Joskus tekee mieli roskaruokaa. Yleensä enemmän ennen ateriaa. Hampurilaisen jälkeen, lähestulkoon huonovointisena, on helppo päättää, että tänne en tule ihan heti uudestaan. Tänään se iski - roskaruoan kaipuu - joten ruokatunnilla oli suuntana McD. Kassalla olikin tuttuja jonossa: pari kouluruokaan kyllästynyttä oppilasta, jotka kaipasivat vaihtelua kuulema liian samanlaisena toistuvaan menuun.Ruokatunnista tuli mukava. Italialaisella (kuvassa vasemmalla) ja norjalaisella oppilaalla olikin monenlaista juttua ja aika vierähti nopeasti. Yksi tämän työn parhaista puolista on ehdottomasti mahdollisuus henkilökohtaiseen kontaktiin oppilaiden kanssa. Se on enimmäkseen ihan arkista kanssakäymistä ja usein ihan tavanomaisia jutunaiheitakin. Yhdessäolo kuitenkin merkitsee enemmän kuin pelkät puheenaiheet. Myös monikulttuurisuus rikastuttaa - jokaisella on omanlainen taustansa ja luonteensa. Monesti huomaa selvän muutoksen 3 vuoden aikana. Tieto lisääntyy, luonne jalostuu ja tulevaisuuden suunnitelma kirkastuu. Jännä nähdä, mitä kenestäkin isona tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti