lauantai 31. tammikuuta 2015

Pizza with parmaham and mozzarella

Eilen jo teki hurjasti mieli pizzaa, mutta sitten ilta kului niin nopeasti tytön kanssa Jane Eyre-filmiä katsoessa, että ei lopulta jaksettu ryhtyä leipomaan! Se on kyllä kaunis filmi, vaikka kertomus onkin niin surumielinen. Meillä on tämä BBC:n versio. Siinä on puvustukset ja värit kohdallaan. Siitä olikin kauan, kun viimeksi katsoin sen. Nyt ensimmäistä kertaa tyttö katsoi mukana. Siinä on muutama kohta, joista ajattelin, että ne saattavat olla liian jännittäviä, mutta kaikki oli helposti selitettävissä, joten ei siinä mikään sitten onneksi jäänyt mietityttämään. Jotkut lapset ovat todella rohkeita filmien suhteen, mutta tyttö on aina ollut herkkä tunnelmille ja tunteille ja on siksi ollut aina tosi tarkka, mitä filmejä suostuu katsomaan ja mitä ei. 

Takaisin pizzaan. Tänään tuli leivottua! Kotitekoinen pizza voittaa kyllä pizzeriapizzat mennen tullen! Tomaattikastikkeen (käytin vain ketsuppia, pippuria ja sellaista rosmariini leipädippimaustetta, jota kuluu sekoittaa öljyyn) päälle hiukan mozzarella-juustoraastetta ja paketillinen parmankinkkua ja loppu juustoraasteesta siihen vielä. Paistamisen jälkeen lisäsin vielä rucolan lehtiä ja parmesaanilastuja! Taitaa olla koko viikonlopun suola-annos siinä, mutta kyllä maistui! 

----

I was feeling like pizza already on Friday night, but finally never got to it. The evening passed quickly as my daughter and I watched Jane Eyre. We have this bbc version. The dresses and colors are just perfect! We watched it together for the very first time. There were few spots where I thought she might get scared, but happily all those could be rather easily explained. Some kids are very courageous with watching films, but our daughter has always been very sensitive to atmosphere and feelings, and thus, very selective as to what she wants to watch and what not.

Back to pizza. Today I made it! The home-baked pizza is just so much better than one from a pizzeria! Grated mozzarella and plenty of parmaham as toppings. After baking it I added some rucola leaves and parmesan on it! I suppose there was enough salt in couple of slices to cover for the entire weekend, but it tasted good!   

torstai 29. tammikuuta 2015

Valmista - Ready


Sellainen siitä tuli. Huomattavasti paremmin sopii tämä kaappi tähän valkoisena. Maalikauppias osasi aika hyvin ohjeistaa valkoisen valinnassa. No, ehkä ihan hieman liian keltainen sävy, mutta niin lähellä oikeaa kuin mahdollista. Valkoinen on yllättävän vaikea väri valittavaksi... se on niin pienestä kiinni valitessa maalikartalta tai sellaiselta -väriviuhkalta, vaikka lopputuloksessa voi olla suurikin ero. 

Olispas mukava sanoa, että olen valmis muutenkin, mutta täytyy nyt vain ottaa ilo irti tuosta kaapin valmistumisesta, kun muuten onkin useampi keskeneräinen juttu työn alla yhtä aikaa. Luennot on alkaneet hyvin ja aika monta pinoa tutkielmia ja lopputenttejä on tässä korjattu ekaa ja toista kierrosta tässä viime päivinä... ja loppu ei vielä näy. Ekaksi kierrokseksi saa aina korjata omien kurssien tuotokset, ja toiset kierrokset on sitten toisten opettajien korjaamisen arviointia. Palautuspäivä painaa päälle ja vielä on aikamoinen läjä tuossa odottamassa. Onneksi se on enää vain sitä toista kierrosta. Omat nippuni sain myös delegoitua eteenpäin. Sellainen kaksinkertainen arviointi on kyllä kätevästi hoituvaa sisäistä laatutarkkailua samalla, ja siksi siitä pidetään yhteistuumin kiinni, vaikka tuskinpa kukaan oikein innolla odottaa, että saisi niitä lisänippuja korjattavaksi. ;) 

Nyt odotellaan lunta tännekin. Huomenna kuulema menee liikenne sekaisin. Mun oli tarkoitus lähteä  isoon kirjastoon toiseen kaupunkiin hakemaan joitakin matskuja, mutta se on nyt sitten parasta siirtää toiseen päivään. Minkäs sitä säälle mahtaa, ajantuhlausta lähteä odottelemaan myöhästeleviä junia...

----

That's my ready little cupboard, cabinet, or whatever you like to call it. It fits so much better in this spot when it's white! The sales lady in the paintshop was quite right in advising about the tone. It comes very close to that what I had in mind. White is the most challenging color to pick...

It would be fun to say that I am ready with other things, too! Nope, that's not happening today. Lectures have began well and otherwise I have been marking essays and exams. My own courses first and then some second marking for the other professors. That's a standard procedure for sake of making sure we are being fair, but also for sake of quality control. Glad to say, there is only two more files waiting. Slowly getting there, still keeping up with the deadlines. :) 

Tomorrow we are supposed to get some snow. This time it's pretty much mixing my schedule, because I had planned to go to the big library and get some material that I urgently need. But waiting for delayed trains would be pure waste of time...  

tiistai 27. tammikuuta 2015

Rohkeutta - Courage

Pikkukaappi on maalattu ja jo kannettu yläkertaan. Sain kuin sainkin kirjoitusprojektinkin taas alulle. Lueskelin aamutuimaan kirkkoisä Augustinuksen aikakäsityksestä. Tuli hiukan sellainen ajatuksenvirtafiilis lukiessa, kun hän siirtyy sulavasti rukouksesta pohtimiseen ja takaisin ja pyytää, että pystyisi ymmärtämään ajankulkua paremmin. Luvun aikana Augustinus päätyy siihen, että ihmisellä on vain nykyhetki ja vaikka puhummekin sekä menneestä, että tulevasta, ne ovat meille läsnä vain muiston ja toivon tasolla. Ensimmäisellä lukemisella pari viikkoa sitten ajattelin, että no, eipä ole kovin rohkaisevaa tekstiä tämän ikäiselle, kun tuntuu, että aika kuluu muutenkin liian nopeasti. Hyvä, ettei sentään alkanut ihan masentaa, heh. Nyt toisella lukemisella kiinnitin huomiota pohdinnan välissä oleviin lauseisiin. Taisi Augustinuksellakin, suurella ajattelijalla, olla jonkinlainen heikko hetki, kun hän kirjoitti mietintöjensä väliin: "Courage, my mind, and press on mightily. God is our helper, He made us, and not we ourselves. Press on where truth begins to dawn."
(Augustinus, Tunnustukset, XI) 

----

The little cupboard got ready and I got a good start for writing. This morning I was reading the church father Augustine's thoughts on time. He combines prayer and philosophical thinking fluently together and asks again and again God to help him to understand better. During that particular chapter Augustine decides that human beings only have the present moment. Though we talk about the past and the future, they exist only as memory and expectation. When I read the same text for the first time few weeks ago, I honestly found it bit depressing. At my age one anyway easily feels that time passes too fast, so I thought I don't really need a church father to remind me of the future passing rapidly into history... ;) Now reading the same chapter for the second time, I paid attention to the sentences he wrote between his ponderings. I suppose Augustine had some hopeless moments too as he wrote as to himself: "Courage, my mind, and press on mightily. God is our helper, He made us, and not we ourselves. press on where truth begins to dawn."  (Augustine, Confessions, Book XI) 

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Maalauspuuhaa - A painting job

Ihan kuin tällä hetkellä ei olisi muuten tarpeeksi puuhaa, aloitin sitten maalaamaan pikkukaappia... Joskus on kyllä ehdottomasti tarpeen kaikenlaiset hermolepo-askartelut. Huomenna luentojen jälkeen vielä kolmas kerros maalia ja sitten ihan muihin hommiin. Täytyy alkaa kirjoitella yhtä uutta lukua taas vaihteeksi. Just selostin sen idean miehelle iltalenkin aikana. On kuulkaa onni, että menin naimisiin saman alan ihmisen kanssa, ja että se on niin pastoraalinenkin vielä. (Heh, se on vähän ammattitauti tietysti.) Sen verran paha writer's block on viime päivinä vaivannut, että teki hyvää puhua idea ääneen läpi. Jostakin syystä nyt on ihan karmea kynnys aloittaa, mutta huomenna on pakko saada pari kappaletta aikaiseksi. Jospas se sitten siitä. 

----    

As if there was not enough to do at the moment, I began to paint a little cupboard this weekend... Sometimes one just needs a break for crafts in between. Tomorrow I need to paint one last layer and then get on with something else, namely writing the next chapter. I just explained the idea to my husband while taking an evening walk together. I am so happy I married a person who shares my educational background, and he's so pastoral, too. That might of course have something to do with the profession, hah! I have been suffering from a severe writer's block for couple of days now, so it was very helpful to talk the potential chapter through. Tomorrow I will just have to get some pages written. Hoping to find a flow... 

lauantai 24. tammikuuta 2015

Keittiössä - In the kitchen



Tulppaanit ovat kyllä joka talvi aina yhtä ihania! Vuoden ensimmäinen kimppu oli sohvapöydällä ja tämä niitä seurannut värikkäämpi kimppu on ollut keittiössä. Helppoa napata mukaan ruokakaupasta ja iloa on kokonaiseksi viikoksi. Jos siis ainakin kerran tai kaksi muistaa vaihtaa veden ja leikata uudet imupinnat. 

Viime yönä satoi muutaman sentin verran lunta, joten nyt ollaan motissa aamupäivä. Täältä on turha lähteä liukastelemaan mihinkään ennen kuin lumi sulaa pois. Iltapäiväksi on luvattu vesisadetta, joten nyt on vain parasta nauttia, kun hetken verran näyttää tosi ihanan talviselta täälläkin. Vaikka asumme sellaisessa paikassa, että liikenteen melu ei ikinä häiritse, sitä on varmaan taustalla jonkin verran, koska nyt tuntuu ihan erikoisen hiljaiselta.

----

Tulips are beautiful during the winter season! This second bunch of the year has been in the kitchen. It's bit more colorful than the first one in the living room. The tulips last mostly for one entire week if one remembers to change the water and cut the stems couple of times.

It was snowing last night, and now everything looks beautiful and white! We never have any trouble from hearing much traffic, but I guess there is bit of a background noise always because today it is strangely silent for a Saturday morning... The weather forecast promises rain for this afternoon already, so things will be back to normal in couple of hours. When it comes to snow in Belgium, the rule is that you have to enjoy it when you can.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Some patterns or rather no patterns???

Pitkästä aikaa lauantaiaamun aamiaista taas. Kyllä tuore leipä maistuu ihanalta, kun viikolla syö vain jogurttia ja sen päällä pelkkiä kaurahiutaleita!!! Mulla on vuosia ollut vatsan kanssa ongelmia, mutta nyt useamman kuukauden kokeilun jälkeen tuntuu, että varsinkin aamupalojen säännöllisyys on ihan ensisijainen juttu. Yhdessä toisessa blogissa oli samasta ongelmasta puhe, ja joku mainitsi siellä Fodmap-idean. Sitä olen itsekin myös välillä hiukan katsonut ja todennut, että ihan hyödyllinen teoria sekin herkkävatsaiselle varsinkin, vaikka minusta ei olekaan noudattamaan sellaista kovin kirjaimellisesti. 

Senkin huomasin loppusyksystä, että olen taisin löytää oman unirytminikin. Siis sellaisen, millä nukkuu yleensä ainakin ihan hyvin, ja herää kohtuullisen virkeänä melkein joka aamu. Olen aina aiemmin ollut todella skeptinen kaikista tuollaisista säännönmukaisista jutuista. Varmaan suurimmalti vain siitä syystä, että minua on aina turhat säännöt enemmänkin stressanneet, kun ne kääntyvät niin nopeasti sellaiseksi kireäksi suoritussysteemiksi, ja muutenkin tekevät elämästä turhan joustamatonta. Siltä jos alkaa tuntua, niin ajattelen, että ihminen voi paremmin ottaessaan rennosti. Mutta nyt olen huomannut, että kyllä jonkinlaisessa rytmityksessä niin syömisen, kuin nukkumisenkin, suhteen hiukan ideaa on. Silti olen edelleen sitä mieltä, että ei kannata kuitenkaan mitenkään orjalliseksi ryhtyä. Sopivasti kun noudattaa jotakin toimivaksi todettua rytmiä, niin sitten voi ihan iloisesti sitä välillä hiukan rikkoakin. Vaikka juuri noilla lauantaiaamun aamiaisilla.  Onko sinulla jotakin säännöllistä rytmiä, mikä helpottaa elämää, vai vastustatko sellaisia? Hyviä ideoita kokeiltavaksi?

----

It was long since I showed you pictures of my Saturday breakfast! The fresh bakery bread tastes wonderful after one has eaten nature yoghurt with oat meal every morning during the week!!! I have had many years more or less trouble with my digestion system. Now after several months of rather successful trial I have realized that especially keeping the breakfast the same every day is really helpful. Saturdays are my exceptions to the rule. :) Lately I read in another blog about the same topic and somebody replied something about the Fodmap-idea. I have looked at it sometimes, too, and find it helpful, though it demands bit too much commitment to follow it perfectly through. Not quite my thing in that extent.

During the fall I also figured out some sort of optimal sleeping pattern for myself. I mean a pattern that makes me sleep most of the nights well through and help me wake up quite fresh at least most of the mornings. I have always been sceptical about making little things like that to become a "pattern." Probably mostly, because I find that such rules quickly become more of a burden which one "has to follow," or otherwise, one easily begins to loose flexibility, which I consider an important ability to cope in life... (If that happens, I think one is better off having a more relaxed point of view!) But anyway, now I have realized that there is indeed some point in attempting to have some regularity as it comes to both eating and sleeping. But having admitted that, I think it's important to maintain a good amount of flexibility, too. My logic is that if one follows a certain pattern most of the time, it can surely do no harm to break out of it once in a while. Like for a tastier Saturday breakfast. Are you more for a certain pattern or for "no-pattern"? Any good patterns to propose?  

tiistai 20. tammikuuta 2015

A lamb wool pillow


Siskoni antoi meille joululahjaksi itse ompelemansa lampaantaljasta tehdyn tyynyn! Se on superihanan lämmin ja pörröinen! Hänellä on muuten suuri lammastila, josta saa huippuhyvän karitsanlihan lisäksi myös lampaantaljoja. Vinkvink, laitan tähän kotisivuille linkin, niin löytyy siitä helposti, jos Suomen puolella luette tätä blogia.

----

My sister gave us a beautiful handmade lamb skin cushion as a Christmas gift! I have told earlier already that she has a huge sheep farm in Finland. She sells mostly delicious lamb meat, but also lamb/sheep skins and at times even wool. I just love this cushion of mine! It's so warm and wintery!  

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Towels and tassels

Löysin Zara Home -kaupan alepöydältä muutaman kivan käsipyyhkeen vierasvessaan. Pikkupyyhkeet taitavat olla oikeasti "kasvopyyhkeen" nimellä, mutta kooltaan ne on just hyviä, koska ei tule kauheesti pyykkiä, vaikka joutuukin jatkuvasti vaihtamaan. Nuo värikkäät tupsut ovat aika hauskoja. Saa nähdä, miten ne pesussa reagoivat, mutta ovat ne ainakin ihanan raikkaat nyt ensi alkuun. :)

----

I found two little hand towels for the guest bathroom at Zara Home sales. I think the size is actually called 'face towels,' but they are just perfect for exchanging frequently. Always a fresh towel, but no giant increase in the laundry... That's a good deal I think. Let's see how long the tassels keep well in the wash, but they do look good to start with. :)  

lauantai 17. tammikuuta 2015

Keeping up


Tänä vuonna meinasi käydä huonosti kalenterin kanssa. Sen ostaminen jäi taas kerran viime tinkaan ja sitten muutaman kaupan kierrettyäni, jouduin lopulta ostamaan ryppyisen version, koska se oli ainoa oikean kokoinen sellaisilla kuvilla, mitä ajattelin jaksavani vuoden ajan katsella. Sain tietysti hiukan alennusta, joten pieni resuisuus ei jäänyt harmittamaan. Kännykän kalenteri mulla on tietysti käytössä, jos jotakin muistutusta tarvitsen, mutta muuten tykkään, kun näen paperilla kokonaisen kuukauden kerralla. Tuo pieni seinäkalenteri tuskin ikinä päätyy seinälle, koska sen reunoille ja kuvasivulle voi raapustaa nopeasti juttuja muistiin. Kalenteri ei nimittäin katoa yhtä helposti kuin yksittäiset muistilaput. Se kulkee välillä kassissa mukana ja lojuu pöydällä kirjapinojen päällä aina siellä, missä milloinkin teen jotakin. Kuulostaa ehkä hiukan epäkäytännölliseltä, mutta mulle se on ollut toimiva ratkaisu jo useamman vuoden ajalta. 

Ai niin, se vielä, että Belgia on nyt ollut uutisissa, mutta ei täällä mitään hätää ole. Valvontaa on tehostettu joissakin paikoissa, joiden riski on tavallista korkeampi, mutta edes mitään rajoituksia ei ole annettu, että pitäisi olla jotenkin varuillaan. Kaikki toimii siis ihan normaalisti. 

----

This year I almost lost my chances to find a proper calendar. I know I left it to the last moment and most were sold already... Finally, after seeing empty racks in few shops I decided to go for one that was no longer in a perfect shape, but at least the pictures were such that I thought they'd make me happy throughout the year. I use the calendar in my mobile phone for things that I need reminders for, but other than that I need a paper calendar to see an entire month at the time. I always buy a small wall calendar, but actually never hang it anywhere. The reason is that I use its pages for quick notes and carry it around. It sounds bit unpractical, but I have seen in the past few years that it is just what I need. 

perjantai 16. tammikuuta 2015

Piparipurkin pohjalla - The very last ginger bread


Tyttö leipoi joululomalla isoäidin kanssa piparitalon lisäksi tuollaisen talojen julkisivun muotoisen uudenvuoden piparin. Kotiin lähtiessä tyttö pakkasi sen mukaan, joten sitä on nyt sitten täällä nakerreltu. Nyt alkaa purkki näyttää aika tyhjältä... (Toim. huom. Valokuva otettu ennen kuin katkaisin tuosta itselleni palasen.)

Ihana, että on taas viikonloppu alkamassa! Vuorossa siivousta, pyykkien silittämistä, ostoksia ja esseiden korjausta. Niitä olisi pitänyt ehtiä korjata jo viikon aikana, mutta ei vaan tunnit riittäneet, vaikka monta aikaista aamua ja muutama iltakin mahtui tähän viikkoon. Tuli kyllä kieltämättä muutaman kerran mieleen, että ei vuosi voi tälläisella kiireellä alkaa. Mutta eiköhän se kiire tästä seläty, jos vaikka piiloudun toimistoon tänä iltana niiden esseiden kera ja sen jälkeinen viikonloppu on sitten oikeaa viikonloppua. Sitä ennen kuitenkin lyhyt juoksulenkki, iltaruokaa ja tätä suklaakakkua. Tuo melkein tyhjä keksipurkki antaa extra-pätevän syyn perjantai-iltaiselle herkkuhetkelle, eikö?

----

Our daughter baked with her grandmother lots of ginger bread during the holidays. She took one of the big ones with her home. That's what we have been snacking lately, but now there is only a little piece left. (Editorial note: The photo was taken before I ate a junk.)

I am happy that it's weekend again! The plan is as follows: weekly cleaning routines, ironing, shopping and correcting essays. The last ones I had planned to get done during the week, but nope, there was not enough time for it though I mostly woke up really early and worked in few evenings until late. I admit, couple of times I thought that a year should not begin like this. I am thinking of hiding in the office tonight with those essays, so that the rest of the weekend would be properly free and the next week won't end up in a chaos. But first I need a little jogging round in the evening sun, dinner and chocolate cake. The recipe is only in Finnish, but the blogger says, she used a marble cake recipe as a basis and just tripled the amount of cocoa. Sounds good, doesn't it!?! The almost-empty cookie jar is surely a good reason for baking a cake in the Friday evening.

torstai 15. tammikuuta 2015

Muistikirja - A notebook



Olen jo jonkin aikaa suunnitellut aloittavani jonkinlaista omien ajatusten kirjaamista ylös. Siis ihan vanhanaikaisesti (ja yksityisesti) tuollaiseen oikeaan muistikirjaan. Mulla on muutama sellainen juttu mielessä, mistä haluaisin päästä itse itseni kanssa paremmin selville. Muutama sellainen ajatuskuvio, joihin uskon pystyväni vaikuttamaan, jos vain saan niistä ensin tukevamman otteen. Luin jostakin, että kirjoittaminen saattaa auttaa sellaissa ajatustenjäsentelyprosessissa. Joudun tosin kirjoittamaan työn ja opiskelujen vuoksi muutenkin niin paljon ja jatkuvasti, että toivon, ettei tämä hyvä ajatus tökkää siihen kirjoittamiseen. Luin tänään joltakin self-coaching-sivustolta sellaisen ohjeen, että pitäisi kirjoittaa ensin tavoite paperille ja sitten siihen vaikuttavat mahdolliset "vastavoimat," esteet, mitkä saattavat pilata tavoitteen onnistumisen. Mulla se menis sitten varmaankin jotenkin näin, heheh:  

Tavoite: Kirjoitan joka päivä ajatuksiani muistikirjaani. 
Mahdollinen este: En ehkä jaksa joka päivä kirjoittaa ajatuksiani mihinkään muistikirjaan.
 
Aika nätti tuo Pentikin alekorista löytynyt nahkakantinen muistikirja kuitenkin on, täyttyi se tai ei. Turkoosikin tuntuu taas ihan ajankohtaiselta. :)

----

I have been planning to begin journaling. I mean in an old-fashioned (and private) manner with a notebook. I have few ideas in my mind that I'd like to get better hold of. They are just some patterns that I think I'll be able to steer differently if I first understand myself better. I read somewhere that journaling might help. I am writing so much for my work and studies though, that I hope that the writing itself does not become the biggest hindrance of this plan. I read today on some self-coaching website that you should write down your goal and then what you think might hinder you achieving it. I think my goal with its contra would sound like this, hah:

Goal: I will write my thoughts into my notebook daily.
Contra: I might not write anything into my notebook daily.
 
Anyway, I love my notebook whether I get to fill it with writing or not. The cover is made of leather and the color is just right at this time of the year. :)

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Pinterest files: Mapel Mustard Glazed Salmon

Tänään päivä kuluu Luukkan aikakäsityksen miettimiseen... Se on jo varmistunut tässä aamun aikana, että yhden päivän mittainen aika ei mitenkään riitä sen hahmottamiseen. ;) Hyvä kuitenkin, että aika (noin niin kuin käytännön juttuna) on hiukan kirjallisuudessa esiintyvää aikaa helpompi asia. Kuten vaikka tuo kuvan kalafile tulee valmiiksi reilussa parissa kymmenessä minuutissa. Tein sitä eilen iltaruoaksi ja kehuja sateli. Reseptin löytää täältä. Jätin tosin pois voin ja voitelin uunivuoan tilkalla öljyä. Otiin juuri sopivan kokoisen uunivuoan, niin, että kalat olivat ihan reunasta reunaan, ei siis kuvien tavalla levällään. Sekoitin kastikkeen ja kaadoin sen kalafileiden päälle. Lisäksi pippuria, suolaa ja persiljasilppua. Paistoin n. 200 asteessa. 

----

Today I am trying to think what Luke's time concept was like... It has already become quite explicit in the course of the morning that one day is too short TIME to comprehend it. ;) Happily the practical aspects of time are quite a bit more concrete than those found in the literature. This salmon in the picture for example gets ready almost in 20 minutes. I made it for a supper last night and received a good amount of praise. You can find the recipe here. I did not use any butter, but just a little bit of oil for my oven dish. I chose a dish that was exactly the size of the fish fillets so there was almost no empty space in between. I mixed the sauce and poured it on the fish. Then I added bit of salt, pepper and handful of parsley and baked it in 200 C degrees.    

tiistai 13. tammikuuta 2015

Marimekosta - About Marimekko

Vuodenvaihdehan ei yleensä onnistu ihan ilman alennusmyyntejä. Näin Turussa Marimekon liikkeessä pari tälläista "kaunis kauris"-mukia, joita en voinut vastustaa. Olen aika valikoiva Marimekon suhteen, mutta muutamat heidän kuoseistaan ovat mielestäni ihan ihania. Ehkä se on se voimakas graafisuus, mikä ei jätä joustonvaraa. Jokainen kuosi on aina joko ihan mahtavan upea tai ihan täysin kamala. Joissakin muissa merkeissä ääripäiden välillä on monta astetta, mutta Marimekko on mulle aina sellainen joko-tai-juttu. 

Marimekosta tuli vielä mieleen, että joskus aikoinaan yritin pitää sellaista perinteistä trikooraitapaitaa, mutta ei siitä mitään tullut. Ne vaatteet sopivat jotenkin paremmin Suomeen. Ehkä se on ilmasto, valon väri, design tai joku, mutta siellä ne vaatteet on melkein jokaisen päällä kauniita. Ulkomailla taas minulle tulee niistä ihan omituinen, yliampuvan mainosmainen tunne. Tänä vuonna kuitenkin melkein ostin yhden paidan, minkä leikkaus ja tyyli oli niin neutraali (raidat olivat harvemmassa, heh), että olisin varmasti saanut sen yhdistettyä ihan oman näköiselläni tavalla muihin vaatteisiini, mutta siitä ei tietysti ollut sopivaa kokoa enää jäljellä! Äiti sen sijaan löysi samasta aletangosta itselleen tosi kivan A-linjaisen paidan, mikä ei näyttänyt mitenkään erityisen tyypilliseltä Marimekolta, mutta leikkaus ja laatu olivat huomattavasti paremmat, mitä vastaavassa paidassa olisi muualla siihen hintaan. Joitain laukkuja taas näkee täälläkin aina silloin tällöin, ja ne sulautuvat ihan hyvin katukuvaan. Tai no, en tiedä miten hyvin, kun minä ainakin huomaan ne aina heti. Mutta ne ovat helpommin yhdisteltävissä muihin tyyleihin, jos nyt kuviona ei ole Unikkoa. Se ei oikein ikinä yhdisty varsinaisesti mihinkään, mutta on ilmeisesti edelleen aika suosittu kuosi, koska siitä tulee jatkuvasti uusia väriversioita.

----

One can never avoid sales at the beginning of the new year. I found two cute Marimekko mugs in Turku for a reduced price and just couldn't leave them there! I am rather selective when it comes to Marimekko. I think it's the strong graphic designs that make me either love or "hate" each of their product. With most other brands there are always many levels between "liking a lot" and "not liking at all," but with Marimekko, it's always one or the other. 

Have you ever seen Marimekko clothes? I tried wearing their stripy shirt when I was younger and felt more patriotic. ;) I was bit disappointed to find out that I felt completely out of place wearing Marimekko abroad. I think I can blame the weather or light, or something, that must be different, because in Finland those clothes look beautiful almost on anybody who wears them! Once in a while I see people using Marimekko bags abroad. They seem to blend better into different styles than the clothes do. Except when they are made with the Unikko pattern! That material never combines with anything! It seems, however, to continue to be hugely popular, because they keep making new color combinations almost every year.   

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Muistolle - For the rememberance

Yleensä en sekoita politiikkaa tai muutakaan kovin vakavaotsaista tänne blogiin, mutta tällä viikolla varmaan kukaan ei ole muutenkaan välttynyt surullisilta uutisilta. Ranskan tapahtumat ovat tulleet esiin lähes jokaisen tapaamani ihmisen kanssa viime päivinä ja kotonakin ollaan ehditty keskustella useampaan otteeseen terrorismiuhasta, päättömästä väkivallasta, lehdistön vapaudesta ja sananvapauden rajoista. Mikään ei riitä puolustukseksi väkivaltaisiin tekoihin! Varsinkin demokraattisissa valtioissa on ylenmäärin keinoja vaikuttaa asioihin ilman minkäänlaista tarvetta turvautua väkivaltaisuuksiin oli kyse mistä asiasta tahansa. 

Eettiseltä kannalta terrorismi onkin helposti tuomittavissa. Tämän viikkoisten teemojen toinen puoli, lehdistön vapaus, tai yleisemmin sananvapaus, taas on hiukan hankalampi käsite. Se on monelta osin hyödyke, joka on saavutettu monen mutkan kautta ajatuksella, että yhteiskunnasta tulee parempi paikka, kun se saavutetaan. Ehkä siitä on jossakin määrin jopa tullut identiteettikysymys. Itseilmaisu mielletään länsimaissa niin tärkeäksi osaksi sitä, keitä olemme, että emme voi kuvitellakaan luopuvamme siitä missään tilanteessa. Hiukan kuin koko identiteettimme rakentuisi sananvapauden varaan. Jäin miettimään, koenko itsekin olevani jotenkin enemmän minä, jos saan sanoa julkisesti ihan mitä vain haluan? Tai olenko hiukan vähemmän minä, jos en sano tai julkaise kaikkea, mitä mieleeni tulee? Tulin siihen tulokseen, että pelkkä itseilmaisu ei voi olla tasapainoisen identiteetin perusta.

Ehkä jonkinlainen vapaaehtoinen vapauden rajoittaminen yhteiseksi hyväksi voisi olla hyödyllistä meille, jotka ovat tottuneet toimimaan pitkälti ilman ulkopuolelta asetettuja rajoitteita. Nykyään on kuitenkin aika paljon muitakin puolipoliitisiakin teemoja, joita pidetään epäkorrekteina ottaa julkisesti esille miten tahansa, joten ehkä uskontojenkin suhteen täytyisi määritellä muutamia yhteisiä sääntöjä. En tarkoita, että se pitäisi tehdä nyt tehtyjen terroritekojen vuoksi tai vastaavien tapausten välttämiseksi lähitulevaisuudessa, koska silloin viestiksi voi helposti muodostua se, että terrorismin avulla saadaan muut alistettua. Silti yleinen yhteiskunnallinen keskustelu ehkä kuitenkin vaatisi hiukan tarkennusta sananvapauden määritelmän suhteen, koska moniarvoinen yhteiskunta ei oikein toimi kenenkään osalta, jos jokainen sorkkii toisille tärkeitä asioita ihan miten sattuu. Vapaaehtoisen vapauden rajoittamisen motiiviksi sopii pelon sijasta paremmin toimiva yhteisö. Voisi ainakin olettaa, että nimenomaan vapaudessa elävä kykenisi vapaaehtoisesti luopumaankin jostakin vapauteen liittyvästä edustaan. Vai onko sananvapaudesta tullut sellainen itseisarvo, että se jyrää kaikki muut arvot alleen? Itsenäisyyden ja itsekkyyden raja taitaa tässä kohtaa olla kuin veteen vedetty viiva.

Jääköön tämä kommentti ainoaksi tämän laatuiseksi täällä blogissa. Ajattelin kuitenkin, että tämän viikkoisten terroritekojen uhrien muistoksi lyhyt kommentti on paikallaan, vaikka mielipiteeni sananvapaudesta poikkeaakin täysin mielipiteistä, joita uhrit itse kannattivat. Juttu jatkuu muutaman viikon kuluttua varmasti etiikan luennoilla, se kurssi kun sattuu lukujärjestykseeni tulevalle lukukaudelle. Ensin kuitenkin ihan muuta. Huomenna on nimittäin vuorossa kirkkohistorian kokeen valvominen.

----

I am normally not mixing politics or other serious topics into the contents of this blog. However, I think this week nobody avoided the sad news from France anyway. The threat of terrorism, horrible violence and the concept of freedom of speech have surely been topics of conversation everywhere countless of times this week. There is absolutely no excuse for violence! Especially in democratic countries there are hundreds of ways to influece societies in a constructive manner. 

Ethically speaking terrorism is easy one to judge. The other aspect of the same discussion, the freedom of speech is much harder to deal with conclusively. It is a benefit that has been fought for and gained, and therefore, we assume that we are naturally entitled to it. Perhaps it has even become an issue of identity. Being able to express ourselves has namely become an important part of who we think we are in the Western countries. Sometimes even into such an extent that we make it sound as if our entire identity was based on what we can say aloud publicly. I took some time to think by myself, whether I felt more me if I said everything I wanted, or conversely, bit less me if I chose not to say everything aloud. My personal conclusion is that one's identity can't be based on self-expression only.

Perhaps some level of voluntary limiting of freedom would be appropriate to us who are used to enjoy so thorough-going liberty. It seems to work in reference to some other semi-political themes where it is generally agreed that certain topics are inappropriate to be taken up publicly. Should religious issues not be added to the similar list of topics that demand some mutual respect when dealt with? I don't think such a decision should necessarily be done as a direct result, or due to the threat of terrorism, because that might easily send a mistaken message that one could reach one's goals by the means of terrorism. Yet, beyond the actual events during this week, we should reconsider the definition of the freedom of speech, because the pluralistic society clearly does not function well, if such liberty is considered absolute and unlimited. Giving up some of the freedom voluntarily should not be motivated by fear, but rather by the common good. One could assume that such free citizens, as we all are in the Western countires, were in a state to be able to voluntarily give up some benefits of our freedom. Especially because it has become explicit that the ideology of freedom of speech in its present extent no longer fulfills its original purpose of benefiting the society. I feel that the difference between independence and selfishness is in this case unclear.

I promise this is my one and only blog posting about this topic. Yet for the memory of those killed in the attacks, it felt appropriate to comment on the matter though my opinions differ strongly from the viewpoints the victims held dear. I am sure this is a topic we'll return to in couple of next weeks in the ethics lectures. But the first things first, tomorrow I'll be proctoring a church history exam.    

lauantai 10. tammikuuta 2015

Holiday pics and plans




Joululoma kuluikin hiukan pohjoisemmissa maisemissa! Välillä oli oikeasti kylmä, sitten taas oikeasti lämmintä ja lumetkin sulivat muutamaan otteeseen. Oli kuitenkin valkoinen joulu ja uusivuosikin, joten kaikki hyvin! Loma koostui parhaista aineksista. Perhe pääosassa, rentoilua, kiireettömyyttä, ihan vain olemista. Lopuksi oli hiukan opiskeluihin liittyviä juttuja näissä kuvien maisemissa Turussa. Teologinen on nimittäin ihan loistopaikalla tuossa ison kirkon kupeessa. Ohjaajani toimiston ikkunat aukeavat suoraan kohti kirkkoa. Olisin itse varmaan ihan innoissani, jos mun toimistosta olisi sellaiset näköalat!

Pitkäkin loma kuluu aina hujauksessa. Kotiin tullessa hiukan mietiskelin, mitä vuosi voisi pitää sisällään. Käytännölliset työhön ja opiskeluun liittyvät tavoitteet ovat paperilla luonnostaan,  mutta lähinnä ajattelin, mitä asettaisin muuten tavoitteeksi, toiveeksi tai jotakin sinne päin itseäni ajatellen. Viime vuoden tavoitteeni ei kirjaimellisestikaan ollut kovin korkealentoinen. Opettelin nimittäin paistamaan kokonaisia kananpoikia, heheh. Olin niin väsynyt viime vuonna tähän aikaan, etten jaksanut edes ajatella mitään henkevämpää. Nyt on onneksi hiukan enemmän ajatuksia päässä. Sen huomaaminen on jo itsessään hyvä aloitus uudelle vuodelle!

----

We spent our Christmas break in the North. Some days were really freezing, freezing cold and other days so warm that the snow melted away couple of times. In the middle of suprisingly erratic weather swings we were so thankful that Christmas was white! Our plans did not include much else than family and relaxing. Hanging out, talking together, and simply just being there. Those are always the best holiday recipe. After all, the one and only thing we miss in living abroad is the family. In the very end of the holiday, I still had couple of study-related appointments pretty much here where the pictures were taken. The department of theology is located just beside the old church in Turku, Finland. The windows from the my supervisor's office face the church. I think I'd go crazy for exitement if I ever had such a view from my office!  

Even a long holiday passes quickly. On the way home I was thinking about what this new year could contain. The practical aspects are covered, the plans for work and studies are laid out already, but I mean my personal goals, hopes or something like that. My last year's goal was not very elevated. It was simply learning to roast a whole chicken, hah. I was so tired then, that it did not even occur to me to think of anything deeper. I count it a blessing that this year I have quite a bit more energy to ponder about goals. Recognizing that is itself already a good start for a new year!