Tänään pidin luennon kertausmateriaalista interaktiivisessa muodossa kysymyksiä käyttämällä. Se tuntuu vaikeimmalta opetusmetodilta, kun koskaan ei tiedä minkälaisia vastauksia saa. Jos kysyy vain "yhden oikean vastauksen" - kysymyksiä, oppilaita ei saa pohdintaan mukaan. Siis parasta mennä pidemmälle ja haastaa kaikki miettimään. Hyvä lähtökohta, ammatillisesti oikein pätevää.
Olin valmistellut selkeän suunnan, mihin keskustelua johdin ja materiaalin, mitä siinä yhdessä luokan kanssa koottiin. Hukassa ei oltu hetkeäkään ennen kuin yksi oppilaista mutisi vastaukseksi jotakin, mikä sai minun pääni tyhjenemään totaalisesti. En ilmeisesti kuullut lauseen alkua, koska loppuosasta ymmärsin sisällön, mutten sitä, miten se yhdistyi kysymykseen, jonka olin esittänyt. Päädyin siinä sitten häkeltyneenä kysymään seuraavaksi: "Oliko se vastaus vai kysymys?"
Lopputunti meni kivasti - onneksi! Sain harjoitusta, mikä olikin selvästi tarpeen.
Voi kuule, mulla ei auta vaikka kuulisin myös vastauksen kokonaan, mietin silti, miten jokin vastaus liittyi esittämääni kysymykseen..jota en sitäkään hyvässä lykyssä muista.;) Tosin mä en olekaan ope. Ehkä just siksi.:)
VastaaPoista