maanantai 30. marraskuuta 2015

DIY: The Advent candles



Niin se ensimmäinen adventti lopulta tuli! Tänä vuonna se ei edes ehtinyt yllättämään, koska aloitin joulun odottamisen jo lokakuussa. ;) Kynttilät koristelin printtaamalla pieniä, erilaisia poroja netistä, leikkasin ne ja liimasin paikalleen valokuvatarroja apuna käyttäen. Oli hiukan turhan monimutkaista näpertelyä, joten jälkiviisaana sanoisin, että kuvan liimaaminen lasiin onnnistuu hiukan helpommin, jos käyttää mustaa tarraa. Mutta mistäs sitä sellaista silloin nopeasti saa, kun inspiraatio iskee. ;)

Oli kyllä ihana rauhallinen adventtisunnuntai. Leivottiin tytön kanssa pieniä torttuja ja ensimmäinen annos piparitaikinaa. Käytin vaihteeksi paikallista siirappia, mikä on tehty päärynästä ja omenasta. Toimi ihan hyvin, vaikka koostumus olikin enemmän hyytelömäinen. Jouluruokiin se ei kyllä sovellu, mutta saatiinpahan ensimmäiset piparit uunista ulos. Mies kävi katsomassa jalkapallomatsin ja tuli onneksi takaisin kokonaisena. Oli kuulema ollut extra paljon järjestyksenvalvojia sekä poliisista, että armeijasta. Vuoden turvallisin peli siis. ;) Illalla vielä pelattiin Scrabblea ja herkuteltiin yhdessä. Mikään ei voita talvista perheiltaa!

----

This year the first advent did not surprise me as I began waiting for Christmas already in October! ;) I decorated the advent candles with black shadows of little deers in different postures. I managed to do mine in a bit more complicated way because I did not have ideal supplies at hand when the inspiration carried me away, but this craft is easest if you use e.g. blackboard sticker. Draw the pictures on the back, cut them out and clue them to the right spots. 

We had a beautiful and calm first advent Sunday. We girls spent it baking some ginger bread and just hanging out together. My husband went to see a football match and came back safely. There had been enough people for security, both police and army forces, which probably made it the safest match of the year! ;)

lauantai 28. marraskuuta 2015

DIY: From a photo to a Christmas card...

Joinakin vuosina meillä on tapana laittaa joulukortiksi perhekuva, toisina vuosina taas tavalliset kortit, joinakin vuosina ei mitään, joskus taas sähköpostikortit... Ihan sen mukaan, mihin milloinkin on aikaa ja energiaa. Tänä vuonna siis valokuvakortti! Vitsin vuoksi otetttiin yllä oleva kenkäkuvakin. Sattuipa siihen versioon hiukan sammaleenvihreääkin joulu kunniaksi... Hauskasti sain valotuksen onnistumaan, kun lopputuloksena kuvat näytttivät siltä, kuin olisin käyttänyt aavistuksen verran vanhan filmin tyyppistä filtteriä. Olen niin laiska fotoshoppaamaan, että en juurikaan käsittele kuviani muutoin kuin ehkä rajaamalla uudelleen ja blogilogon lisäämällä. Huono puoli laiskuudessa on se, että joudun ottamaan kuvani vain kunnollisessa luonnonvalossa. Nyt joulukuvan ottamiselle tarjoutui kuitenkin hyvä hetki, kun terrorismiuhan takia kirkon jumalanpalvelus oli viime sunnuntaina peruttu, joten oltiin kaikki kotona puolelta päivin, jolloin talvikuukausina valo on täälläkin parhaimmillaan.

Nuo lippunauhat tuli helposti tulostamalla kirjaimet yksittäin. Leikkasin ne niin, että kirjainten ympärille jäi aina saman verran valkoista. Jätin yläreunan puoli cm pidemmäksi, taitoin sen ja niittasin paperit kahdesta kohtaa nauhaan kiinni. Solmin vielä rusetit nauhojen päihin.

Lippunauhoja on näkynyt jo muutaman vuoden, mutta vaikka asujahan tässä kuvassa ei näy, vaatteiden väritykseen sain inspiraatiota täältä. Ihana tuttava, entinen opiskelijamme, pianonsoiton opettaja, askarteluintoilija...  Hiukan samoissa väreissä oltiin varmaankin shoppailtu viime aikoina. :)

----

Usually we send Christmas cards for a family and friends who are far away. Earlier I made cards by myself, but for several years now I have not got to it. During the last years we have sometimes taken a family photo for a card, sometimes bought them in the shop, sometimes just sent a Christmas e-mail... All depending on the time and energy. This year we have made a family photo again. Just for fun we also made the shoe picture above. That version got even some moss in it, hah! 

For the banners I printed the letters and cut them evenly out. Then I folded the upper edge and used a tacker to attach the letters to the ribbon. 

Similar banners have been around for who knows how long, but though one can't see the outfits we wore in this shoe shot, I was inspired by this blog. It's written by a cute friend, our graduate, dear piano teacher, craft enthusiast... It seems like we had been shopping lately in similar colors. :)

torstai 26. marraskuuta 2015

A sneak peak and some Christmas inspiration for those who love to sew and stitch

Pieni sneak peak eilisillan askarteluun. Etsin netistä varjokuvia poroista, suurensin niitä sopivasti ja tulostin ne. Seuraavaksi leikkasin kuvat sabloonoiksi, tupsuttelin kankaaseen kevyesti mustaa kangasväriä... Sen verran vinkkiä tässä vaiheessa, että mustan värin kanssa saa olla tarkkana, ellei halua ihan pikimustaa lopputulosta. "Tuputussieneksi" käy tavallisen (käyttämättömän) tiskaussienen vaahtopuoli.

Valmiimpaa inspiraatiota toivoville tässä on vielä jouluinen Kindred Stitches -linkki ompeluintoisille. Ihana idea kiinnittää tilkkutyön päälle valkoinen huopalumihiutale!

----

Just a little sneak peak to my DIY yesterday evening. I looked for drawings of deer shadows in the internet, enlarged them appropriately and printed them. Then I cut the pictures out to make stencils and used a sponge with some black textile paint... Two little tips at this point: One needs to be careful when using black paint unless one is attempting to get a pitch black end result! For the sponge, just a regular (unused) kitchen sponge will do. Its soft side works fine for stenciling.   

For those who wish for some ready-made inspiration here's a Kindred Stitches link for all who love to sew and stitch. My personal favorite is the felt snow flake stitched on the patchwork!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

At the Christmas shop


Joulukaupat on siis vaan ihania... Pitäisi vain aina tietää etukäteen mitä etsii, koska muuten sitä palaa kotiin tyhjin käsin. Mulle käy useimmiten niin, jos tavaraa on pilvin pimein enkä ole miettinyt ajoissa, mitä tarvitsen. Rahat tietysti säästyy, mutta sitten on ärsyttävä, kun muistaa kotona, että no, tuohonhan se tai se olisi käynyt...  Kaupassa, josta muutaman viikon takaiset kuvat ovat, on kaikki joulutuotteet järjestetty värien mukaan. Hyllyjä on monessa kerroksessa ja metrikaupalla... Sellainen koristelijan taivas, että jos sieltä ei löydä etsimäänsä, niin silloin on todennäköisesti ideassa vika. Valikoima on niin laaja, että vaikea edes kuvitella, mitä sieltä voisi puuttua.  

----

Christmas shops are always wonderful... One should just decide beforehand what to look for, because otherwise one comes back without having bought anything. That happens to me regularly, if there is a lot of things to choose from and I have not thought what I really need. That certainly makes my wallet happy, but it's annoying when you come home and notice that this or that piece would have looked great somewhere... In that particular shop all the products are organized according to color. There are just so many things in all styles that if one can't the thing one looks for, the problem is most probably not the selection of the shop, but something else... The selection is namely so vast that it's hard to even imagine what could possibly be missing!

maanantai 23. marraskuuta 2015

A Dutch egg timer (and a Belgian update)


Löysin varmaankin maailman kauneimman munakellon! Se laitetaan munien kanssa kiehumaan ja kun ne kypsyvät, muovimuna soittaa erilaisia hollantilaisia melodioita eri kypsyysasteille. Ei rasittavaa tikitystä tai pirinää. Lisäbonus on, että tämä munakello näytää kivalta myös astiahyllyssä.

(Uutisissa on teilläkin varmasti paljon Belgiaa vielä tänäänkin. Brysselin puolella on edelleen poikkeuksellinen tilanne, mutta kaupungin rajojen ulkopuolella elämä jatkuu aika normaalisti, mitä nyt turvallisuuteen tietysti kiinnitetään joka paikassa tavallista enemmän huomiota. Tietysti toivotaan mahdollisimman nopeaa ratkaisua ja sitä, ettei mitään kamalaa ehdi tapahtua. Meidän ei onneksi tarvitse kovin usein kulkea kaupungilla tai käyttää julkisia arkena. Ei siis olla sen enempää vaarassa kuin kukaan muukaan kaupungin ulkopuolella asuva. Ollaan kuitenkin tietysti nyt ekstravarovaisia ja seurataan jatkuvasti uutisia.)

----

I found the cutest egg timer in the world! It's dumped in the water together with eggs. While cooking the timer plays few different melodies in stages, so one knows when to take the eggs out at the right moment depending how well-done one wishes them. The bonus is that this one looks great on the shelf, too. 

(You have probably seen that there is still quite a bit of Belgium in the news today. It continues to be exceptional situation in Brussels, but outside the city life is going on rather normally, though more attention is given to the security issues everywhere. All are hoping that things get back to usual as soon as possible and that nothing terrible will happen before that. At the moment it's really nice that we don't need to travel in the city or use public transport on a regular basis. Therefore, we are no more in danger than anyone else living outside the city. Yet, yes, we are certainly being extra careful and follow the news all the time.)       

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Enjoying the green wall together



Muutama viikko sitten maalattiin tytön huoneessa värillinen seinä uudella värillä. (Siinä samalla hiukan korjailtiin valkoisiakin seiniä. Nehän suorastaan kutsuvat kolhaisemaan/osumaan kaikella, mikä vaan jättää jäljen, heh.) Tyttö sai itse valita mieleisensä värin, joten suuntana oli paikallisen määritelmän mukaan "appelblauw-zeegroen." Se on minusta ihan väärinpäin sanottu, mutta ollaan siis pastellisen pehmeästi vihreän ja sinisen välissä. Itseasiassa se on aika vaikea väri valittavaksi, koska pienistä värikorteista ei helposti näe kumpaan suuntaan se taittuu enemmän. Valo vaikuttaa sellaisissa 50-50 sekoituksissa myös hurjasti, joten teimme niin, että haimme muutaman sopivimmalta näkyvän värikortin maalikaupasta. Tyttö teippasi ne washiteipillä maalattavalle seinälle. Sitten tarkkailimme kortteja muutamana päivänä, jotta näimme, minkä värisiä ne oikeasti ovat siinä huoneessa eri valaistuksessa. Valinta menikin nappiin. Lopullinen väri taittuu aavistuksen verran enemmän vihreään. Se on hyvä, koska kadun puolella taloa valo on niin kylmää, että viileät sävyt näyttävät todella koleilta. 

Väri on siis todella onnistunut, ja muutenkin oli kiva juttu antaa tytön ideoida sisustusta ihan itse ja katsoa, miten hauskoja juttuja hän keksiikään. Siinä, missä itse muistan selanneeni isän talokirjoja ja äidin sisustuslehtipinoa, nykyteinithän etsii ideansa pinterestistä ja vlogeista. Periaatteessa ainakin heillä on aika rajattomat mahdollisuudet keksiä kaikenlaista, vaikka näin aikuisen näkökulmasta hiukan vaikuttaakin, että ympäri maailmaa innostutaan silti tismalleen samoista asioista. Tässä tuli nyt saatua lyhyt oppimäärä nykyisistä teinitrendeistä. :) Näytän jossakin vaiheessa suurempaa kuvakulmaa, koska sisustus on hiukan vielä vaiheessa. Tässä kuitenkin sneakpeak tyttöjen iltapäivästämme. Laitoimme tuoksukynttilän palamaan, teimme jalkahoidon, tyttö laittoi mustikkanaamion itselleen ja teki smoothien. Kuinkas ollakaan sisustukseen sopivaan mukiin. :)

----

Couple of weeks ago we painted the accent wall in our daughter's room together anew. (At the same time several white walls needed a lick of paint, too. I don't think white is too complicated color to use for decoration otherwise, but when it comes to crispy white walls, they seem to call for touching them with something that leaves a mark!) Our daughter chose the color herself. She started with a local definition "appelblauw-zeegroen."  It means a pastel tone between green and blue. Actually it's quite a difficult color to pick, because it's hard to see from a tiny color chip to which direction it goes. The first step was to get some color chips from the shop where we planned to order the paint. Then our daughter attached them with washi tape to the wall and we observed them for couple of days to see how the light falls. It was important because on that side of the house the light has mostly a rather cool tone to it. Finally, the color turned out to be perfect. She loves it! 

It was fun to let her design her own decoration, too. She had lots of cute and fun ideas. I was reminded of my own youth and how I loved to look at my dad's house design layouts and mom's decoration magazines to get ideas for my room. Nowadays the teens use pinterest and watch vloggers. They have access to such a variety of ideas, but in the end it seems to me that certain styles are popular around the world. Through this project I got a great introduction to the teen decorating schemes of 2015. The room looks so cute that I'll have to show you larger photos later, but here's a little sneakpeak to our girls' afternoon. We made ourselves foot baths, and she did a blueberry mask and great smoothie. In a cup that matches perfectly her decor. :)

torstai 19. marraskuuta 2015

Coconut cookies


Älkää nyt naurako, mutta me leivoimme jo viikko sitten ensimmäisen annoksen joulukeksejä... Nämä kookoskeksit kyllä maistuvat mihin vuodenaikaan tahansa, mutta Saksassa ne on ehdottomasti adventtiajan pikkuleipiä. Nämä tehtiin poikkeuksellisesti valmiista sekoituksesta, kun sellainen sattui olemaan kaapissa. Oikeista aineksistakaan leipomiseen ei mene kauaa, sen verran yksinkertaisesta herkusta tässä on kyse. Sain oman reseptini Frau Kleiderilta kun asuimme Saksassa vuosia sitten. Kaikkihan näitä leipovat, mutta hänen kookoskeksinsä olivat minusta ihan parhaita. Täytyy joskus kirjoittaa resepti, kun on enemmän aikaa.

----

Don't laugh at me, but we actually baked our first Christmas cookies already a week ago... Though these coconut cookies taste good at any time of the year, they belong to the advent season in Germany. We used a ready mix, but usually we bake them from scratches. They are so easy to make, but so tasty to enjoy! I got my recipe from Frau Kleider when we lived in Germany years ago. Everybody bakes them, but hers were the best ones in my opinion. I'll show you the recipe another time.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Advent calendar, part 1



Toinen vuosittainen joulunodotusprojekti on adventtikalenterin kokoaminen. Mukavaa hommaa, jolle tuskin on tilausta enää kovin montaa vuotta. Tänä vuonna aloin ostella sopivia kalenteriyllätyksiä jo ajoissa. Helpottaa hommaa huomattavasti, jos ei tarvitse yhdellä tai edes kahdella kauppareissulla löytää 24 pientä ideaa... Tällä kertaa sattui silmään tuollaista talvista talopaperia. Mikä lie noissa ruskeissa papereissa on, mutta usein ne vaan tuntuvat parhaimmalta vaihtoehdolta. Valkoista lahjanarua oli omasta takaa. Tarrat taas löysin paperikaupasta. Niihin voi kirjoittaa päivien numerot, kunhan kaikki on valmiina ja tiedän sitten mihin järjestykseen ne kannattaa laittaa. Paketit ovat luonnossa paljon pienempiä kuin miltä ne kuvissa näyttävät, joten numerolappuset/pakettikortit olisivat näyttäneet naurettavan suurilta. Paketteja kertyy edelleen pikkuhiljaa, mutta aikaisin aloittaen ei tule minkäänlaista stressiä kalenterin kokoamisesta. 

Aikaisempia joulukalentereita löytyy täältä, täältä ja täältä. Vuosien aikana paketit ovat ehtineet sisältäneet kaikenlaista. Tässä hiukan listaa, jos ideoista on pula: kauniita vihkoja, jouluisia tarroja, minikynsilakkoja, hiuslenksuja, muistilapputarroja, talvisia ikkunatarroja, kauniita kyniä, joulukuusen koristeita, muita pieniä joulukoristeita, leimasimia, hauskasti kuvioituja sukkia, minisuihkugeeli, käsivoide, huulirasva, kirjanmerkkejä, jouluisesti kuvioitu nenäliinapaketti, askartelutarvikkeita, joulukorttipaketti (kavereille kiva kirjoittaa joulukortteja), washi-teippejä, jouluisia lahjatarroja, korviksia, kivoja piparimuotteja tai muuta joululeipomiseen liittyvää, makeita herkkuja perheillan viettoon... Nyt en muista muuta, mutta eiköhän tuossa nyt ollut jo riittävästi listaa. :) Lista saattaa kuulostaa kamalalta rahanmenolta, mutta tällä kertaa taisin selvitä 30 eurolla. (Myönnän, että joinakin vuosina budjetti on ylittynyt paketointitavan vuoksi, mutta nyt se ei todellakaan ollut ongelma.) Rihkamakaupoista löytää kivoja yllätyksiä, kun ehtii vaan etsiä niitä rauhassa. Tavarathan vaihtuu sellaisissa kaupoissa nopeasti, joten kerralla ei yleensä löydä kuin muutaman kivan jutun. Välillä tietysti paketista voi tulla jotakin herkkuakin, mutta idean ydin on se, että paketeissa on joko pieniä joulujuttuja, mitä joutuisin todennäköisesti ostelemaan muutenkin tähän aikaan vuodesta tai sitten muuten pientä käyttötavaraa, mitä aina tarvitaan. Jos ideoita kaipaa lisää niin teemoja "talvi," "joulu" ja "yhdessä tekeminen/oleminen" ajatellessa pääsee aika pitkälle. :)       

----

Another yearly project in anticipating Christmas is the advent calendar. I love doing it, but I assume it won't be necessary for long any more! This year I began to collect little surprises already quite early in October. It makes it so much more pleasant when you have time to pick only few things at the time instead of looking for 24 things at once! I found cute wintery paper to wrap the presents. I don't know what draws me again and again to craft paper, but there we are again... I am always well stocked when it comes to white ribbon, ha! I then found those little matching stickers in a craft shop. They serve perfectly as number tags, once I have all presents ready and can decide in what order they should be opened. The presents are much much smaller in reality than they seem in the pictures, so real gift tags would have looked ridiculously large. 

You can find our advents calendars of the previous few years here, here and here. During the years the surprises have contained all sorts of things, such as pretty note books, pens, Christmas stickers, mini nail polishes, wintery window stickers, decoration for her own Christmas tree and for her room, stamps, cute pairs of socks, mini shower gels, hand cream, lip palm, craft supplies, Christmassy ear rings, Christmas cards and gift tags for presents she prepares for others, cookie cutters or other things to be used for baking, some sweet things for a family night together... The list probably sounds more extravagant than it actually is, because all in all I think I managed this year with something like 30 euros. (In some years I admit I blew the budget on more complicated packaging, but this time that certainly isn't a problem.) When you buy things slowly, you can find many cute little things in one-euro-shop kind of places. And sometimes there might be something sweet for a surprise, too. The point however is that the most things are such that I'd need to buy her anyway at this time of the year, or something that can be easily put to use. Thinking about winter, Christmas and doing things/spending time together helps to find more nice ideas. :)      

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Checks of color, balloons and fear

Perjantai-iltana alkoivat Pariisin uutiset juuri, kun oltiin menossa nukkumaan. Ihan järkyttäviä tekoja! Pahinta on se, että hyökkäykset kohdistuivat tavallisiin ihmisiin tavallisissa paikoissa tavallisena perjantai-iltana. Ei kenenkään illanvieton pidä päättyä pommin pamahdukseen tai asemiehen kanssa kohtaamiseen... 

Täkäläisillä ihmisillä on tapana pysyä ulkonaisesti täysin rauhallisena tapahtui mitä melkein tahansa. Rauhallisuus on kuitenkin vain keino saada elämä jatkumaan normalisti. Eilen kävimme ulkona syömässä ja erään perheen lähtiessä kotiin yhdeltä lapselta puhkesi ilmapallo, jonka pamaus sai koko ravintolan hiljenemään täysin muutaman sekunnin ajaksi. Sen jälkeen puheensorina jatkui, kunnes seuraava puhjennut ilmapallo aiheutti saman reaktion uudelleen. Se lapsi ehkä huomasi aikuisten reaktion, koska hän katkaisi hiljaisuuden huutamalla viattomalla äänellä: "Sehän oli vain minun ilmapalloni!" Ketään ei edes hymyilyttänyt. Hallitun ulkokuoren alla on käsinkosketeltava pelko. Pariisi ei ole kaukana täältä katsottuna, ja suuret kaupungit vaikuttavat kaikki yhtä haavoittuvilta.

#prayforparis
 
----

We were just going to bed on Friday night when we saw the breaking news from Paris. I think the worst of all was that the attacks were against ordinary people in ordinary places on one ordinary Friday night! 

I have observed throught the years that the Belgian people often react to heartbreaking situations with perfect external calmness. Such chosen calmness is however only a mean to keep everything going as usual. Yesterday we ate out. We were still finishing our meal, while one family was leaving the restaurant with two children. One of them accidentally popped her balloon on her way out. The sound caused immediate silence fall in the entire restaurant. Few minutes later, another kid popped his balloon, too, and the same reaction happened again. That child noticed adults' reaction, because he next innocently shouted: "That was just my balloon!" People could not even force a smile on their faces. There is a concrete fear under the cool facade. Paris is not far away and big cities seem all equally vulnerable.         

#prayforparis

torstai 12. marraskuuta 2015

Advent candles

Adventtikynttilät ovat minulle aina tärkeä joulunodotusjuttu. En tälläkään kertaa paljon poikkea tyylistäni, heh, kirkasta lasia ja valkoisia kynttilöitä... Mutta jo lokakuun alussa sattui silmään tällaiset ihan peruslinjakkaat kynttilät (samat kuin tässä), joten ajattelin, että niihin voi aikanaan helposti keksiä jotakin koristetta. Ei ilmeisesti mitenkään liian helposti kuitenkaan, koska kynttilät odottavat koristelua edelleen. Tässä on linkit aiempiin adventtikynttiläpostauksiin. Vuosi 2014, vuosi 2013, vuosi 2012. Että aika minimaalisin kyntteliköin on menty ennenkin, silti tunnelmasta tinkimättä. Se on hassu juttu, että nautin ylitsepursuavien joulukuvien katselusta, mutta sitten tosielämässä harvemmin itse rönsyilen mitenkään kovin suuresti... ;)

----
 
Advent candles have always been an important thing to me while anticipating the Christmas season. This year it seems like I'm sticking to my very personal tradition, namely, clear glass and white candle wax... The thing is that I came across these simple white candles (here) already in beginning of October and thought that they must be rather easy to decorate. Not too easy though, I admit, they are still waiting for inspiration. Here are links to the advent candles in the previous years 2014, 2013, and 2012. They look all quite minimalistic throughout. It's funny that I love looking at pictures of rather fancy Christmas decorations for inspiration, but in the end I always decide to keep it quite simple and natural at home. Perhaps that's the thing that continues to be truly Nordic in me. ;)

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Setting appropriate goals

Tulipas pitkähkö tauko bloggaamiseen! Sain opiskelujutusta valmiiksi työn alla olleen osion. Ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi tekemistä itsessään, välitöinä paklattiin ja maalattiin muutama seinä, vaihdettiin yläkerrassa järjestystä, lajiteltiin kuorma kirpputorille ja sen sellaista. Jossakin kohtaa, kun pahin väsymys iski, ajattelin, että seuraavaksi putoan varmaankin jo tuolilta kirjoittaessani... Mutta huomasin kuitenkin taas kerran, että niin ihmeellistä kuin se onkin, fyysinen tekeminen auttaa vastapainoksi henkiseen stressiin. Kun kirjoittaminen väsytti liikaa kiipesin yläkertaan tekemään muita hommia taukojumpaksi. Aika kiva, kun näkee konkreettisesti seinän värin muuttuvan eikä tarvitse ajatella yhtään mitään. Enkä sitten lopulta pudonnutkaan edes tuoliltani, heh, joten kaikki hyvin. Päätin kuitenkin, että seuraavaksi asetan tavoitteen hiukan alemmaksi. Nyt oli turhan laaja kokonaisuus yhden palautuspäivän varalle. ;)

Järkevien tavoitteiden asettaminen on kyllä oikeasti harjoittelemisen arvoinen asia. Muutama asia minulle on viime vuosina selvinnyt, vaikka edelleenkin niissä on hiukan opettelemista. Jottei ihan uuvu ideoiden keskelle, niin tavoitteet täytyy pystyä pilkkomaan pieniksi askeliksi. Silloin ne pystyy ilmaisemaan konkreettisena yksittäisten asioiden tekemisenä. Kun ne kirjoittaa ylös sellaisessa muodossa, ne voi myös laittaa listalla tärkeysjärjestykseen. Se auttaa järkeistämään tekemistä toivottuun suuntaan. Toinen juttu on sitten niiden pienien askeleiden mitoittaminen. Teen yleensä asioita aika nopeasti, joten se on vaikeampi juttu muistaa, että kaikkeen tekemiseen kuluu kuitenkin aikaa. Ja hyväksyä, että nopeakaan ei tee viiden tunnin työmäärää kahdessa tunnissa, ei vaikka kuinka kiirehtisi. Liika optimismi on tässä haitaksi. Joku asia voi tietysti joskus yllättää niinkin päin, että oikeasti saa valmista nopeammin kuin oli ajatellut, mutta noin niin kuin yleisesti, jatkuva ajan alimitoitus tietää jatkuvaa ja toivottomalta tuntuvaa kiirettä, kun millekkään tekemiselle ei ole varattu kohtuullista määrää aikaa. Pitää siis opetella arvioimaan realistisesti, minkä verran työtä mikäkin homma teettää. Kolmas juttu on se, että on opeteltava sanomaan ei asioille, mitkä uhkaavat kaataa hyvän suunnitelman. Ei-sanan käyttö on tietysti hiukan rasittava jatkuvaksi tyyliksi, mutta joskus on vaan priorisoitava oman jaksamisen vuoksi ja ajateltava, että ehtii sitä sitten myöhemminkin. Ehkä. Tai ehkä ei ehdi sittenkään, mutta sillä ei kannata päätään liikaa vaivata. Itselläni ei-sanan käyttöön liittyy kohtuullisen vahva syyllisyyden tunne, kun yleensähän tässä kohtaa suunnittelua liittyy ihmisiä. Siitä joudun aina pyristelemään irti, mutta se on silti opettelemisen arvoinen taito, että saa ainakin silloin tällöin kieltäydyttyä jostakin pyynnöstä tai ehdotuksesta, jos se tarkoittaa sitä, että suunnitelmat menisivät sekaisin. Silloin auttaa hiukan, kun muistuttaa itseään, ettei oikeasti aina ole sellainen ei-tyyppi.

Ai niin, melkein unohdin tuon valokuvan. Paklatessani seiniä keksin, että pienessä minigrip-pussissa saa sekoitetut jämät säilymään seuraavaan päivään toista kerrosta varten. Kätevästi onnistui.

----

It took me quite awhile to get back to the blog. I got the chapter ready as planned. During the final week we decided to paint some walls, move few furniture around, clear up some closets and few other little things... It sounds probably bit crazy to do such stuff when being busy anyway, but actually physical work helps against mental stress. At least for me it does. I enjoy to see how little bit of effort makes so great difference and one can just take a break from thinking. :)

That chapter made me think about writing a post about setting appropriate goals. For the last couple of years I have been practising it with more or less success. There are couple of ideas that have helped me to improve, so perhaps they might help you, too. My first principle is to write out my goals on a piece of paper. It's easier to focus on the task at hand if you don't need to keep everything in mind all the time. The goals have to be so concrete that it's possible to accomplish them in small steps. Such small steps make it possible to organize tasks into an order of importance, too. The second principle I try to practise is to evaluate realistically how much time each task takes. I'm not a slow person in general, so I frequently think I can get this and that done in (almost) no time. Too much of such optimism is not helpful. If a task takes five hours for others, I have had to admit that I can't either get it done in two! Constantly underestimating of how much time tasks take causes a continuous feeling of being in a awful hurry, because you never have enough time for anything. My third principle is to learn to say no to things that might treathen to collapse my plan. That's for me the toughest one of all, because usually it involves other people. Sometimes there's just no way around it, so it's best to learn to use it once in awhile and remind oneself that times change soon again. :)              

Oh, I almost forgot to explain the photo above. Before painting there were few holes at the walls that needed to be closed.. I mixed bit too much filler from the powder and decided then to try keeping the rest for the second layer the next day in a small zip bag. It worked perfectly.