroja, mutta ohjeissa ei ollut mitään ohjeita niiden poistamiseksi. Eihän niitä uskalla mihinkään seinä-/ovi-/ikkunapintaan liimata, jos ei ole mitään tietoa, miten niitä ikinä saa raapimatta tai tahrattomasti irti... Täytyi jo keksiä niille sitten uusi käyttötarkoitus kesken hampaiden harjaamisen ennen töihin lähtöä. 

Hyvin siis alkoi nämä kalenterijutut, mutta suunnitelma B sai onneksi kuitenkin jo kannatusta. :) Mulla on onneksi lahjakkuutta noita lisävaihtoehtoja keksiessä. En vaan oikein tiedä, mitä se ihmisestä kertoo, jos sanotaan, että on hyvä keksimään B-suunnitelmia. Onko se sitä, että on tottunut siihen, ettei oikeat suunnitelmat ikinä toimi? Vai sitä, että osaa aina pudottautua jaloilleen vastoinkäymisistä huolimatta? Taidan valita jälkimmäisen, niin ei tarvitse syöksyä mihinkään syvälliseen itsekritiikkiin, heheh, kun nyt on sentään vasta maanantai. Hiukan armollisempaa näin alkuviikosta. ;)

Tiesittekö muuten Pentatonix-nimisen bändin? Mä oon tänä jouluna ihan sen lumoissa. Etsin youtubesta uusia joululauluversioita, ja nyt on suosikki kyllä löytynyt. Tää on ihan ylitse muiden!
Our daughter found her first advent calendar present this morning... I had kind of meant the surprise to contain window stickers, but it turned out that the snow flakes were normal decoration stickers. I am sure I chose them from the pile that had window stickers, but now that we looked at them more carefully, they were quite clearly meant to be clued to walls, on floors (!!!) and furniture. And naturally, there were instructions for how to attach them, but nothing about how to remove them. I don't think those snowflakes will decorate walls, doors or even windows in our house, because quite clearly there is no guarantee how to get them off once Christmas is done... So while brushing my teeth in the early morning I did come up with a plan B for sake of less desperate end of the Christmas atmosphere. 

What a beginning for this advent calendar, but fortunately my idea received immediately at least some initial support. :)  Happily I am quite creative when it comes to plan B's. Now I am not sure how one should put it though. When we say somebody is good at making alternative plans, does it mean that a person is so used to not get the plan A's accomplished and is, therefore, used to make plan B's? Or does it mean that a person is good at falling on his feet in spite of some averse circumstances? I think I'll pick the second option in order to avoid too deep and self-reflecting thoughts. ;) It's only Monday, I need some grace to start the week with. :)

Do you know Pentatonix? I am totally exited about them. I was looking for new Christmas music in youtube and found my very favorite for this year! This is in my opinion the very best piece from them!

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Jouluaarre - A Christmas treasure

Ensimmäinen adventti näyttää sään puolesta aika sumuisan harmaalle. Valon värin perusteella voisi melkein voisi kuvitella, että lunta sataisi, mutta se lienee tänään turha toive. Joka tapauksessa riisipuuro on kiehumassa ja suunnitelmissa on katsoa yhdessä Nativity Story (2006), kuten meillä on tapana aina ensimmäisenä adventtina.

Löysin viime viikolla kirpputorilta setin valkoisia hahmoja jouluseimeä varten! Olin ihan innoissani, koska kauniskasvoiset, valkoiset hahmot kohtuuhintaisena ovat olleet etsinnässä jo useamman vuoden ajan. Lopulta lykästi! Nyt on kerralla koossa sekä pyhä perhe, että myös muutama eläin, paimenet ja viisaat miehetkin. Kokoa seisovilla hahmoilla on n. 10cm. Tykkään ihan tosi paljon!

Hyvää ensimmäistä adventtia!


The first advent Sunday looks rather gray and misty. The light is of the same color as when it's snowing, but that wish won't be fulfilled today! We are, however, just preparing some rice porridge. We'll eat it with loads of cinnamon and sugar this afternoon. That's a very Finnish thing at this time of the year. We also plan to watch Nativity Story (2006) like we always do on the first advent Sunday.

I found a perfect set of white figures for the nativity display! I was so exited to buy them, because I have been looking for white figures that would have beautiful faces (and be payable) for several years now! Finally I found what I wanted! Now I have entire set including also few animals, shepherds and the wise men. The standing figures are approximately 10cm tall. I just love them!

Have a wonderful advent Sunday!

lauantai 29. marraskuuta 2014

Adventtikynttilät - Advent candles

Aikamoinen loppuviikko takana. Tässä nopeasti meidän adventtikynttiläaskartelu... ei siis muuta kuin numeroiden tulostus, leikkaus, hiukan teippiä ja akryylimaalia. Täytyy vielä hiukan keksiä kynttilöille paikkaa ja jotakin somistetta, mutta ollaanpahan nyt ainakin valmiina ensimmäistä adventtiaamua varten.


I had quite an ending for the working week, but I'll show you quickly our advent candles... Just printing and cutting out the numbers, bit of tape here and there and acrylic paint. Now I just need to think about where, and how, to set them up, but at least we are ready for the first advent morning.

torstai 27. marraskuuta 2014

Yksi konsertti ja monta keksiä - One concert and many cookies

Päästiin miehen kanssa vuoden ensimmäiseen joulunaluskonserttiin kuuntelemaan Bachin teoksia. Konserttikutsu tuli muutaman hauskan yhteensattuman tuloksena ja ihan ilman tyypillisiä teitittelyjä. Siellä sitä sitten istuttiin ihan perisaksalaisissa tunnelmissa, kun Thüringen-osavaltion presidentti piti tervetulopuhetta liittäen joulun rauhan sanoman Euroopan politiikkaan ja Bachin sävellysten yhdistävään voimaan. Se oli aika diplomattinen spagaatti teemojen suhteen, mutta tunnelma ihanassa vanhassa dominikaanisessa kirkossa oli kohdallaan. Ryhmän nimi oli Cantus Thuringia. Sellainen yhdistelmä arkkitehtuuria ja musiikkia, että oikein kosketti.


My husband and I were invited to the very first pre-Christmas concert to listen to some compositions by Bach. How we got invited was a rather funny story and that much exceptional that the polite forms of address (German 'Sie') were to my great surprise dropped immediately as we entered the church and greeted the first person at the door. ;) There we sat in rather Ur-Deutsche Christmas atmosphere listening to the welcome words by the president of the State Thüringen. She connected the Christmas message of peace with the European politics and the uniting force of the music composed by Bach. That was quite a diplomatic thematic split. The ensemble was called Cantus Thuringia. A combination of magnificent architecture of the old Dominican church and such music made quite an impression on us.  
Babysitterille (nimitys on kyllä ehkä hiukan vinksallaan) tyttö leipoi iltapäivällä Fanni & Kaneli-blogista Nutella-kaurakeksejä, tällä reseptillä. Keksejä tuli kyllä moninkertainen määrä ohjeessa mainittuun, mutta maku oli huippuhyvä, vaikka ulkonäkökin muuttui radikaalisti matkan varrella. Nutella antaa suklaista ja pähkinäistä makua ja kaura ihanasti purtavuutta. Illan päätteeksi babysitteri sai sitten myös keksejä mukaansa poikaystävälleenkin vietäväksi. :) Ja tänään laitettiin muutama jättikeksi reppuun koulukavereita varten.


For the babysitter (I think that title is bit odd to keep in use though) our daughter baked some Nutella Oat cookies from a Finnish Fanni & Kaneli blog with this recipe. The amount of the cookies turned out to be quite a bit larger than mentioned in the recipe and though the shapes changed on the way, the taste was really great. Nutella gives a good flavor of chocolate and nuts while oats make the dough nicely chewy. In the end of the evening the babysitter got few giant cookies to take to her boyfriend, too. ;) And this morning our daughter took few cookies to share with her friends at school. 

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

DIY Joulutyynyjä - DIY Christmas cushions

Minulla oli suunnitelmissa painaa muutama joulutyyny kangasmaaleilla valkoiselle pellavalle. Tyttö sai kuin saikin vihiä suunnitelmasta ja halusi osallistua. Siinä kävikin sitten niin, että minä olin apulaisena ja tyttö teki kätevästi kaiken työn melkein itse. Mukava yhteinen askartelu ja hyvää ompeluharjoittelua myös!

Aloitimme leikkaamalla kankaan sopivan kokoisiksi paloiksi. Pöydälle levitimme vanhoja sanomalehtiä suojaksi ja teippasimme niiden päälle kankaat kulmistaan. Tyttö kirjoitti kapealla sudilla mustalla maalilla Jingle bells tekstistä pätkän. Kun se oli hiukan kuivunut, leikkasimme paperista muutamia tähden muotoisia sabluunia. Ne kiinnitettiin myös teipillä oikeisiin kohtiin ja tyttö tupsutteli pienellä sienellä punaista väriä niihin. Paperinen sabluuna muuten toimii tälläisissa pikkuaskarteluissa ihan hyvin, mutta sen voi käyttää vain kerran. Se kannatta irrottaa heti käytön jälkeen, ettei kuvion puoleiset reunat kostu ja aiheuta sotkua. Raitatyyny taas tehtiin, niin, että liimasimme pitkiä teippisuikaleita kangaspalan toisesta reunasta toiseen ja sitten tupsuteltiin maalia teippien väliin. Ne teipit poistettiiin myös heti, kun maaliraidat olivat paikallaan. Muutama päivä meni kankaita kuivatellessa, mutta sitten silittämisen jälkeen (kiinnittää värin), tyttö ompeli tyynyt ompelukoneella valmiiksi. Vetoketjuja tai nappeja ei käytetty ollenkaan. Jätettiin vain reunasta hiukan tilaa, että sisätyyny saatiin paikalleen. Aukko ommeltiin kiinni käsin. Tyttö vei valmiit tyynyt saman tien huoneeseensa. Nyt on sielläkin sitten jo joulutunnelmaa tyynyjenkin muodossa.


I had a plan to make some Christmas cushions with the textil paint on white 100% linen. My daugther got exited about it when she heard about the idea, so we actually ended up making them together. Or better said, my role was mainly that of a helper and she managed it all very well. It was a fun craft to do together. And a good practice for sewing, too. 

We cut material into right size, spread old newspapers on the table and clued the piece of material from its corners on the table with a tape. Then she painted the text with a brush using black textil color. After it had dried a little, we cut out several pieces of printing paper into star shaped stencils. (Paper stencil works out well for little crafts, but you can only use it once.) We used again some more tape to attach the stencils in right spots and applied color with a small piece of sponge. Immediately when a star was ready we removed the stencil carefully. The stripy cushion material was made simply by clueing stripes of tape for the white lines and then just a sponge to apply the color in between the tape stripes. When the job was done the tapes were immediately carefully removed. Both pieces had to dry for a couple of days, but once ironed, my daughter sew them into pillows with a sewing machine. We did not use any zips or buttons, but simply left an opening and closed it with few stiches by hand. Now she has something handmade and Christmassy in her room. 

tiistai 25. marraskuuta 2014

Villaisia lumihiutaleita - Snow flakes made of wool

Sain eräältä ystävältäni kivan ketjun villaisia lumihiutaleita! En ole ikinä itse huovuttanut, mutta ne näyttäisivät olevan tehty sellaisesta huovutuslangasta, mistä virkataan/kudotaan ensin reilun kokoinen juttu ja sitten pesukoneessa se huopuu kutistuen sen kokoiseksi kuin on tarkoitettu. Ripustin hiutaleet vanhan taulun reunaan. Pehmeä luonnon vaalea väri kirkastaa taulun ruskeita ja vihreitä sävyjä. Taulun kuvassa ei ole lumesta tietoakaan, mutta hiutaleet on nyt hiukan kuin hiljainen toivomus kunnollisesta talvesta... Sunnuntaina piti ottaa kesken lenkin takki pois, mutta eilen oli illalla ainakin jo kirpeän viileää, tänä aamuna kirkon katolla aavistus kuuraa... Kuura saa aina innostumaan! Ehkä talvi on nyt ainakin matkalla tänne päin.


I got from my friend recently a cute set of snow flakes! I have never felted anything myself, but these snow flakes look like they were first crocheted and then felted in a washing machine. I have once seen such special felting wool yarn in a craft shop. I hanged the snow flakes at the edge of the old painting in the living room. Their off-white color is a perfect compliment to the picture in muted browns and greens. There are no signs of snow in the picture though, but these flakes are like a little silent wish for a proper winter. But on Sunday it was so warm that I had to take my jacket off when I made a walk. Yesterday evening it was then definitely somewhat cooler and this morning there was some frost on the roof of the little chapel! Frost makes me always so exited! Perhaps the winter is now on its way.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Vaniljapullaa - Vanilla buns

Sunnuntaina teki niin kovasti mieli pullaa, että piti ihan alkaa leipomaan! Hiukan vaniljasokeria taikinan sekaan ja vähän tavallista enemmän rasvaa. Taikinalevyn väliin voita, sokeria ja vaniljasokeria ja paistamisen jälkeen päälle vielä sokerikuorrutukset... Aika herkkua! Oho, mies mätsäsi hupparissaan hyvin noiden paperivuokien kanssa. ;)


I was baking some vanilla buns on Sunday afternoon! The dough is basically the same like for the cinnamon buns. Just add some vanilla sugar to the dough. When rolling the dough out, spread some butter, sugar and vanilla sugar in between, too. After baking I added some glazing made of icing sugar and bit of cold water. Quite tasty treats! Oh, my husband matched to the cupcake papers. ;)

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

DIY Jouluiset koriste-etiketit - DIY Christmas decoration hangers

Pinterestissä näin jonkun joulukuusen koristeina puisia, liitutaulumaalilla maalattuja etikettejä. Satuin sitten halpiskaupassa käydessäni näkemään 12 valkoisen puuetiketin setin vajaalla kahdella eurolla. Nappasin ne mukaan, koska ajattelin, että kyllä niistä aina jotakin keksii. Liitutaulumaali ei tosin ollut mielessä, koska en oikein osannut kuvitella, että itse ripustaisin joulukuuseen mitään mustaa. En ainakaan tänä vuonna. Pian tulikin idea mieleen ja kirjoittelin niihin lyijykynällä tekstinpätkiä tunnetuista joululauluista. Kun tekstit olivat kohdillaan, kirjoitin lyijykynäjäljen päältä ohuella vedenkestävällä, mustalla kynällä. Siinä tuli samalla hyräiltyä joululaulu jos toinenkin... :D Puuetiketit ovat siitäkin käteviä, että jos ensi vuonna tulee joku muu idea mieleen, niin sen kuin vain maalaa pinnan uudestaan ja tekee siihen seuraavan idean.


I saw in Pinterest that somebody had painted wood hangers with chalkboard paint and used them to decorate a Christmas tree. Soon after I saw in a shop a set of 12 white wooden hangers for less than two euros. I thought that I better buy them, because one can always do something with such simple classic pieces. The chalkboard paint was in this case not really an option for me though, because I just can't imagine I'd hang anything black on my Christmas tree. Not this year at least. It did not take long until I figured out what I could do. I wrote on them short phrases of known Christmas carols with pencil. Once the texts looked like I hoped them to, I wrote on them with a thin permanent marker. I had good time singing myself few Christmas carols while writing... :D The wooden hangers are great for that reason too, that if there's a better idea for the next year, they can easily be re-painted and re-decorated.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Aamuhämärässä - At dawn

Heräsin kuuden jälkeen, vaikka on lauantaiaamu... Siis mitä ihmettä illanvirkku-aamuntorkkuihmiselle tapahtuukaan aikuiselämän aikana, kun vuorokausirytmitkin näkyvät kääntyvän ihan päälaelleen? Mutta, jotta aikainen aamuhetki ei menisi hukkaan, sytytin muutaman kynttilän, keitin kupillisen teetä ja parkkeerasin itseni sohvalle. Hetki ihan itsekseen. Ei sekään hullumpi tapa ole lauantaiaamua aloittaa! Vaikka nyt kyllä tästä hyvästä nukahdan varmasti illalla jo ennen iltauutisia. Ei sillä, että niitä jaksaisin edes katsoa virkeämpänäkään hetkenäni, mutta noin niin kuin kuvainnollisesti. Mikä lie siinäkin, mutta luen uutiset mieluummin netistä. 

Tänään on muutama mukava projekti mielessä, mutta ensin on laitettava kunnollista aamupalaa. Ilahduin eilen ikihyviksi, kun löysin ruokakaupasta kahta eri sorttista mature cheddar juustoa! Meillä on sellainen juustodiili tässä taloudessa, että tyttö syö brietä ja muita sen tyyppisiä pehmeitä juustoja, minä syön kovia ja suolaisia juustoja, ja mies ihan mitä vain lukuunottamatta sinihomejuustoja. Siis muuten ihan mitä vain. Vuosien kestäneen tarkkailun tuloksena olen tullut siihen päätelmään, että hän on perinyt jonkinlaisen juustogeenin isältään. ;)


I woke up after six o'clock this morning... What is that supposed to mean?  An evening person begins to slowly resemble a morning person as years roll by??? I had never thought something like that could happen to me! In order not to waste those short moments before dawn, I lightened few candles, made a cup of tea and sat down on the couch. A little moment just for myself. Not a bad thing to begin Saturday morning actually. I already see what will happen tonight though. It's quite likely that I'll fall deep asleep already before the evening news. Not that I ever actually watch the news, but just rhetorically speaking. I prefer reading the news. 

We have couple of nice projects planned for today, but first it's time for some breakfast. I was so happy yesterday when I found two different kinds of mature cheddar pieces in the supermarket! We have a cheese deal in this house. Our daughter eats all Brie like cheese sorts, I eat anything that is salty and aged, and my husband eats anything else, but no blue cheese. I mean any cheese possible. During years of observation I have come to a conclusion that he has inherited a cheese gene from his father in his DNA. It's one of those genetic twists that you can't find in the books, but it surely does exist. Believe me, I have all the experiental evidence that is needed to prove that fact. ;) 

perjantai 21. marraskuuta 2014

Vielä lisää pähkinöitä - More and more nuts

Saatiin vielä pähkinöitäkin taas ja vielä kahdessä erässä! Yksi opiskelijoista oli kerännyt saksanpähkinöitä ja toi meille ison pussillisen. Anoppikin lähetti hasselpähkinöitä ison kulhollisen. Että on taas niitä omegoja, ja ajatus kulkee kirkkaammin. ;) Eilen illalla jyräiltiin tytön kanssa olohuoneen huonekaluja hiukan uuteen järjestykseen ja kaksi jouluaskartelua nostettiin kuivumaan. Tänään on kirjoituspäivä ja illalla tulee vieraita. Siinä välissä pitäisi ehtiä miettiä ruokajutut, käydä kaupassa ja siivota. Mutta kellohan on vasta vajaa yhdeksän, joten tässä lienee ihan riittävästi aika kaikkeen tarpeelliseen. 

Oikeasti jokaisessa päivässä pitäisi olla aikaa kaikkeen tarpeelliseen. Ehkä meillä on vaan joskus hukassa tapa, millä tarpeellinen määritellään. Tai ehkä me yritämme optimistisesti tunkea yhden päivän kalenteriin enemmän kuin siihen millään logiikalla voi mahtua. Tapahtuu minullekin. Seurauksena sitten juoksemme kieli vyön alla, ja lopulta tuntuu kuin se olisi jonkinlainen itsetarkoitus, että on jatkuva kiire. Ihan niin kuin tässä maapalloa pyöritettäisiin ihan henkilökohtaisesti omalla kädellä! Eikö se perustu vain illuusioon siitä, että kaikki on hallinnassa? Olen viime päivinä lueskellut Saarnaajan kirjaa. Siinä tulee kyllä hyvin esiin se, että ihmisen oma osuus on elämän lopputuloksessa lopulta aika vaatimaton. Kannattaa tehdä parhaansa, mutta sen jälkeen kannattaa ottaa hiukan rennommin ja nöyrästi tiedostaa oma mitättömyytensä. Vanha ajatus, mutta aina yhtä ajankohtainen. Kun asiat ovat oikeassa perspektiivissä, niin tunnitkin riittävät paremmin. Tämä olisi varmaankin pitänyt kirjoittaa maanantaiaamuna. ;) 


We got some more nuts! One of my students had collected plenty of nuts, and gave me a bag full of them little while ago. Then my mother-in-law send us lots of hazelnuts! As a result we are now really equipped with Omegas for this winter and our thoughts are flowing exceptionally clearly. ;) Nuts are brain power! Yesterday night my daughter and I moved some furniture around in the living room and hanged few craft projects to dry. Today then I have a writing day and in the evening we'll have visitors. In between I need to think about cooking, do some shopping and clean the house. But it's only nine o'clock, so there'll be plenty of time for everything.

Actually one should have every day enough time for everything. I think we are sometimes just bit lost in counting what is "the essential everything." Or, we try overly optimistically fit more into our calendar than is anyhow possible to manage on one day. That happens to me, too. The result is that one rushes around, and finally getting exhausted, one asks oneself whether there really was any other point for the hurry than the hurry itself. Bit like each of us single handedly kept the globe rotating! Is that not just an illusion of thinking that we have it all under control? Last days I have been reading the Book of Ecclesiastes. That's a book that really puts a human being into his/her place! It's worthy to do one's best, but beyond that it's just reasonable to recognize that our part in life is not as meaningful as we imagine when we are in a hurry. That's a very old thought in deed, but always relevant. When everything is seen in a proper perspective, the hours of a day are long enough for everything. Should probably have written this on Monday morning. ;)